MakroTex -haaste Toukokuu

Meidän keittiöremontti valmistui nyt toukokuun aikana ja tässä teille hiukan kuvia joilla osallistun MakroTex -haasteeseen. Kuvaamisen aiheena oli Toukokuu. Lisää kuvia muuttuneesta keittiöstä voi käydä kurkkaamassa täältä.

Pieni keittiöremontti

Me olemme mieheni kanssa puhuneet jo vuosia, että keittiö olisi kiva saada uudemmaksi, paremman näköiseksi, mutta aina on tullut esteeksi kustannuskysymykset. Meidän 80-luvun keittiö on hyvin säilynyt ja ei niin kauheaa katseltavaa, joten remonttia on ollut helppo lykätä eteenpäin, mutta silti on takaraivossa kytenyt halu saada meidän näköinen keittiö.

Parisen kuukautta sitten minä törmäsi netissä tikkurilan sivuilla kirjoitukseen Maalaa keittiönkaapit nykyaikaan. Siellä oli hyvät ohjeet ja luettelo tarvikkeista joita tekemiseen tarvittiin, niinpä ajattelimme uudistaa keittiötämme maalaamalla kaappien ovet.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että maalaisimme ainoastaan alakaappien ovet, mutta tekeminen kun oli vaivatonta ja rattoisaa, päätimme maalata myös yläkaapit. Kolmen viikon aikana meillä meni illat yhdessä maalaillen pienessä keitiössämme. Hetkiin mahtui paljon iloa, naurua, jännitystä, tuohtumista, kiroilua ja onnistumisen riemua.
Remonttimusiikkina meillä kuului Olavi Uusivirtaa, The Policea ja Editorsia.
Nuo viikot olivat täynne remonttikrääsää, pölyä, erilaisia hajuja sekä roskaruokaa. Vihaan epäsiisteyttä, mutta sen kanssa oppi elämään. Hyvää kannatti odottaa.

Reilu viikko sitten kävi vanhemmat täällä laittamassa keittiön seinälle Rebel Wallsilta tilaamani tiilitapetin. Sen myötä on keittiömme vihdoin valmis.

Tässä teille hiukan kuvia.

Ripaus jouluntaikaa

Niin kaikuvat joululaulut kodissamme ja hämyinen kynttilänvalo luo kodikkaan sekä hartaan tunnelman. Viime viikolla minä etsin varaston perukoilta joululaatikon, jonka sisällöstä valitsin kauneimmat joulukoristeet pöydille kera kynttilöiden. Niitä ihastellessa on mennyt tovi jos toinenkin. Vaikka ulkona on hämärää tai pimeää lähes joka hetki on mieleni kohentunut huimasti, sillä joulu alkaa hiljalleen tehdä tuloaan.
Rakastan tätä hetkeä vuodessa. Olen aina pitänyt joulusta ja se kaikki ilo kumpuaa lapsuudesta. Lapsuuteni joulut ovat olleet täynnä perinteitä joita pyritään vaalimaan vielä tänäkin päivänä vaikka olemme jo varttuneet aikuisiksi.

Tähän aikaan vuodesta ikävä perhettä kohtaan on voimakkaimmillaan ja tarve nähdä lähimmäiset on valtava. Rakastan sitä tunnetta, kun jouluksi matkustaa Keski-Suomeen ja saa pitkän ajan jälkeen sukeltaa pikkuveljien isoon halaukseen ja äidin lämpöiseen syliin, poski vasten poskea.

MakroTex -haaste Lelu

Kerkeän vielä osallistumaan MakroTex -haasteeseen, huomenna ilmestyy nimittäin uusi. Tämän kertaisen haasteen aiheena on Lelu. Meidän taloudessamme ei lapsia ole, mutta silti meiltä löytyy Schleichin käsinmaalattuja eläinhahmoja. Niitä on näin joulun aikaan koristeena pöydillä ja tänä vuonna muutaman niistä laitoin pienten lyhtyjen sisälle tontun sekä joulupukin seuraksi.
Lyhtyjen taustalle olen maalannut talvisen kuusikon gessolla ja akryylimaalilla.

Vessapaperirullista on moneksi

Meillä on töissä ollut aiheena nyt parisen kuukautta kierrätys; kuinka käytetylle sekä hukkaan heitetylle voisi keksiä uusia käyttötarkoituksia. Minä olen pääni miettinyt puhki ja mielenkiinnolla selaillut pinterestiä inspiraation toivossa. Minä mietin kuumeisesti, että mitä sellaista taloudessani heitän hukkaan, mutta mitä voisi vielä kuitenkin jatkojalostaa. Ensimmäisenä mieleeni tuli vessapaperirullat ja niistähän löytyi kivasti erilaisia ideoita :) Toisena tuli mieleeni vanhat kirjat joita kirpputorit pursuaa, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina se.

