MakroTex -haaste Toukokuu

Meidän keittiöremontti valmistui nyt toukokuun aikana ja tässä teille hiukan kuvia joilla osallistun MakroTex -haasteeseen. Kuvaamisen aiheena oli Toukokuu. Lisää kuvia muuttuneesta keittiöstä voi käydä kurkkaamassa täältä.

Pieni keittiöremontti

Me olemme mieheni kanssa puhuneet jo vuosia, että keittiö olisi kiva saada uudemmaksi, paremman näköiseksi, mutta aina on tullut esteeksi kustannuskysymykset. Meidän 80-luvun keittiö on hyvin säilynyt ja ei niin kauheaa katseltavaa, joten remonttia on ollut helppo lykätä eteenpäin, mutta silti on takaraivossa kytenyt halu saada meidän näköinen keittiö.

Parisen kuukautta sitten minä törmäsi netissä tikkurilan sivuilla kirjoitukseen Maalaa keittiönkaapit nykyaikaan. Siellä oli hyvät ohjeet ja luettelo tarvikkeista joita tekemiseen tarvittiin, niinpä ajattelimme uudistaa keittiötämme maalaamalla kaappien ovet.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että maalaisimme ainoastaan alakaappien ovet, mutta tekeminen kun oli vaivatonta ja rattoisaa, päätimme maalata myös yläkaapit. Kolmen viikon aikana meillä meni illat yhdessä maalaillen pienessä keitiössämme. Hetkiin mahtui paljon iloa, naurua, jännitystä, tuohtumista, kiroilua ja onnistumisen riemua.
Remonttimusiikkina meillä kuului Olavi Uusivirtaa, The Policea ja Editorsia.
Nuo viikot olivat täynne remonttikrääsää, pölyä, erilaisia hajuja sekä roskaruokaa. Vihaan epäsiisteyttä, mutta sen kanssa oppi elämään. Hyvää kannatti odottaa.

Reilu viikko sitten kävi vanhemmat täällä laittamassa keittiön seinälle Rebel Wallsilta tilaamani tiilitapetin. Sen myötä on keittiömme vihdoin valmis.

Tässä teille hiukan kuvia.

MakroTex -haaste Ylhäällä

Maaliskuussa kävin viikon mittaisella työmatkalla Liettuassa ja reissu oli ikimuistoinen. Liettua on maa, jonne tahtoisin matkustaa vielä uudelleen. Ihastuin kovin kaupunkiin nimeltä Kaunas.

Minä olen elämäni aikana matkustellut  TODELLA vähän ja vain pari kertaa lentänyt lentokoneella, niinpä lentokoneella matkustaminen on ollut, ja tulee aina olemaan, turhankin jännittävä kokemus vaikka ne ovatkin menneet hyvin. Viimeisin lentokonematkani oli Lontooseen ja se meni oikein mallikkaasti. Matkan aikana pystyi kuuntelemaan rauhoittavaa musiikkia ja ottamaan pienet unet. Musiikki vei jännittäviä ajatuksiani pois ja sai mieleni rauhoittumaan. Niin, ja lentokoneessa kuuluvat äänet peittyivät musiikin taakse.

Liettuan reissun alussa, helsinki-vantaan lentokentällä, minulle selvisi koneemme olevan pienen pieni potkurikone. Siis mikä?! Niin, pienen pieni potkurikone. Kone näytti ulkoa- ja sisältäpäin sellaiselta,  että sillä olisi kuulunut lentään vain etelänlomalla pieneltä saarelta toiselle, ei missään nimessä satoja kilometrejä!
Tuossa koneessa ei tullut mieleeni kuunnella mitään rauhoittavaa musiikkia vaan tahtoin olla tietoinen kaikista koneesta kuuluvista äänistä sekä nytkähdyksistä. Ja kun koneen potkureiden kohdalla tuli istuttua niin kyllähän sitä herkeämättä seurasin niiden pyörimistä. Lennon aikana olin hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli hyvää matkaseuraa ja ettei matka kestänyt kuin tunti 40 minuuttia.

Vaikka minä lentämistä kammoan, tulen minä lentokoneella matkustamaan tulevaisuudessakin.

Tällä kuvalla minä osallistun MakroTex -haasteeseen. Kuvauksen aiheena oli kuvata jotain Ylhäällä.

Milloin viimeksi....

Seurailen Karoliina Pentikäistä instagramissa ja lueskelen hänen blogiaan Kolmistaan. Blogista löysin matkaani hauskan Viimeksi minä -haasteen. Tartu sinäkin tähän haasteeseen!

