tiistai 31. toukokuuta 2016

Joka pöydälle jotakin

Tykkään erilaisissa tarjottimista. Kuulostaa hassulta, mutta niin se vain on. Niitä tulee usein ihasteltua kaupoissa ja kirpputoreilla. Tarjottimiin on helppo kerätä kauniita esineitä pöytää koristamaan ja ne ovat sitten näppärä laittaa syrjään jos ovat edessä, riittää kun siirtää tarjotinta.
Meillä on ollut olohuoneen ja keittiön pöydillä jo pitkään harmaat, teräksiset, pyöreät tarjottimet ja olen niistä pitänyt kovasti, mutta nyt on tullut tunne että tahdon hieman uudistua.
Niinpä Jyväskylässä ollessani paneuduin etsimään pöydillemme uudet tarjottimet ja muutaman kauniin koristeen tarjottimia kaunistamaan.

Tuo keltainen tarjotin on ainakin kymmenen vuotta vanha Espritin tuote. Kaapissa lojunnut vaikka kuinka monta vuotta. Sen kaivoin nyt kaapista, sillä se sopi mainiosti uuden IvanaHelsinki merkkisen tarjoiluvadin seuraksi. 
Tämä Paola Suhosen suunnitteleman tarjottimen ostin Jyväskylän putiikista nimeltä Pienikamari. Heillä on omat nettisivut joista voi tuotteita tilata. Nämä ihanat mukit ovat myös siitä liikkeestä. Dominot saivat arvoisensa oleskelupaikkansa Kaj Frankin fasetti jälkiruokakiposta. Löysin sen kirpputorilta.
Tämä ihastuttava tarjotin tarttui matkaani Jyväskylän Viherlandiasta. Tarjotin saa koristaa meidän olohuoneen pöytää. On kiva, että tarjotin ihan jotain muuta kuin pyöreä. Nyt voin kivasti kasata kirjoja muuallekkin kuin kirjahyllyyn ja yöpöydälle.
Nämä teipit ostin viikonloppuna Jyväskylän putiikeista Pienikamari ja Harjun Paperi. Molemmat ovat käymisen arvoisia paikkoja. Pieniä, suloisia ja ahtaita paikkoja täynnä ihania yksityiskohtia. Ja tietenkin kaikki ne tahtoisit viedä kotiin.
Tämä tarjotin löysi paikkansa meidän terassilta. Sen löysin Viherlandiasta. Sen päällä olevat pullot tarttuivat käsiini kirpputorilta.

Minäkin KalenteriManiassa

Olen jo muutamia kertoja maininnut facebook ryhmästä nimeltä Kalenterimania. Olen varmasti kertonut kuinka rentoja ja hauskoja ovat ryhmän ylläpitäjät sekä jäsenet ja kuinka aktiivista toiminta tuossa porukassa oikein onkaan. Nyt tämä mania on paisunut viime viikolla niinkin mahtaviin mittasuhteisiin, että on ilmestynyt blogi nimeltä Kalenterimania. Sinne ilmestyy postauksia joka arkipäivä ja aina kello kuusi aamulla. Hih. Blogissa on hyvinkin energinen tunnelma ja se on raikas sekä selkeä ulkonäöltään. Kalenterimanian postaukset ovat inspiroivia, mutta sisältävät kamalasti myös infoa kalentereiden tuunaamisesta. Nyt siis joukolla sinne!!

Muutamat ihmiset pyörittävät tuota blogia pääsääntöisesti, mutta juttuja sinne käyvät kirjoittamassa myös vierailevat "tähdet". Niin kuin minä esimerkiksi. Minä sain kunnian olla mukana tässä projektissa ja ensimmäinen postaukseni tuonne Kalenterimaniaan ilmestyi tänään otsikolla Kalenteri Kuin Päiväkirja.  Olen innoissani, että mitä kaikkea tämä mania tuokaan mukanaan. 
Sehän voi olla, että minä heitän nurkkaan "vanhan"malliset kalenterini ja ostankin oman Happy Plannerin. Heh. 


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Arvonta on suoritettu!!

Blogini täytti viikko sitten kaksi vuotta. Sen kunniaksi laitoin pystyyn pienen arvonnan ja nyt on tullut aika suorittaa arvonta. Jännittävää.
Tittididii!!! Arpaonni suosi tällä kertaa Sydämellistä -blogin kirjoittajaa Henskua. Onnea voittajalle!!
Käykäähän kurkkaamassa hänen ihastuttavaa blogia. Siellä on vaikka mitä.