Nyt tahdon teille jakaa hauskan ohjeen lyhtyjen tekoon vessapaperirullista.

Tarvitset lyhtyä varten vessapaperirullia tai talouspaperirullatkin käy, mutta ne pitää puolittaa. Valitse niin monta rullaa kun koet tarvitsevasi. Pinterestissä lyhdyt oli laitettua roikkumaan yksittäin puun oksille, mutta minä tein omista rullista pienen valoköynnöksen. 

Ensimmäisenä tehtävänä on halkaista verrapaperirulla pystysuunnassa halki. 

Sen jälkeen on rullan pinta korsteltava ja siinä saa olla vapaat kädet. Minä itse maalasin rullan molemmat puolet Priman metallinhohtoisilla akryylimaaleilla. 

Kun pinnat ovat valmiita ja kuivuneet tehdään taitokset, jotta lyhty muokkautuu loppuvaiheessa oikeaan muotoonsa. Taitellaan aukaista rulla pystysyynnassa keskeltä kahti ja sitten pienet siivut taitetaan vielä rullan pidemmiltä sivuilta.

Sitten onkin aika hiukan käyttää saksia. Leikkaaminen on helpompaa kun pitää aukaistun rullan kaksinkerroin. Minä en mitään viivoja piirrellyt leikkauslinjaa varten vaan summamutikassa leikkailin menemään. 

Nyt kaiken järjen mukaan pitäisi lyhdyn teko olla tämän näköinen tässä vaiheessa. 

Minä tahdoin omiin lyhtyihini laittaa hiukan vedenkestävää Archival Inkin mustetta, jotta pinnasta tulisi eläväisempi. 

Lopuksi on aika pyöräyttää lyhty kasaan ja laittaa ledituikkusisälle. Lyhdyn kiinnitin ympyräksi ihan vain nitojalla. Omista lyhdyistäni minä tein pienen valoköynnöksen. Kiinnitin lyhdyt toisiinsa kiinni ompelulangalla.

Tyynyjä sohvan täydeltä

Erään stand up -koomikon kuulin joskus sanoneen, että "vaimo tahtoi uuden, isomman sohvan koska silloisessa ei mahtunut kunnolla makoilemaan. Meillä hankittiin sitten isompi sohvaon mutta siinä on niin valtavasti koristetyynyjä ettei istumaan mahdu". Minun miehen tuon kuullessaan tokaisi, että "meillä on hyvin samankaltainen tilanne, mutta saahan niitä tyynyjä siirrettyä".

Minulla on ollut tapana, jo monien vuosien ajan,  kuorruttaa sohvamme erilaisilla tyynyillä. Lukijoista varmasti moni on huomannut, että kotimme tekstiilit vaihtavat väriä vuodenaikojen mukaan. Kahden viime vuoden aikana minä olen kotimme sisustanut hyvin raikkailla sekä vaaleilla väreillä, sillä niillä tahdoin edes hiukkasen lieventää sitä apeutta mielessäni minkä saa aikaan loka-marraskuun pimeys ja vesisateet - tässä on parin edellis vuoden postaukset kotimme värimaailmasta Lokakuun Viimeinen Viikonloppu ja No, Tulihan Se Talvi - mutta tänä vuonna en kodistamme kylmyyttä löydy. Tahdoin kotiimme lämmöntuntua. Sellaista mikä houkuttelee viihtymään.

MakroTex -haaste Kesämuistoja

Uusi, MakroTex -haaste on ilmestynyt. Aiheena on kesämuistoja. Johdatus tällä kertaa on hyvin minimaalinen, sillä minun pitää rientää kohta pyörällä töihin. Tiedän jo nyt, että lähtö tulee olemaan hyvinkin kiireinen ja varmasti unohdan jotain kotiin. Mutta tuollaisen soheltamisen kanssa olen oppinut elämään mainiosti.

Minä pläräsin valokuvakansioita ja aika monissa niissä on tullut kuvattua meidän terassia. On muuten hassua, etten tänne blogiin ole laittanut yhden postauksen meidän viehkeästä puutarhasta ja sekin oli toukokuusta, kun kaikki vielä oli aluillaan. Tästä voit käydä lukemassa sen postauksen.