Viimeksi minä...

...ilahduin

kun veljeni laittoi minulle videotervehdyksen perjantaina. Hänestä kuulee niin harvoin, sillä kolmivuorotyö ja hektinen lapsiperheen arki kuljettaa päiviä eteenpäin vauhdilla. 

...nauroin

oikein kunnolla töissä. Nauroin niin, että vatsaan sattui ja silmistä valui kyyneleet. Ei sellaista työpäivää vielä ole ollut ettetkö jossakin vaiheessa olisi purskahtanut nauramaan. 

...itkin

viikko sitten, kun äitini oli joutunut luopumaan kolme vuotiaasta kissastaan. Itkin toki kissan puolesta, mutta enemmän äidin. Oli lohdutonta kuunnella oman äidin surua, kun hän oli menettänyt jotain tärkeää. Tuntuu, ettei lohduttavia sanoja löydy ja tuntuu pahalta, kun välimatkaa on niin paljon ettei pysty edes halaamaan. 

...suutuin

paikallisliikenteelle. "Ehän mie mittään mistään tajua, mut' sen miä vaan sanon että" aikatauluja voisi hiukan muuttaa löyhemmiksi, jottei olisi kuljettajilla niin valtaisa kiire. Kiire kun on, niin tapaturmia sattuu kyytiläisten joukossa ja bussipysäkkien ohitse ajetaan, kun ei ole jokaisen kohdalla aikaa pysähtyä. Odotan jo kovasti lumetonta aikaa vuodesta, milloin pääsee pyörällä joka paikkaan. 

...harmistuin

siitä, kuinka eräällä tuntemallani ihmisellä on vain asioista negatiivista sanottavaa. On surullista huomata kuinka negaation kautta joku voi asioita katsella. Sellaisen ihmisen kuunteleminen on myös puuduttavaa. 

...häkellyin

täysin, kun mieheni oli ostanut itselleen porakoneen. Hän ei todellakaan ole mikään remonttireiska jonka vuoksi olemme pieneenkin remonttiin tarvinneet ulkopuolisen apua ja minkä takia kaapeistamme ei juurikaan löydy kuin perustyökaluja esim. vasara ja ruuvimeisseli. Niinpä häkeillyin täysin kun hän laittoi minulle ylpeänä viestin, että on hankkinut porakoneen. Mitä tietenkin kysyin, että "miksi" johon hän vastasi huvittuneen "kyllä tämän ikäisellä miehellä pitää oma porakone olla". Nyt minulla on kotonani, kohta keski-ikäinen, remonttireiska ja voin pohtia minne seuraavaksi tahdon hyllyjä tai tauluja ripustaa.

...kokeilin jotain uutta

maistalla jälkiruoassa olevaa hunajakennoa. Se oli koostumukseltaan marenkimainen. Sitä syödessä maistoin tietenkin hunajan, mutta suuhuni jäi juolupiparin maku. Aika hauska, vai mitä?

...urheilin

vuosia sitten. Noloa myöntää, mutta niin se vain on. Olen aika lööperiksi heittänyt omasta fyysisestä kunnosta pitämisen. 

...luin

claire Macintoshin kirjan Anna Minun Olla loppuun. Minä en ole ollut dekkareiden ystävä juuri koskaan, mutta tämän daamin kirjoitukset ovat kolahtaneet minuun täysin. Kirjat pitävät jännityksessään koko lukukokemuksen ajan ja niiden tarinoiden yllätyksellisyys on käsittämätöntä. Odotan jo kovasti, milloin häneltä ilmestyy uusi kirja. 

...söin

Ravintolassa viime lauantaina. Täällä Mikkelissä keskustassa sijaitsevan Naisvuoren juurella on vanha työväentalo, paikkalliset kutsuvat sitä Töpäriksi. Paikka toimii tänä päivänä kuitenkin Kulttuuritalo Tempo nimellä. Tempossa on Lumo niminen ravintola mikä on miljööltään äärimmäisen kaunis ja raikas. Pari viikko sitten kävin siellä ensimmäisen kerran ja nyt lauantaina toistamiseen syömässä hiiligrilliluonaan. Ruoka oli kevyttä, erilaista ja paikan tunnelma teki ruokailusta elämyksen. Jonain päivänä tahdon käydä em. paikassa nauttimassa myös arkipäivänä lounaan.

