Facebookin askarteluhaaste nro 2

Yhyy. Ulkona on ollut jo monena päivänä hyvin synkkää ja harmaata. Veto on poissa ja laiskottaa. Jotenkin on ollut vaikeaa tarttua blogini päivitykseen. Innostuksen kipinä kuitenkin syttyi yllättäen ja senpä vuoksi kuluttelen kiireistä maanantaiaamuani kirjoittelemalla blogiani.

Facebookin askarteluhaasteen tämän kuun viimeinen haastetehtävä julkaistiin eilen illalla myöhään. Tehtävä oli bingo ja minun rivissäni komeili sanat nappeja - musteet - ressaus. Kokosin leiska hauskan valokuvan ympärille. Kuvan on ottanut Suvi vessari. Valokuvan olen asetellut muutaman revityn paperin päälle. Väliin olen tunkenut, tapani mukaan, paperisilppua. Nappien lisäksi koristeena toimivat teksitarrat.

Facebookin askarteluhaasteen löydät kun liityt siellä ryhmään Paperiaskarteluhaaste.

Facebookin askarteluhaaste nro 1

Netissä olevat haastetehtävät olen kokenut hyvinkin tärkeiksi inspiraationlähteiksi. Vuosi sitten kun aloitin leiskojen teon ja blogin pitäimisen aloitin myös haasteisiin osallistumisen. Suurin osa tekemistäni leiskoista on jonkun haastetehtävän pohjalta tehtyjä. Se, että haen haasteista töihini sitä suuntaviivaa löydän myös niiden kautta innoitusta muiden askartelijoiden töistä.

Harmikseni joudun kuitenkin toteamaan, että tuollaisia askarteluhaasteita on olemassa kurjan vähän. Niiden vähyyttä surkuttelin ystäväni kanssa jonkun aikaa ja niinpä päätimme itse tehdä asialle jotain. Niinpä me loimme uuden haastetehtävän ja se löytyy blogin sijasta facebookista. Ryhmä toimii nimellä Paperiaskarteluhaaste. Ryhmään pääsee mukaan, kun lähettää kutsun.

Ensimmäinen haaste siellä on jo julkaistu ja sen aiheena on kakkupaperi. Minun työni on tässä.

  

P*skarteluhaaste #270 - värit

Ulkona paistaa jälleen se ihana aurinko, mutta muita merkkejä ei keväästä olekaan. Nimittäin pihalla on -10 astetta pakkasta ja tuulee kylmästi. Reilu viikko sitten laitoin talvitakkini säilöön, mutta joudun sen kyllä nyt kaivamaan esiin. Niin, ja olihan se luntakin luvannut yöksi.
Tiedän, että kevään edistyminen on hiukan hidastunut, mutta se estä käyttämästä suloisia värejä leiskoissa.

Ja tällä kertaa niitä sai käyttää oikein luvan kanssa, sillä viikon p*skarteluhaasteessa niin kehotettiin tekemään. Haasteessa tuli käyttää neljää väriä ja hyvin aurinkoisia sellaisia. Siis aivan ihastuttavia värejä. Valokuvia selaillessani ja sopivaa kuvaa leiskaani varten etsien tuli vastaan otos jonka olin kokonaan jo unohtanut. Niinpä se sai kunnian olla uuden leiskani innoittaja.

Leiskassa löytyy haasteen värit. Tuotoksen pohjana toimii kaiser craftin paperi. Leiskaa koristaa tällä kertaa napit, leikekuvat ja teipit. Työn ulkoasu on aika simppeli. Toivottavasti ei jää liian valjuksi.

Velipoika ja kummityttö.

Koti herää talvihorroksesta

Olen jo useassa postauksessa hehkuttanut kuinka se kevät sieltä tulee ja kuinka aurinko paistaa ja kuinka leiskoissa esiintyy vain keväisen hempeät sävyt. Kevät tuo mukanaan lisääntyvän valon ja se, ikävä kyllä, paljastaa ikkunan likaisuuden sekä pölykerroksen kaikkialla. Tämä saa kodin tuntumaan jotenkin tunkkaiselta sekä nuhjuiselta. Kevään tullen sitä alkaa kaipaamaan sisustukseen raikkautta ja selkeyttä.