Tämän vuoden kesä on ollut niin tolkuttoman lämmin, että pasuunakukkamme ja sen kevään pistokas, ovat kasvaneet todella isoiksi. Jossakin vaiheessa nuppuja ja kukkia oli yhteensä yli 50.
Nyt nämä pasuunat ovat siinä vaiheessa, että ne pitäisi katkoa ja laittaa kellariin talviunille.

Näillä kuvilla osallistun haasteeseen.

MakroTex -haaste Ulkona

Niin se alkoi uusi työviikko. Viikot vilisevät  nopeasti ohitse uudessa työpaikassani, sillä on niin paljon kaikkea uutta opittavaa ja muistettavaa, että päivät kuluvat pää humisten. Opittavia asioita tulee lähes jatkuvalla syötöllä ja jännitän valtavasti sitä, että muistanko kaikki mitä minulle on kerrottu ja enhän vain tule unohtamaan mitään elintärkeää.
Minulla on töissä sellainen pieni pussi mitä kannan mukanani. Sinne mahtuu näppärästi kaikki tarvittava paitsi kalenteri tai muistivihko!! Senpä vuoksi pussistani löytyy paljon pieniä kryptisiä muistilappuja, joita sitten yritän  iltaisin kotona tavailla ja kirjoittaa kalenteriini paremmin muistiin.

Minä istun maanantaista alkuilaa meidän terassilla kynttilöiden kajossa. Lämpimiin villasukkiin olen jalkani sujauttanut ja hartioilleni kietonut paksun viltin. Ulkona on hyvinkin tunnelmallista sekä rauhaisaa. Teetä nauttiessani minä täytin kalenterini kaikella tärkeällä ja huomaan oloni olevan nyt huomattavasti seesteisempi, asiat tuntuvat olevan jälleen järjestyksessä ja oikeilla paikoillaan.

Näillä kuvilla minä osallistun MakroTex -haasteeseen. Kuvauksen aiheena oli tänään Ulkona. 

Pientä maalia pintaan.

Tänä vuonna ensimmäisen lomaviikkona sain pidettyä toukokuun lopussa ja se oli viikkoin milloin oli lämmintä ja luonto alkoi vihertää. Sillä viikolla tuli askarreltua paljon, ulkoiltua, laitettua kuisti kesäksi kuntoon ja maalattua kalkkimaalilla pieni pöytä.

Meillä on vuosia sitten keittiöön IKEA:sta hankittu pieni sivupöytä. Keittiömme on pieni ja laskutilaa on todella vähän, joten em. sisustustavaratalon jykevä sekä kompaktin kokoinen taso vaikutti oikeinkin oivalliselta valinnalta. Pöytä on toimittanut virkaansa moitteetta, mutta vaalea väri ei koskaan ole miellyttänyt silmääni.
Jossakin vaiheessa vuoden alkua sain tutustua ystäväni kautta kalkkimaaleihin ja niiden helppokäyttöisyyteen, niinpä sai tavaratalosta ostettu halpa pöytä uuden ilmeen eräänä toukokuun aurinkoisena päivänä.

Tällaista maalia ostin Mikkelin Taito Shopista. Ostin myös kaksi muutakin väriä, sillä maalaaminen ei todellakaan jäänyt vain tähän pöytään. 

Minä maalasin pöydän ulkona. Pöytä oli pinnaltaan maalaamista varten valmis, ja ulkona kun maalasi kuivui.
Kuivumisen jälkeen minä laitoin lakkakerroksen maalin päälle, jolloin pöytä on helpompi pitää puhtaana. 

Maali kun oli kuivunut oli hauskimman vaiheen aika. Tahdoin nimittäin pöydästä hieman kuluneen näköisen. Kulunutta pintaa vain aikaiseksi oikein karhealla hiomapaperilla ja puukolla. 

Rautakaupasta minä olin käynyt ostamassa tällaiset pienet naulakot, joihin voin laittaa sitten patalaput roikkumaan. 

Laatikoiden kätköissä

Minä niin rakastan erilaisia laatikoita joihin voin säilöä askartelutarvikkeitani.Niitä on muutama tullut kerättyä ihan käyttöä varten. Yksikään laatikko ei ole tyhjillään. Kaikki laatikkoni olen hankkinut kirpputoreilta. Mikä tahansa laatikko ei käy, mutta vanha sen olla täytyy ja käytön jälkiä pitää ehdottomasti näkyä.
Askartelutarvikkeistani löytyy hyvin paljon kaikenlaista pientä paperista tehtyä materiaalia ja niitä kun on vuosien saatossa kertynyt aikamoinen määrä on sitä silppua pitänyt ryhtyä jollakin tavalla säilömään loogisemmin, jotta tarvittaessa löytäisi näppärästi etsimänsä.

