perjantai 30. toukokuuta 2014

Kukkia, kukkia, kukkia

Kyllä nämä sadepäivät ahdistavat. Täällä savossa on vettä tullut, melkein yhtäjaksoisesti, muutaman päivän ajan. Se on jo aivan liikaa. Minä ja kukkaseni sekä yrtit nauttisimme jo kovasti auringosta. Yöt ovat olleet kylmiä ja olen joutunu ison yrttiruukkuni viemään varastoon suojaa. Olen onneksi tuolla touhulla saanut yrttini säilymään hengissä.
Terassimme on aivan kauhessa kunnossa, sillä olen joutunut riisumaan sen matoista ja koristetyynyistä. Terassi on suorastaan ruma.

Noh, näiden sadepäivien aikana olen väsännyt HYVIN kesäisen minialbumin. Se on täynnä romantiikkaa, pastellinvärejä, lintuja sekä perhosia. Sivuilla on myös pitsiä ja haaraniittejä. Valokuvat albumissa on meidän viime kesän terassin kasveista.
Tällainen on kukkaloistoon hautautunut minialbumi.












keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kummityttö

Minä olen elämäni aikana saanut haalittua itselleni viisi kummilasta. Minulle on myönnetty hyvinkin arvokas tehtävä ja siitä olen hyvin iloinen, että minut on koettu kummiuden arvoiseksi. Vanhin kummilapsistani täyttää lokakuussa 18-vuotta ja nuorin tulee vasta 3kk ikäiseksi.
Tämä nuorimmainen kummilapsi on katraassa ainoa tyttö. Se on neito, joka on tehnyt vanhempansa hyvinkin onnelliseksi.

Halusin tästä tyttösestä tehdä minialbumin. Kuvia ottaessani suunnittelin, että albumi tulee olemaan sellainen ihanan vaaleanpunainen ja hempeä, mutta kun kuvia enemmän katselin, eivät ne pastellinsävyt enää toimineetkaan. Niinpä oli vaihdettava suuntaa ja tällainen siitä sitten tuli.







sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Paperisilppua

Sisällä on niin kuuma, oli pakko tulla kirjoittelemaan tänne terassille. Kirkas taivas on jäänyt sadepilvien taakse. Ulkona on pienoinen tuulenvire, joka tekee olosta siedettävämmän.

Kuten jo hetki sitten kerroin uudesta harrastuksestani ja Kaisulista, on meidän ystävyydellemme tullut ihan uusi ulottuvuus, nimittäin olemme alkaneet vaihdella paperisilppua keskenämme. Askartelussa käytettävät äärimmäisen kauniit paperit ovat kuin pieniä aarteita, jopa se pieninkin paperinpala, josta ei millään hennoisi luopua. Vaikka olen harrastanut skräppäystä vain muutaman viikon on sitä paperisilppua kertynyt jo pieni laatikollinen ja osa niistä on sellaisia, mitä ei ystävälläni ole ja jota ei itse tarvitse. Niinpä olemme alkaneet tehdä niillä vaihtokauppaa tyyliin "jos mä otan sulta tämän, niin sä saat multa tämän". Tottakai on hetkiä, jolloin ystävä tulee kylään ja tuo mukanaan näitä aarteita,  sitä paperisilppua.

Tämä on niin ala-aste meininkiä kun ihastellaan ja hypistellään sormissamme; papereita, kukkia, nappeja, haaraniittejä jne. ja säilötään niitä purkkeihin, joidenka sisältöä ihastellemme lähes päivittäin.

Tähän toiseen minialbumiini olen käyttänyt sekä omia että ystäväni Kaisulin paperisilppua.
Tämän albumin sivuille olen laittanut myös vanhoja kirjeitä, elokuva- ja festarilippuja sekä kortteja...siiis muistoja. Nuo valkoiset pallot eivät kuulu oikeasti sivuihin, vaan olen henkilöiden kasvot peittänyt niillä. :)















Uskallus...

Noin kuukausi sitten sain totaalisen innostuksen puuskan ja aloitin uuden harrastuksen, nimeltä skräppäys. Tällainen sivujen koristelu papereilla, kukilla, napeilla ja muulla sellaisella romulla ei ole täysin vierasta sillä päivä- ja reseptikirjojani olen somistanut toisinaan hyvinkin luovasti. Nyt tälle kaikelle on oikein mukavan riemukas nimikin ja kanssasisaria on paljon. Muutamia blogeja olen seuraillut tämän tiimoilta.