...herkuttelin

viime viikolla, kun oli Runebergin päivä. Ne tortut ovat NIIN hyviä. 

...ostin

iittalan uuden Raami astiaston merensinisiä juomalaseja. Tahtoisin vielä niitä samallenvihreitäkin. Tämä astiasto on Jasper Morrisonin suunnittelema. 

...tapasin

pari viikkoa sitten hyvää ystävääni. Kiire sekä kaamos ovat minut vieneet mukanaan ja senpä vuoksi en ole ketään juurikaan tavannut. Toivottavasti valoisammat päivä saavat minut kuoriutumaan pesästään ja olemaan aktiivisempi ystävä.

...päätin

että, viikolla olisi vain yksi herkuttelupäivä. Uskon pystyväni siihen. 

...inspiroiduin

siitä, kun työpaikkani osallistui valtakunnalliseen projektiin nimeltä 100 minuuttia taidetta. 

32 kysymystä ja vastausta

Minä niin kovin tykkään valtavasti haasteista ja varsinkin tällaisista missä saa vastata kysymyksiin. Minä löysin tämän haasteen Jennin blogista. Käyhän kurkkaamassa hänen vastauksiinsa ja tartu sinäkin tähän haasteeseen.

                                                           

Avioliitto?

Olen elänyt avoliitossa 15-vuotta. Saa nähdä tulenko koskaan menemään naimisiin.

Lapsia?

Ei ole meidän parisuhteeseen siunaantunut ja olen sitä mieltä, ettei lapsiperhearki olisikaan istunut parisuhteeseemme sittenkään. Toisinaan lapsettomuus nostaa päätään, mutta näin on tarkoitettu olevan.

Lemmikkejä?

Tällä hetkellä meillä on havannankoira Viljo. Hän on kolme vuotias. Havannankoiria meillä on ollut myös kaksi edeltävääkin, Ella ja Kosti. 

Leikkauksia?

Ei ole tehnyt.

Tatuointeja?

Ei ole, enkä pystyisikään ottamaan. Niin kauhean kipuherkkä kun olen.

Lävistyksiä?

Minulla on ollut korvikset viimeksi 20 vuotta sitten ja ne ovat kasvaneet umpeen. Viime joulukuussa kävin lävistyttämässä korvanlehteni uudelleen ja tulevana lauantaina saan laittaa uudet korvikset korviini. Olen innoissani. 

Muuttoja?

Olen elämäni aikana muuttanut 6 kertaa, joista neljä on tapahtunut opiskeluaikana.

Ampunut aseella?

En ole.

Ottanut lopputilin?

Reilu pari vuotta sitten otin lopputilin ja vaihdoin työpaikkaa "parempaan" vaikka olikin vain kahden vuoden pestistä kyse. Tuo työ johdatti polkua nykyiseen työhöni, josta olen hyvinkin onnekas.

Ollut saaressa?

Kyllä, mökkeilemässä.

Autosi?

Minulla ei ole autoa, vaikka sellaisesta punaisesta, pienestä ministä toisinaan haaveilenkin. 

Ollut lentokoneessa?

Pari vuotta sitten, kun lensin Lontooseen. Työssäni paasen matkustamaan maaliskuussa viikoksi Liettuaa ja lentokoneella matka käy jouten.

Onko joku itkenyt vuoksesi?

Pitkässä parisuhteessa on tullut itkettyä puolin ja toisin toisen vuoksi.

Ollut rakastunut?

Kyllä, varpaankärkiä myöten.

Ollut ambulanssissa?

Minä olen sairastanut epilepsiaa 20 vuotta ja sen vuoksi olen lukuisia kertoja matkannut sairaalaan ambulanssin kyydissä. 

Luistellut?

Viimeksi yläasteella. 

Surffannut?

Mikä kysymys tämä nyt oikein on?

Ollut risteilyllä?

On tullut oltua. Tukholman risteilyt ovat parasta. Sellaiselle olen menossa jälleen pääsiäisenä.

Ajanut moottoripyörällä?

En ole.

Ratsastanut hevosella?

Joskus lapsuudessa. 

Lähes kuollut?

En.

Ollut sairaalassa?

Epilepsian takia olen ollut lyhyitä ja hiukan pidempiäkin aikoja.

Suosikki hedelmä?

Vesimelooni, vaikka siitä tuleekin vatsa kipeäksi.

Aamu vai ilta?