Minulla on IKEA:sta hankittu hyvä askartelupöytä ja laatikostot, mutta niissä oleva säilytystila ei ole tavaroilleni riittänyt ja sen vuoksi oli keksittävä lisää säilytysratkaisuja. Tällöin tulivat mukaan ihastuttavat peltilaatikot.

Tässä postauksessa kerron mitä kaikkea nämä koristeelliset, ajan patinoimat, laatikot kätkevät sisälleen. 

Tämän oranssi laatikko on ensimmäinen ostokeni, laatikoiden saralla, ja sinne olen kasannut kaikkea sellaista mitä askartelussa tulee käytettyä lähes joka kerta. Laatikosta löytyy siveltimet, palettiveitset, sakset, liimat, arkisemmat kynät jne. Laatikko on käden ulottuvilla kun työskenteli pöytäni ääressä.
Tämän ihastuttavan laatikon bongasin muutama kesä sitten Mikkelin jättikirppikseltä. Olin varannut mukaani käteistä 25e. Laatikkoa kauppasi leppoisan oloinen mies 50e ja napakasti hän ilmoitti, ettei halvemmalla tule oranssia laatikkoa myymään. Noh, minä hänelle aikani räpsyttelin silmiäni ja ladoin suustani huutokauppakeisari legendaariset kommentit ja sain kuin sainkin tingittyä hinnan puoleen myyntihinnasta. Heh. Kaupat tuli tehtyä.

Saarijärvellä on pieni liike, nimeltään Vanhain Tavaran Erikoisliike ja sieltä olen mukaani ostanut tämän hauskasti kuluneen laatikon. Siellä olen säilöynyt jos vaikka mitä, mutta tällä hetkellä se pitää sisällään aitoja ja vanhoja papereita, mutta myös uusvanhoja lippuja/lappuja. Osa näistä tuoreimmista ovat Tim Holtzin tuotantoa. Näitä vanhempia papereita olen kerännyt kirpputoreilta, mutta myös Varalusikka nimisestä nettikaupasta. Siitä olen blogissani kirjoittanut kahdesti. Täältä voit lukea      ensimmäisestä postauksesta. Siellä on kerrassaan ihania tuotteita myynnissä. Suosittelen.

Nämä peltilaatikot olen löytänyt kirpputorilta, mutta en samalla kertaa. Pienemmän löysin ensin ja nyt keväällä sitten bongasin isomman rasian. Molemmat ovat hyväkuntoisia. Tällaisia peltilaatikoita olen muuten nähnyt muillakin askartelujoilla ja ihmisillä, jotka pitävät vanhoista tavaroista.
Pienempi laatikko kätkee sisälleen erikokoisia leikekuvia missä on jonkin teksti. Suurimmassa osassa teksi taitaa olla englannin kielellä.
Isoimmassa laatikossa minä säilytän vanhoja, mustavalkoisia, valokuvia joita olen löytänyt myös kirpputorilla. Tuntuu hassulta, että joku on voinut sellaisia heittää hukkaan. Valokuvia en ole kovinkaan osannut hyödyntää missään.
 Laatikossa on myös vanhoja kirjeitä ja kirjekuoria. Niitä olen askartelussa käyttänyt. Niissä oleva paperi on ihanan pehmeää ja käsinkirjoitettujen kirjeiden tunnelma on herkkä ja niinpä ne sopivat vintage -henkisen tunnelman luontiin askarteluissa.

Kirpputori löytöjä ovat nämäkin kaksi suloista rasiaa. Päälimmäinen on peltinen ja alimmainen on kevyt puulaatikko. Se on aikoinaan sisältänyt suklaata. Puulaatikkoon olen lajitellut leikekuvia sekä leimakuvia perhosista ja vanhoista luontokirjoista leikeltyjä kuvia linnuista. Peltilaatikko on syönyt sisäänsä kaikenlaista pientä paperisilppua ja leikekuvia joita käytän tageina kortti- ja skräppäysaskartelussa. 

Tällaisia Fazerin -suklaalaatikoita löysin alkukesästä Mikkelin Jättikirppikseltä pari kappaletta (ja yhden "normaalin" puulaatikon). Ne oli pöydässä, jossa nainen myi astioitaan ja hopea ruokailuvälineitä. Ruokailuvälineet hänellä oli säilössä näissä laatikoissa joihin minä ihastuin. Aikamme siinä kun jutusteltiin saimme kaupat aikaiseksi. Niinpä ruokailuvälineet siirtyi muovikoreihin ja minä sain itselleni 15e kolme laatikkoa. 
Laatikoihin sain mahtumaan kaikki washiteippini.