Tähän postaukseen laitan kuvaksi viime viikon kalenterini aukeaman. Tällaiseksi minä sen muokkasin. Paljon on teippiä tullut kulutettua, samoin myös tarroja ja leikekuvia. 





tiistai 24. toukokuuta 2016

*Huokaisee syvään*

Aamulla olen ollut hereillä jo aamu kuudesta saakka. Olen yrittänyt saada lääkärille aikaa seitsemästä saakka ja nyt vihdoin olen tavoittanut hoitajan joka ilmoitti minulle lääkärille pääsyn kello 9.50. Olen marraskuusta saakka kärsinyt useasta flunssasta ja todella oudoista sekä kivuliaista kivuista kaulalla. Ääni on ollut käheänä tai lähes kokonaan poissa usean päivän jaksoja ja ainoastaan puhuminen on sattunut. Nyt olen kolmella eri lääkärillä käynyt näiden kaulakipujen takia ja kolme eri diagnoosia
saanut.

Ensimmäinen lääkäri, marraskuussa, kertoi että minulla on pehmytkudostulehdus ja kirjoitti sen vuoksi minulle antibioottikuurin. Helmikuussa kävin toisella lääkärillä ja tämä kysyi, että "mikä pehmytkudostulehdus" ja teki toisen diagnoosin. Ilmoitti minulla olevan kilpirauhasentulehdus. Siihen sain hurjan 7 viikon antibioottikuurin. Tuon seitsemän viikon aikana kerkesin syömään myös antibioottikuurin oireettomaan poskiontelotulehdukseen. 
Noh, vajaan viikon kerkesin olla ilman kortisonia kun oireet tulivat takaisin ja menin tietenkin uudelleen lääkäriin. Tämä kolmas lääkäri ei pahemmin reagoinut kaulani kipuihin ja kurkun punoitukseen vaan päätti keskittyä poskionteloihini joista löytyikin tulehdus. Siihen sain 10 päivän antibioottikuuri. 
Viime perjantaina tämä kuuri loppui ja heti sunnuntaina madaltui ääni huomattavasti ja puhuminen alkoi sattumaan. Kaulan kipu alkoi uudelleen eilen illalla. Nyt olen menossa siis lääkärille jälleen ja toivon todella, että saisin kunnollisen avun ja toipuisin tästä ikävästä vaivasta täysin. Tietenkin pelkään sitä, jos erikoislääkärille pääsen, että sieltä kaulalta löytyy jotain pelottavaa. 

*huokaa syvään, todella syvään*

Mieltäni ovat piristäneet aurinkoiset päivät ja ihanan valoisa keittiömme. Keltainen ei ole koskaan tuntunut minun väriltäni, mutta päätin kokeilla minulle rohkeaa väriä verhoissa, sillä löysin 70e Wallilan verhon  Anttilasta ALE:stä. Hinta oli madallettu 20e.

Musta ja keltainen ei ole ollut minulle mikään maailman paras väriyhdistelmä, mutta uskalsin nyt kokeilla ja näyttää aika kivalta. Ekö?

Keitiön pöydän päätyseinässä meillä on tuollaiset tauluhyllyt ja sinne vaihden, noin kaksi kertaa vuodessa uudet kuvat kehyksiin. Tänäkin vuonn olen käyttänyt kortteja, mutta myös Flow -lehden sivuista otettuja kuvia. 




maanantai 23. toukokuuta 2016

Facebookin askarteluhaaste #32

Facebookin Paperiaskarteluhaaste nimisessä ryhmässä julkaistiin viikonloppuna uusi haaste. Inspiraatiokuva oli vuorostaan tehtävän aiheena. Kuva oli mustavalkoinen ja hiukan graafinenkin. Pääset osallistumaan haasteeseen kun käyt liittymässä ryhmän jäseneksi.

Itse tein haasteeseen hyvinkin minimalistisen ja aika maskuliinisen kortin, mikä sopii mainiosti ilahduttamaan miestäni tulevana lauantaina. Meidän kihlautimisesta tulee 28.5 kuluneeksi 12-vuotta.




keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Hei! Tahdotko osallistua arvontaan?

Tasan kaksi vuotta on kulunut siitä kun julkaisin blogissani ensimmäisen kirjoitukseni. Jännitti ihan tavattoman paljon! Aluksi ryhdyin blogia pitämään eräänlaisena päiväkirjana ja arkistona, mutta olenkin saanut ilokseni huomata kuinka tämän kautta olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin ja heidän ihastuttaviin käsityö- ja lifestylebolgeihin. Näiden kahden vuoden aikana olen myös päässyt raapaisemaan askartelumaailman pintaa hiukkasen ja toivon kaivautuvani sen syövereihin vielä hitusen verran enemmän. On ollut ihana löytää kaltaisiani, hassun hauskoja luovia ihmisiä.

