lauantai 27. elokuuta 2016

Facebookin askarteluhaaste #37

Numerot ovat uusimman haasteemme aihe. Itselläni kortissa ei numeroita näy liiemmin, mutta riittävästi kuitenkin. :) Tämän pupukortin olin tehnyt jo joitakin viikkoja sitten ja nyt olen hyväksynyt sen näytettäväksi isommalle yleisölle.
Tämä on ensimmäinen korttini, mikä on hieman runsaammalla kädellä toteutettu. En täysin tyytyväinen korttiin ole, mutta pikku hiljaa se alkaa miellyttämään silmääni.

Pupun olen piirtänyt paksulle, huokoiselle paperille tussilla ja sen jälkeen akvarelleillä laittanut pupuseen hiukkasen väriä. Tämän jälkeen leikkasen jänösen irti ja näin minulla oli kädessäni leikekuva. :) Kortia kaunistaa koristeet kakkupapereista - teippeihin.

Sinä pääsen haasteeseemme osallistumaan liittymällä Facebookissa ryhmään Paperiaskarteluhaaste.









torstai 25. elokuuta 2016

Uusia tuulia

Täytyy hiukan pyydellä anteeksi blogini hijaisuutta, mutta nyt on käynyt niin etten kerrassaan ole jaksanut kirjoitella tänne mitään. Mielenkiintoni blogiani kohtaan ei ole vähentynyt lainkaan, mutta olen ollut vain äärimmäisen väsynyt, katsokaas kun....

...pari viikkoa sitten aloitin uudessa työpaikassa työt ja koko sen ajan olenkin yrittänyt totutella uudenlaiseen päivärytmiin. Herään aamuisin jo 4.30. Työni alkavat 7.30 ja koko päivä menee yhdessä hujauksessa ohitse. Neljän hujakoilla pääsen lopettelemaan työpäivääni ja viiteen mennessä olen selvinnyt työpaikalta kotiin. Työpäivien jälkeen olen ollut tavattoman väsynyt ja senpä vuoksi olen nukkumassa viimeistään kahdeksalta. Ihan uskomatonta!

Aikaisemmassa työpaikassani työaikani painottuivat hyvin paljon iltoihin ja viikonloppuihin. Vapaapäiviä oli paljon arkipäivinä. Nyt tilanne on toinen. Arkisin tehdään töitä ja viikonloppuisin huilataan. Pidän siitä, että nyt työaikoihin on tullut säännöllisyyttä ja uskokaa tai älkää, nautin myös varhaisista aamuista. Saa nähdä kuinka käy sitten kun aamut alkavat olemaan pimeitä, jaksanko silloin herätä sängystä reippaana ylös ja jopa niin etten torkuta heräämistäni kännykällä.

Uudesta työstäni pidän todella paljon. Työyhteisö on älyttömän ihana ja hyvin pitkälti sen vuoksi töihin on mukavaa mennä. Tässä työssä minä myös koen olevani tärkeä lenkki koko prosessia ja se motivoi minua äärimmäisen paljon. Olen innoissani, sillä mikään päivä ei ole ollut samanlainen...ei tule siis kierrettyä kehää.

Mutta, mutta....kyllä jokaisessa työpaikasta löytyy niitä huonojakin puolia. Niin myös tästäkin, mutta vain hitusen verran. Viikolla minun tekemiset kotosalla ovat olleet hyvinkin vähäisiä vapaa-ajan osalta. Kyllä minä nyt kotitöitä teen jne. mutta esim. askartelu, blogi ja ystävät ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Jokaiselle mieluisalle asialla olen joutunut sanomaan "ettei tänään, jos vaikka huomenna" ja se on harmittanut minua suuresti. Mietin, että tuleeko tähän jossakin vaiheessa muutos vai saanko mieleni rennommaksi ja pystynkö jossakin vaiheessa ajattelemaan, että "viikonloppuna sitten".  Ehkä pitäisi hieman relata ja ei ottaa paineita siitä, ettei arkena kaikkea tarvitse jaksaa tehdä.

Viime viikonloppuna hiukkasen koristelin kalenteriani ja siitä tässä muutama kuva. Innolla odotan, kuinka vietän tulevan viikonloppuni.






sunnuntai 14. elokuuta 2016

Facebookin askarteluhaaste #36

Niin on kaksi viikkoa jälleen kulunut ja olemma julkaisseet uuden haaste facebookissa. Haasteeseen pääset osallistumaan liittymällä naamakirjassa ryhmään Paperiaskarteluhaaste. Sieltä näet myös tämän kertaisin haasteen inspiraatiokuvan minkä pohjalta on loihdittava jotain paperista askarrellen. Muistattehan, että arki on koittanut myös ylläpitäjille joten haasteet ilmestyvät kahden viikon välein jälleen.