Minun ystäväni Kaisuli, joka pitää blogia Kepsakkaa Elämää, tekee kortteja ja hän sai minut ihan hullaantumaan aiheeseen näyttämällä minulla erilaisia nettisivuja, mistä löytää kaikenlaista ihanaa askarteluun ja kun päätimme sitten tehdä Paperella.fi  yhteistilauksen...olin tuhon oma.

Tässä on minun ensimmäinen, varovainen askel kohti skräppäyksen maailmaa. 










Flunssasta huolimatta

Aivan, flunssasta huolimatta kävin mieheni kanssa Otavan Kevätpäiviltä hakemassa ruukkuihini täytettä. Sieltä lähti matkaan kukkia; enkelipelargoni, maljaköynnös, lumiahiutale ja kukka jonka nimeä en enää muista. Isoon ruukkuun tuli ostettua yrttejä; maurinmalvaa, tilliä, basilikaa, punaista basilikaa, sitruunabasilikaa ja sitruunatimjamia. Yrttien viereen minä laitoin nimikyltit, jotka olin tehnyt vanhoista ruokailuvälineistä. Sillä en olisi enää seuraavana päivänä muistanut kaikkien kasvien nimiä. Saman olisin voinut tehdä uusille kukkatuttavuuksillenikin.

Näillä saadaan iloa koko kesäksi.



maanantai 19. toukokuuta 2014

Vihdoin!

Tänään oli se päivä, kun laitoin meidän kuistimme kesäkuntoon. Tai ainakin melkein. Monesta ruukusta puuttuu vielä salaatti- ja yrttitaimet, niin ja kukat. Mutta ne olen päättänyt hankkia lauantaina Otavan koulutilan Kevätpäiviltä. Mutta...se ettei minulla ole yrttejä ja kukkia vielä laittaa ruukkuihin, ei estä sitä ettenkö voisi laittaa kuistia muuten kuntoon.

Aikaisemmin kesällä ostin terassille uudet matot ja tyynyt. Kirpputorilta löysin kauniin herkän pöytäliinan. Se löysi paikkansa tuikkukipon alta. Isoihin ruukkuihin olen ajatellut tänä vuonna laittaa yrttejä ja salaatteja.



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kyllä se kesä sieltä tulee

Kesän odotus alkaa jo maaliskuussa kun kellarista saa käydä hakemassa pelargonian ja pasuunakukan sisälle heräilemään. Nämä kukkaset ovat olleet pitkän ja pimeän talven taloyhtiön kellarissa unillaan.

Minä sain neljä vuotta sitten äitini ystävättäreltä pasuunankukan alun ja olen sen saanut pidettyä hengissä. Tai no, hengissä ja hengissä...en ole saanut sitä virkoamaan talven jälkeen edelliskesän varsista vaan se puskee uuden alun elinvoimaisesta juurakosta. Kivahan se olisi saada lehdille siitä vanhasta varrestaan, mutta se talven aikana kuivahtaa ja kuolee, joten on nyt tyytyminen tällaiseen versioon näyttävästä kukasta.

Joka vuosi olen pelargonioita ostanut, mutta viime syksynä päätinkin säilöä isoimman kukkani. Pelargonia on talvehtinut ja herännyt maaliskuussa oikein terhakkaana. Toivottavasti se jatkaa kasvuaan tänä kesänä ja kasvaa oikein suureksi.

No niin...

...Tästä se sitten alkaa. Olen jo pitkään, siis todella pitkään pohtinut oman blogini aloittamista, mutta itsevarmuuteni ei ole sellaisen luomiseen riittänyt. Nyt olen kerännyt rohkeuteni ja päättänyt ottaa härkää sarvista kiinni.
Minä olen aikakausilehtien suurkuluttaja. Olen juuri sellainen lukija joka nauttii  lehtien kauniista ja inspiroivista kuvista. Lehdistä tulee otettua ideoita niin sisustukseen kuin joululahjoihin. Lehtiä tulee luettua niin aamuisin kahvia juodessa, työpaikalla eväitä syödessä kuin illalla ennen nukkumaanmenoa. Lehtien luomat tunnelmat saavat hyvälle tuulelle.
Mutta blogit saavat samanlaisen reaktion aikaan. Blogeja olen seuraillut jo jonkin aikaa. Monet niistä herättävät iloa, kateutta, innostusta, mielenkiintoa, rohkeutta sekä ideoita. Blogit ovat eräänlaisia aikakausilehtiä ja tahdon itse osallistua omalla blogillani, omalla arjellani mukaan tähän iloitteluun. Toivottavasti voin omalla tekemiselläni saada aikaan tunteita, joita itse koen blogeja lukiessani.