Tiistaina aloitin kotimme kevätsiivouksen. Koko homma starttasi olohuoneesta. Sisustuksemme muuttuu eri vuodenaikoina tekstiilien ja koriste-esineiden avulla. Olohuoneen verhon ja koristetyynyjen valintaan olen erityisen tyytyväinen.  Ystäväpiirissäni on henkilö, joka tahtoi tehdä minulle tyynynpäälliset, jotka ovat helppo ottaa tyynyn ympäriltä pois ja pestä. Kankaat kävimme valitsemassa Eurokankaasta. Huoneesta tuli ihanan raikas ja hempeän huoleton.

Vihertävät sävyt ja kukikaat kuosit ovat tämän kevään ja kesän juttuja.

P*skarteluhaaste #269 - Kuvahaaste

Niin se kevät tulla jolkottelee, tai oikeastaan juoksee hyvinkin ripeästi. Aurinko paistaa ja on katupölyä hampaissa. Talvihorroksesta sisätiloihin nostettujen kukkien mullasta puskee pintaan hämähäkkejä, jotka valtaavat asuntomme lattiat ja seinät. Leiskojen keväiset värit eivät anna tilaa muille väreille. Täytyy sanoa, että kyllä on niin kevättä rinnoissa että!

Hiukan viime tippaan jää tämän viikon p*skarteluhaasteeseen osallistuminen, mutta valmiiksi sen kuitenkin sain. Haasteessa oli tehtävänä inspiroitua kuvasta. Värimaailma miellytti silmääni erityisen paljon ja sen pohjalta ryhdyin haastetta toteuttamaan. Valokuvan sain valittua suhteellisen nopeasti ja tiesin tarkelleen millainen leiskasta tulisi tehdä. Kaikki oli kasattu jo keittiönpöydälle valmiiksi. Leiska tarvitsi vain kokoamisen. Ja siihen inspiraatio löytyi vasta tänä aamuna.

Leiskan valokuva on muutaman vuoden takaa. Kesämökillä tuli tehtyä pieni kaarnavene ja kuvahan siitä oli napattava. Nyt valokuva pääsee koristamaan leiskaa. Valokuva lepäilee vanhojen kirjan sivujen päällä. Koristeeksi olen valinnut teippiä, nappeja, leikekuvia ja paperisilppua, jotka ovat haasteen värimaailmasta napattuja. Paperiluiskat ovat leikattu toisestä päästä teräväksi, joka hiukan jäljittelee muodoltaa kynän kärkeä. Paperiarkki on hyvin vaalea ja sitä hiukan koristin musteella sabluunan kera.

Valokuva leiskasta tuli napattua ulkona. Niin kauniissa keväisessä auringonpaisteessa.

P*skarteluhaaste #268 - vedenalainen maailma

Ajattelin aluksi, että miten ihmeessä minä osallistun tämän viikon p*skishaasteeseen. Vedenalainen maailma oli aiheena. Huoh. Mietin, että pitäisikö minun luovuttaa ja tehtä kortti kun sopivaa valokuvaa ei tehtävään tuntunut löytyvän, mutta lamppu päätti syttyä jälleen pienessä sievässä päässäni. Päätin hyödyntää mieheni ottamia valokuvia. Yhdessä selaten löysimme sieltä mainion kuvan, joka käy kuin nyrkki silmään.
Mieheni käy joka vuosi kahden viikon kalastusreissulla Norjassa ja valokuvia tulee joka kerta hurja määrä. Ja ihan näin meidän kesken, suurin osa kuvista on samanlaisia kuin edellisenä vuonna ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä ja.......Noh, onhan ne maisemat siellä huikeat, niin miksipä et kuvaa niistä nappaisi.

Lukuisten valokuvien joukosta löytyi siis tällainen aarre mikä leiskaani koristaa. Kuva on otettu jäämereltä. Siis, pinnan alta kameralla mikä sellainen otoksen mahdollisti. Kuva ei mielestäni näytä miltään jäämeren matalikolta vaan lämpöisten merien koralliriutalta. Siksi varmaan leiskan värimaailma syntyi tuollaisen mielikuvan myllerryksessä. Onhan se tottakai näkijän mielikuvaa hämärtävä, mutta lukeehan kuvan alareunassa pienellä hyvinkin paljastava teksti. Heh.