Aamu. Menen vasta yhdeksään töihin, mutta olen ollut jo viideltä hereillä. Rakastan rauhallisia ja pitkiä aamuja kahvikupin äärellä.

Lempiväri?

Okra, vaikka sitä ei näy vaatteissani juuri lainkaan. 

Viimeisin puhelu?

Äitini kanssa.

Viimeisin viesti?

Työkaveri kysyi, onko minulla kairaa. 

Nähnyt jonkun kuolevan?

Koiramme Kostin kuoleman näin. Pidin sitä pikkuista sylissäni, koko sen ajan kun elämä hänestä loittoni.

Kahvi vai tee?

Ehdottomasti kahvi.

Paras piirakka?

Omenapiirakka vaniljakastikkeen kanssa nautittuna.

Kissa vai koira?

No, koira.

Paras vuodenaika?

Jos pakko on valita, niin syksy. Vaikka jokaisessa niissä on jotain, mitä kovasti aina odottaa.

Talven ihmemaa

Tämä on nyt toinen kerta, kun Pirjon kanssa heitämme atc-haasteen toisillemme ja olemme suunnitelleet jo uutta haastetta johon saimme kipinän mixed media joulukalenterin myötä, mutta siitä kerron myöhemmin lisää.
Minä sain Pirjolta haasteen aiheeksi Talven Ihmemaa ja niinpä loihdin tällaiset talviset atc-kortit. Aihe oli mitä mainioin, sillä talvi on nyt parhaimmillaan kun ulkona on lunta niin paljon puissa ja pensaissa, että maisema näyttää satumaiselta.

MakroTex -haaste Muistoja Vuodelta 2018

Näillä kuvilla osallistun tuoreimpaan MakroTex -haasteeseen. Tässä teille muistoja viime vuodelta.

                                                                      TAMMIKUU

Tammikuussa osallistuin Jehkottaren järjestämään kurssiin missä sain oppia uudenlaisen keinon tehdä esim. korttiin mielenkiintoinen pohja. Tästä aiheesta olen kirjoittanut postauksessani Suolaa suolaa ja vielä enemmän suolaa. 

                                                                    HELMIKUU                                             

Olin kärsinyt jo jonkin aikaa huonosta kaukonäöstä. Noh, helmikuussa tuli mitta täyteen ja päätin käydä hakemassa itselleni lasit. Ja täytyy sanoa, että nyt on paljon helpompaa ja päänsäryt ovat vähentyneet. 

                                                                 MAALISKUU

Olemme mieheni ja porukoiden kanssa tehneet jo muutamana vuonna, joko keväällä tai loppukesästä, laivareissun Turusta-Tukholmaan. Ne ovat olleet hauskoja ja ikimuistoisia reissuja, varsinkin viime vuotinen sillä porukoitteni auto hajosi ja meinasimme myöhästyä laivasta. Tänä vuonna on suunnitteilla tehdä taas uusi reissu pääsiäisen aikaan. Pidän niistä hetkistä kun aamupalaa syödessä lähdemme Tukholmasta seilaamaan kohti Turkua. 

                                                                     HUHTIKUU

Viime vuonna olen saanut uuden askarteluystävän Pirjosta joka kirjoittaa blogia nimeltä Pirjon päivien piristys. Hänen kanssaan olemme tehneet ATC-vaihtoja muutaman kerran.
 

                                                                    TOUKOKUU

Minä aloitin nykyisessä työpaikassani työt 1.6. Sitä ennen olevassa työssäni teimme pienen kevät retken toukokuussa Kotkaan jossa sain maistaa sirkkaa. Tämä pieni otus ei maistunut juuri miltään, mutta se ei silti tule olemaan salaattini proteiinin lähde vielä pitkään aikaan. 

                                                                        KESÄKUU

Viime kesä oli kuuma, hikinen ja tukala, mutta se oli oivallinen sää kesäkukilleni. Varsinkin pasuunakukalleni. Se kasvoi aivan mielettömän isoksi ja jaksoi tehdä helteestä huolimatta kukkia usean kymmenen. 

HEINÄKUU

Heinäkuussa minä ostin askartelukirpputorilta halvalla Polaroit Zipin ja se on ollut kovassa käytössä. Minä olen näitä pieniä kuvia käyttänyt tietenkin skräppäyksessä, mutta myös muistoja kerännyt talteen kalenterini väliin. 

                                                                       ELOKUU

Elokuussa tuli ostettua Kaino vaatemerkin neulemekko ja se on varmasti kallein vaatekappale mitä olen päälläni pitänyt ja myös värikkäin. Aluksi arkailin mekon pitämistä liian räikeänä, mutta nyt se on yksi lempimekoistani. 