Kuvasta minä nappasin välittömästi värimaailman ja siitä se kaikki sitten lähti rullaamaan kuin itsestään. Syntyi valokuvan ympärille kesäinen leiska. Valokuvan olen ottanut fuji instax mini 8 polaroid kameralla.





perjantai 5. elokuuta 2016

MakroTex -haaste Parasta Kesässä


Kesässä tuntuu olevan parasta ihan kaikki mitä teet. Jotenkin sitä kokee elävänsä arkea aivan uudessa loisteessa ja tekevänsä, ihan tavallisiakin, asioita kuin ensimmäistä kertaa.

Tuntuu parhaalta herätä aamu kolmelta linnunlauluun ja tajuta, ettei vielä tarvitse nousta sängystä, onhan kesäloma.Tuntuu ihan parhaalta laittaa uudet kesäiset kengät jalkaan ja pyöräillä jopolla kaupunkiin ystävää tapamaan. Tuntuu parhaalta kokkailla kotona jotain herkullisen kevyttä, hellepäivän, naposteltavaa ja syödä se hyvässä seurassa kukkien täyttämällä kuistilla. Ihan parhaalta tuntuu lähteä ilta-auringon hohteessa lenkille, kuunnella rentoa musiikkia ja olla täysin hiestä märkä. Parhaalta tuntuu suihkun jälkeen hipsutella kuistille pelkkä pyyhe päällä ja juoda iso lasillinen vettä. Parhaalta tuntuu syödä iltapalaksi mansikoita jäätelön kera. Parasta kesässä on myös kaatua illan viilentämiin petivaatteisiin ja uppoutua hömppäkirjallisuuden tarinoihin. Kesällä parhaimmat unet nukkuu kun vesi ropisee ulkona kuistin katokseen.

Kesässä on parhaita asioita paljon, mutta tämän kesän ehkä parhain juttu oli kuitenkin uuden harrastuksen löytyminen. Sattumien kautta ryhdyin harrastamaan kirjeenvaihtoa ensin yhden ihmisen kanssa ja nyt niitä on putkahtanut muutama vielä lisää. Hih. Tänä kesänä on ollut parasta kirjoitella kirjeitä ja kuunnella elokuvamusiikkia spotifystä.

Näillä kuvilla minä osallistun tuoreimpaan MarkoTex -haasteeseen. Haasteen tämän kertainen aihe on Parasta Kesässä.




Viime viikko onnellisesti takana

Viime viikko hujahti silmissäni todella nopeasti. Töissä oli paljon tohinaan, muistettavaa ja järjesteltävää, mutta onneksi on kalenteri mikä toimii kuin rasvattu. En tiedä minne joutuisinkaan jos sellaista en omistaisi. Tiedän ihmisiä, jotka kirjoittavat erilaisille lapusille ylös kaiken tarvitsevansa ja etsivät niitä sitten laukkunsa pohjalta kun tarve tulee. Sitten on tuttavia, joista moni kirjoittaa ylös kännykkäänsä muistiin asioita ja harrastan sitä itsekin, mutta kirjaan sinne vain ylös kaupasta tarvitsemani tuotteet. Kännykän kalenteri tuntuu kuitenkin tylsältä ja hitaalta.

Sen olen vuosien saatossa huomannut, että muistini on huonontunut ja siitä syytän hyvinkin pitkälle kalenteriani. Siihen kun tulee kirjoiteltua ylös kaikkea, niin ei tarvitse muistaa mitään, sen kun katsoo kalenterista. Saattaa olla jopa niin, että kun minulta kysyy "mitä tein viime viikolla", en välttämättä muista. Koskaan en kuitenkaan tuollaisessa tilanteessa kehtaa kalenteria kaivaa esille ja tarkistaa tekemisiäni. Ja hurjinta on se, etten luota omaan muistiini enää lainkaan. Kaikki on pakko vielä varmistaa, että asia todella oli niin mitä sanoin. Muuten iskee valtava epävarmuus.

Viime perjantai-iltana isäntä lähti 10 vuorokauden kalastusreissulle Norjaan. Tulee takaisin nyt tulevana sunnuntaina. Arvatkaa mitä tein (ei muuten tarvitse kalenterista tarkistaa)? Minä vain löhöilin sängyssä koko lauantain. Perjantaina kävin ostamassa herkkuja kaupasta, joita sitten napostelin koko viikonlopun ajan. Lauantaina en harjannut hiuksiani lainkaan, vaan nostin ne nutturalle päälaelle. Minnekään kun en kotoani poistunut ei tarvinnut meikkiä sipaista kasvoille. Yövaatteisillani hiippailin neljän seinän sisällä ja käytin jopa koiria ulkona niissä tamineissa. Hah. Ja ajatelkaa, aurinko paistoi koko päivän ja olin vain sisätiloissa.
Toki sitä tuli jossakin vaiheessa iltaa huono omatunto ja ajattelin lähteväni sitten sunnuntaina lenkille, mutta satoikin vettä! Hah! Voi tavaton sentään mikä sattuma. Olin siis sunnuntainkin samanlaisessa tilassa koko päivän.
Noh, sain minä kuitenkin jotain aikaan. Tein viime viikon kalenterini aukeaman loppuun.