Leiskan pohjana toimii ihan vain valkoinen paperi. Sitä hiukan somistin musteella, käyttäen tuollaista verkkomaista sabluunaa. Valokuva lepää, tapani mukaan, kolmella paperipalalla ja koristeena toimii tällä kertaa leikekuvat, tarrat ja puolihelmet.

Mieheni olisi tahtonut kuvan tarinaksi kertoa, kuinka hän käy Norjassa sukellusreissuilla jäämerellä. Etsien sieltä vanhoja hylkyjä ja tuoden niiden kätköistä pintaan rommipulloja. Mitkä ovat ainakin satoja vuosia vanhoja.

Jäämeren pinnan alla.

Syntymäpäivälahja

Tästä töherryksestä on pitänyt tehdä postaus jo viime syksynä, mutta se on vain tyystin unohtunut kaiken muun näpertelyn rinnalla. Aurinko on ollut piilossa jo useamman päivän, vai puhutaankohan jo viikoista...noh en muista, ja valokuvien otto on ollut ikävää. Valokuvien värit näyttävät hyvin haljakoilta ja pyydänkin anteeksi teiltä, lukijat, kuvieni huonoa laatua. Harmittaahan se tietenkin itseäni, ettei värit töistäni pääse oikeuksiinsa.

Siitä huolimatta kirjoitan blogiini uuden postauksen.

Viime kesänä sai työnantajani idean kirjoittaa kaksi vuotiaalle kummipojalleen pienen kirjan ja hän tahtoi, että minä kuvittaisin sen. Se sopi minulle mainiosti!  Hyvissä ajoin kesän lopulla ryhdyimme työstämään kunnolla tätä ideaa, sillä kummipojan syntymäpäivä lähestyi ja ideoita oli meillä molemmilla huikean paljon joten piti niitä karsia aikatavalla. Työtä siis oli.
Päätimme teetättää kirjan  Etelä-Savon kirjapainossa, missä kävimme ensin tiedustelemassa omakustanteisen kirjasen teosta, lähinnä sitä mitä tämä koko homma tulisi maksamaan ja miltä kuvitukseni tulisi näyttämään.
Meitä palveli aivan ihastuttavat ihmiset ja homma pyörähti samalla kerralla käyntiin.
Kolmisen kertaa kävimme em. kirjapainossa kaikkiaan ennen kun lopullinen vedos syntyi kirjaksi asti. Työnantajani, minun sekä painotalon ammattilaisten yhteistyön seurauksena saimme aikaan aika kivan kirjan kummipojalle.

Syntyi siis hyvin uniikki ja ajaton lahja jonka synttärisankari kantaa mukanaan koko elämänsä ajan.

  

Hiukan tuunattu viikko 8

Se olisi jälleen sunnuntai. Minne nämä viikot oikein katoavat. Taas olemme yhden viikon lähempänä kesää. Tänään on kevään ensimmäinen kuukausi ja tahtoisin jo kovasti vaihtaa koti raikkaampaan ilmeeseen. Ehkä sitten kun on seuraavat vapaat.
Raikkaita tuulahduksia on nähtävillä myös kalenterissani. Sivujen ilmeet ovat olleet muutaman viikon ajan hyvinkin keväiset.

Ostin jokunen aika sitten salmiakkikuvioisen sabluunan. Jotenkin typerästi ajattelin, että se on sellaista pienikuvioista, mutta eipä sitten ollutkaan. Hiukan pettyneenä sabluunaa kokeilin kalenterini aukeamalle ja se ei antanut toivottua tulosta. Se sopii oikeinkin hyvin kalenterin aukeamalle kun se osuus siellä silmiin vain seitsemän päivän ajan. Heh. Tekniikkaa pitää ensin hiukan hioa, ennen kun alan sillä leiskoja tekemään.

Tervetuloa Kevät.