                                                                      SYYSKUU

Tämä oli toinen kerta kun osallistuimme mieheni kanssa Jyväskylässä järjestettävään Valonkaupunki tapahtumaan. Kaupungissa on tuolloin erilaisia valoinstallaatioita pitkin poikin pitäjää. Tänä vuonna sinne uudelleen. 

                                                                       LOKAKUU

Jyväskylän tapainen valoinstallaatio tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Mikkelissä. Tapahtuma oli nimeltään Illumio. Siellä tuli ystävän kanssa pyörähdettyä. Kävimme syömässä kahvila Nandassa räiskäleet. Nandan ikkunoita koristi mielenkiintoiset ihmiset Illumio tapahtuman ajan. 

                                                                       MARRASKUU

Uusi työni on vienyt paljon aikaani ja energiaa. Niinpä en viime jouluna lähettänyt itse tekemiäni kortteja. Kuvassa oleva kortti on viime vuoden ainoa.  

                                                                     JOULUKUU

Joulukuu tuli ja meni nopeasti, mutta sieltä jäi paljon ihania muistoja. Kuvassa olevat keraamiset kuuset olen ostanut Jyväskylän Pikkukamarista, jossa minulla oli mahdollisuus vierailla joulukuussa peräti kaksi kertaa. 

Mixed media joulukalenterin valmistusvaiheisiin kurkistus

Minä osallistuin tänä vuonna Jehkottaren järjestämään Mixed Media Joulukalenteriin, niin kuin aika moni muukin. Idea haasteessa oli lyhykäisyydessään tämä, että joulukalenterin tapaan jokaisena päivänä ilmestyi em. blogiin erilainen materiaali, tekniikka tai väri mikä piti työhön jotenkin ujuttaa. Haaste oli toisinaan vaikea ja se pisti miettimään, että kuinka minkäkin luukun toteuttaisin. Jännityksellä aina odotti seuraavaa päivää, että mitähän tänään luukusta paljastuu.
Valmiiksi työni sain tänään ja olen siihen hyvinkin tyytyväinen. Haaste oli äärimmäisen kutkuttava ja toivonkin, että tällainen olisi myös ensi vuonnakin.

Tässä postauksessa kerron luukkujen aiheet ja saatte nähdä vaiheittain, kuinka työni on edennyt. Minä käytin työni pohjana vanhan kirjan kantta.

Luukku #1 Paperisuikale.  Luukku #2 Tekstuuripasta.

Luukku #3 Muovi.  Luukku #4 Puu. 

Luukku #5 Valkoinen.  Luukku #6 Rypistettyä.  Luukku #7 Metalli. 

Luukku #8 Ruskea.  Luukku #9 Tarra.  Luukku #10 Sapluuna.  Luukku #11 3 samaa.

Luukku #12 Turkoosi.  Luukku #13 Leimattua.

Luukku #14 Valumia.  Luukku #15 Doodling.  Luukku #16 Kangas.  Luukku #17 Teksti.

Luukku #18 Violetti.  Luukku #19 Lanka. 

Luukku #20 Leimailua.  Luukku #21 Embossing. 

Luukku #22 Musta. 

Luukku #23 Yksityiskohtien Korostus. 

Luukku #24 Roiskeet.

Tervetuloa joulukuu

On joulukuun 1. päivä ja erilaisia haasteita on putkahtanut blogeissa, instagramissa sekä facebookissa. Minun blogituttavuuteni MarieH on keksinyt hauskan valokuvaushaasteen instassa koko joulukuulle. Marien löydät instagramista nimellä mariehoo_  sieltä löydät ohjeet osallistumiseen sekä näet mitkä ovat valokuvaushaasteen aiheet minäkin päivänä.

Tervetuloa Joulukuu on valokuvaushaasteen ensimmäinen haaste ja niinpä tuli valokuvattua vanhoja jouluaiheisia aikakausilehtiä. Niitä selaillessa pääsee rattoisaan jouluntunnelmaan ja niistä saa ideoita ihan kaikkeen lahjoista - pöydän kattamiseen.