Blogiani "lukee" hyppysellinen ihmisiä ja olen heistä äärimmäisen iloinen. Heidän kommenttinsa ilahduttavat päiviäni kovin paljon ja he myös saavat minut nauttimaan elämästä, arjen pieniä iloja keräillen.

Olen ajatellut, synttäreiden kunniaksi, laittaa arvonnan vireille. Kaikki jotka kommentoivat tätä postausta ovat mukana arvonnassa. Arvontaan osallistuminen päättyy ensi viikon keskiviikkona 25. toukokuuta kello 18.00. Sen illan aikana suoritan arvonnan ja julkistan sen blogissani.

Palkinto pitää sisällään Project Lifen -kortteja ja leikekuvia ja tarroja. Myös paperiarkkeja ja pakettikortteja Flow -lehden kirjasesta. 



tiistai 17. toukokuuta 2016

Meidän terassi 2016

En oikeasti tajua, että miten viikot menevät näin nopeasti. Minne aika oikein katoaa? Onko teillä ollut samankaltaisia pohdintoja? Harmittaa kun en kauhean aktiivisesti ole blogiani päivitellyt vaikka tuntuu, että aiheita olisi vaikka kuinka paljon mistä kirjoittaa. Onko se tämä kesän tulo, että on sitä muuta tohinaa niin paljon ettei kerkeä tai ei malttaisi omaan blogiin paneutumaan niin intensiivisesti mitä tahtoisi. Hmmm. Vähän olen muutenkin ollut läsnä tässä blogimaailmassa, mutta jos nyt tulevien vapaapäivieni aikana yrittäisin olla aktiivisempi. Ja voisin tulevat vapaapäiväni viettää niin, että olisi vain kotona enkä liuhuttelisi tuolla maailmalla niin paljon. Tämä aurinko tekee olon vain niin energiseksi.

Aurinkoisia päiviä on ollut nyt runsaasti tarjolla niinpä viime viikolla ostin torilta kesäkukkia ja laitoin meidän terassin kesäkuntoon. Muutaman pelargonian ostin, sillä se on niin kaunis ja helppohoitoinen kasvi, että jopa minä saan sen pysymään hengissä. Ostin myös yrttejä; persiljaa, basilikaa ja sitruunatimjamia joita tulee käytettyä aktiivisesti ruoanlaitossa.  Noh, sorruin hiukan tekemään heräteostoksia muutaman kukan suhteen joidenkan nimiä en valitettavasti enää muista.
Saa nähdä saanko pidettyä ne koko kesän ajan hengissä.

Tässä meidän terassin ilme tälle kesälle.






Hyvää syntymäpäivää Elli!!

Äitini hankki kissan itselleen vajaa vuosi sitten. Hän antoi kissavauvalleen nimeksi Elli. Tämä kauniin värinen kissanen on äidin seurana jo heti aamusta ja touhottaa mukana tiiviisti seuraten äitini aamuisia rutiineja, jotka toistuvat joka arkiaamu samalla tavalla. Kissasta on paljon seuraa ihmiselle joka saattaa jo aamu neljältä nousta sängystä keittämään itselleen teetä ja lukemaan blogini uusimpia käänteitä.

Elli on hyvin fiksu kissaneiti ja äärimmäisen vaativa. Elli ei syö ihan mitä tahansa ruokaa, vaan kaupan kala-altaan herkkuja. Vettäkin hän juo iittalan aino lasista. Tai ei aina!! Silloin kun kissa ei tahdo lasista juoda tietää herrasväki tarjoilla kissalle veden vihreästä kannusta. 
Ulkopuolisen silmin katsoen ei tällä kissalla tylsää pitäisi olla, nimittäin virikkeitä hänelle on kyllä järjestetty enemmän kuin laki sallii; on monenlaisia kissataloja virikkeineen ja leluja pullollaan oleva kori sekä huusholli täynnä leikittäjiä, mutta silti saattaa Elli-Neiti pitkästyä. Tällöin alkaa kiusanteko ja toisinaan hyvinkin hengenvaaralliset leikit.
Niin, ja joskus tämä tylsyydyn tunne saattaa iskeä joskus ihan vain keskellä yötä. Silloin Elli herättää mouruamisellaan koko talon väen. Yleensä kissanen kuitenkin nukkuu yönsä äitini vieressä, rauhassa tuhisten peiton alla. 

Elli on hyvinkin rakastettu tapaus ja hyvinkin tärkeä monille. Tänään Elli täyttää yhden vuoden.

Paljon Onnea Ellille toivottaa serkut Kosti ja Viljo. 

