lauantai 30. joulukuuta 2017

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Melkein 20 vuoden aikana on mukanani kulkenut joko Ajaston tai Burden kalenteri. Näiden merkkien kalenterit ovat olleet tarpeisiini riittävät, selkeät ja suomenkieliset. Vuosien saatossa kalenterin kokoa olen vaihdellut pienestä isompaan ja joinakin vuosina kansien väri on ollut muutakin kun vain musta, mutta se minkä olen aina halunnut olla pysyvä ominaisuus on "peruskalenterin" vertikaalinen viikkonäkymä. Silloin kun minä olen kalentereita ryhtynyt käyttämään, ei pienen kaupungin kirjakaupoissa ollut muuta tarjolla kun ns. peruskalentereita, joten sellaisen omistamisesta on tullut jo ihan tapa. Päähänpinttymä.

Valitsemassani kalenterityylissä on ollut kaikki siis hyvin ja samalla kaavalla meinasin jatkaa tulevankin vuoden,  mutta toisin kävin. Reilu pari kuukautta sitten kiertelin kirjakaupassa ja mieleeni tulikin ajatus hankkia ajoissa kalenteri vuodelle 2018. Hetken pyöriskeltyäni yllätin itseni ja Ostin Moleskine Weekly Notebookin. Sitä olen nyt pyöritellyt käsissäni innoissani, mutta myös epäileväisesti. Mukautuuko kalenteri minun tarpeisiini sitten kuitenkaan? Onko se liian erilainen? Osaanko sellaisen kalenterin aukeamia koristaa lainkaan?
Nämä ovat kysymyksiä joita olen tuumaillut ja joihin saan vastauksia tammikuun alussa.
Pitää tuntemuksista sitten kirjoittaa teillekin, kun saan ensimmäisen aukeaman valmiiksi :) Apua.

Hyvää uutta vuotta teille jokaiselle!!





torstai 28. joulukuuta 2017

Joulukortti kuin koriste

Joulukuun alussa Facebookryhmä Paperiaskarteluhaasteessa julkaisimme tämän vuoden viimeisen haasteen. Haaste on nimeltään Muisto Lapsuuden Joulusta. Tuo haaste on siellä edelleen voimassa sillä olemme olleet pienellä joulutauolla. Seuraava haasteemme ilmestyy sitten tammikuun 8. päivä.

Viime sunnuntaina vietettiin joulua ympäri maailman. Minä ja mieheni matkustimme, tapamme mukaan, Keski-Suomeen minun lapsuuden kotiin sitä juhlistamaan. Äitini oli laittanut kodin kauniiksi lukuisilla joulukoristeilla. Niistä monet ovat lapsuuteni ajoilta. Muistan ilolla niitä hetkiä penskana, kun äiti kaivoi joulukoristelaatikot varastosta. Ilmassa oli jännitystä, sillä kaikkien koristeiden olemassa oloa ei aina muistanut ja niinpä oli riemukasta yllättyä joka kerta kun pahvilaatikoita sai penkoa ja kun käsiin osui unohtunut tonttufiguri. Veljieni kanssa saimme laittaa paikoilleen kauniita esineitä kotimme koristeeksi ja tuoda joulun taianomainen tunnelma taloon moneksi päiväksi ennen aattoa. Osan esineistä laitoimme samoille paikoille joka ikinen vuosi, mutta osa sai itselleen aivan uuden estraadin olla esillä. 
Joitakin koristeita olen vuosien saatossa ottanut omaan kotiini näin akuisiällä, mutta en kuitenkaan samanlaista tunnelmaa ole saanut luotua omaan kotiini. Parhaimmat jouluni olen viettänyt aina äitini helmoissa läheisteni seurassa. Siellä samanlainen kutina tulee vatsanpohjaan mitä lapsena ollessa.

Edellä mainitsin paperiaskarteluhaasteestamme Muisto Lapuuden Joulusta. Minä itse toteutin tehtävän tekemällä koristeen omaisia joulukortteja :) Lapsuuteni jouluun kuului hyvin vahvasti koristeet, kuten jo saatoitte aistia.