Minut löydät myös instasta nimellä noksu81

Ripaus jouluntaikaa

Niin kaikuvat joululaulut kodissamme ja hämyinen kynttilänvalo luo kodikkaan sekä hartaan tunnelman. Viime viikolla minä etsin varaston perukoilta joululaatikon, jonka sisällöstä valitsin kauneimmat joulukoristeet pöydille kera kynttilöiden. Niitä ihastellessa on mennyt tovi jos toinenkin. Vaikka ulkona on hämärää tai pimeää lähes joka hetki on mieleni kohentunut huimasti, sillä joulu alkaa hiljalleen tehdä tuloaan.
Rakastan tätä hetkeä vuodessa. Olen aina pitänyt joulusta ja se kaikki ilo kumpuaa lapsuudesta. Lapsuuteni joulut ovat olleet täynnä perinteitä joita pyritään vaalimaan vielä tänäkin päivänä vaikka olemme jo varttuneet aikuisiksi.

Tähän aikaan vuodesta ikävä perhettä kohtaan on voimakkaimmillaan ja tarve nähdä lähimmäiset on valtava. Rakastan sitä tunnetta, kun jouluksi matkustaa Keski-Suomeen ja saa pitkän ajan jälkeen sukeltaa pikkuveljien isoon halaukseen ja äidin lämpöiseen syliin, poski vasten poskea.

MakroTex -haaste Lelu

Kerkeän vielä osallistumaan MakroTex -haasteeseen, huomenna ilmestyy nimittäin uusi. Tämän kertaisen haasteen aiheena on Lelu. Meidän taloudessamme ei lapsia ole, mutta silti meiltä löytyy Schleichin käsinmaalattuja eläinhahmoja. Niitä on näin joulun aikaan koristeena pöydillä ja tänä vuonna muutaman niistä laitoin pienten lyhtyjen sisälle tontun sekä joulupukin seuraksi.
Lyhtyjen taustalle olen maalannut talvisen kuusikon gessolla ja akryylimaalilla.

Vessapaperirullista on moneksi

Meillä on töissä ollut aiheena nyt parisen kuukautta kierrätys; kuinka käytetylle sekä hukkaan heitetylle voisi keksiä uusia käyttötarkoituksia. Minä olen pääni miettinyt puhki ja mielenkiinnolla selaillut pinterestiä inspiraation toivossa. Minä mietin kuumeisesti, että mitä sellaista taloudessani heitän hukkaan, mutta mitä voisi vielä kuitenkin jatkojalostaa. Ensimmäisenä mieleeni tuli vessapaperirullat ja niistähän löytyi kivasti erilaisia ideoita :) Toisena tuli mieleeni vanhat kirjat joita kirpputorit pursuaa, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina se.

Nyt tahdon teille jakaa hauskan ohjeen lyhtyjen tekoon vessapaperirullista.

Tarvitset lyhtyä varten vessapaperirullia tai talouspaperirullatkin käy, mutta ne pitää puolittaa. Valitse niin monta rullaa kun koet tarvitsevasi. Pinterestissä lyhdyt oli laitettua roikkumaan yksittäin puun oksille, mutta minä tein omista rullista pienen valoköynnöksen. 

Ensimmäisenä tehtävänä on halkaista verrapaperirulla pystysuunnassa halki. 

Sen jälkeen on rullan pinta korsteltava ja siinä saa olla vapaat kädet. Minä itse maalasin rullan molemmat puolet Priman metallinhohtoisilla akryylimaaleilla. 

Kun pinnat ovat valmiita ja kuivuneet tehdään taitokset, jotta lyhty muokkautuu loppuvaiheessa oikeaan muotoonsa. Taitellaan aukaista rulla pystysyynnassa keskeltä kahti ja sitten pienet siivut taitetaan vielä rullan pidemmiltä sivuilta.

Sitten onkin aika hiukan käyttää saksia. Leikkaaminen on helpompaa kun pitää aukaistun rullan kaksinkerroin. Minä en mitään viivoja piirrellyt leikkauslinjaa varten vaan summamutikassa leikkailin menemään. 

Nyt kaiken järjen mukaan pitäisi lyhdyn teko olla tämän näköinen tässä vaiheessa. 

Minä tahdoin omiin lyhtyihini laittaa hiukan vedenkestävää Archival Inkin mustetta, jotta pinnasta tulisi eläväisempi. 

Lopuksi on aika pyöräyttää lyhty kasaan ja laittaa ledituikkusisälle. Lyhdyn kiinnitin ympyräksi ihan vain nitojalla. Omista lyhdyistäni minä tein pienen valoköynnöksen. Kiinnitin lyhdyt toisiinsa kiinni ompelulangalla.