Kuvasta tuli nyt vähän tällainen. Tämän paremmin näitä sankareita et samaan kuvaan saa.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kortti äidille

Osa lukijoistani tietävätkin, että olen äidilleni tehnyt jo pari kertaa sellaisen äitienpäiväkortin missä on ollut kuva minusta. Ensimmäinen kortti oli vitsillä tehty, mutta äitini pitikin kortista kovin paljon ja niin tein seuraavana vuonna kortin samalla idealla. Tästä siis on kehkeytymässä joka vuotinen tapa, sillä omakuvani koristaa tämänkin vuoden äitienpäiväkorttia. Nämä kortit koristavat äitini kirjahyllyä.

Tänä vuonna korttin valokuva on otettu Fuji Instax Mini 8 polaroid -kameralla. Aikaisempien äitienpäiväkorttien tapaan, koristelen myös tämänkin vuoden valokuvan reunoja paperikukkasin

Tämän kortin myötä toivotan hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Äiti, olet tärkeä.



lauantai 7. toukokuuta 2016

Facebookin askarteluhaaste #31

Uusi haasteemme tuolla naamakirjassa julkaistiin ihan hetki sitten. Tämän kertaisessa haasteessamme on luomuksessaan käytettävä joko kirjansivua tai sitte jotain muuta tekstillistä paperia. Sinä voit osallistua haasteeseen liittymällä Facebookissa ryhmään Paperiaskarteluhaaste.

Itse käytän usein tekeleissäni kirjan- tai lehdensivua. Tällä kertaa päätin kortin ja leiskan sijasta koristella hiukkasen kalenteriani aikakausilehden sivuja hyödyntäen. Aukeaman olen pohjustanut lehden sivuilla ja sillä tavalla olen saanut piiloon kalenterin ilkeät viivat. Monilla asioilla olen kalenterin aukeamaa koristanut, mutta kun oikein tarkasti katsoo näkee niitä lehden sivuja tuon muun roinan väleistä hiukkasen.

Kalentereiden tuunailu on tällä hetkellä aika pinnalla askartelumaailmassa ja niinpä omat askartelunikin ovat painottuneet siihen suuntaan aika voimakkaasti. Tätä kyytiä kun jatkan koristeluani on loppuvuodesta kalenterini hyvinkin muhkeassa kunnossa.




Ei puiden lehtiä :)

Uusimman MakroTex -haasteen aiheena oli kuvata kasvien lehtiä. Vaikka minulla on ollut tuollainen kunnollinen kamera jo parisen vuotta, on edelleen vaikeaa lähteä kuvailemaan juttuja kodin ulkopuolelle. Se on jotenkin hassua kaivaa laukusta kamera ja ryhtyä kuvailemaan kohteita kuin joku turisti. Varsinkin jos olisit yksin! Tai okei, vielä "nolompaa" olisi se, jos siinä vierellä olisi ystävä joka ei ymmärtäisi idean juonta lainkaan. Kännykällä olisi näppärä ottaa kuvia ja kun sitähän tekevät kaikki, tilanteesta kuin tilanteesta, niin silloin se ei olisi kovinkaan huomiota herättävää. Mutta kännykkäni kamera on hyvinkin kehno, joten niistä ei tulisi mitenkään blogimateriaalia.

Voih, täälläkin olisi muutama aivan ihastuttava kahvila joita olisi kiva kuvailla, mutta on iso kynnys mennä myyjältä kysymään että "anteeksi, voisinko ottaa blogiini muutaman kuvan?". Todennäköisesti saisin häneltä myöntävän vastauksen. Noh, sitten olisi vuorossa se isoin askel...pitäisi kaivaa se kännykkä laukusta ja ottaa kuvia ihmisten tuijottaessa jA pitäisi vielä etsiä sopivaa kuvakulmaa ettei ketään asiakasta tulisi kuvaan mukaan. Huoh. Että ei ainakaan lounasaikaan kannata mennä kuvailemaan.

Hitto! Pitäisi vain olla rohkeampi ja olla välittämättä muista.

Minä en makroTex -haasteeseen tosiaan osallistu omilla kuvillani lehdistä, sillä on kyse minun tapauksessani aikakausilehdistä. Heh. Olen aikakausilehtien suurkuluttaja. Tilaan muutamaa lehteä kotiin ja osan ostan irtomyynnistä, jos aiheet ovat kiinnostavia. Niin ja joitakin tulee anopilta sen jälkeen kun hän on ne lukenut. Hmmmm. Jotkin lehdet ovat sellaisia etten ole hennonut heittää niitä pois. Niinpä lehtipinoja on pyödillä ja kirjahyllyssä. Osa jopa laukussa, sattuman varalta jos tulee hetki että voisi muutaman sivun lukaista.
Isäntä on monesti sanonut, että voisin osan kiikuttaa roskiin...ja olen minä osan lehdistä heittänytkin.