sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Highgaten haustausmaa

Lontoon reissua kun tuli suunniteltua, lähes vuodenpäivät, löytyi viime metreillä kohde jossa tahdoimme ehdottomasti vierailla. Paikka oli nimittäin täysin luonnon valtaama, aavemaisen lumoava highgaten hautausmaa.
Tämä tarunomainen hautausmaa on perustettu 1800 -luvun alussa. Sinne on haudattu noin 170 000 henkilöä, noin 53 000 eri hautaan. Hautoihin on laskettu lepoon tunnettuja henkilöitä kautta aikojen esim. kirjailijat George Eliot ja Douglas Adams. Tunnetuin hauta on varmasti Karl Marxin. George Michaelin hautakin löytyy tuolta mäeltä, mutta yksityiseltä puolelta jonne vierailijoilla ei ole mahdollisuutta mennä.
Niin, Highgaten hautausmaalta on mahdollisuus saada hautapaikka myös ihan kelle tahansa tämän päivän kulkijllekin, mutta ilmaistahan se ei ole, että ei ehkä matti meikäläisillä ole mahdollisuuksia tuolla nukkua ikuista unta.

Tämä lumoava hautausmaa jakautuu läntiseen ja itäiseen osaan. Läntiseen osaan pääsee 12 £, mutta siellä saa kulkea vain oppaan seurassa. Itäisessä osassa saa taas kulkea vapaammin ja se maksaa vain 4 £. Läntisen hautausmaan lipulla pääsee kylläkin vierailemaan  itäisessäkin osassa. Me olimme hautasmaalla vierailemassa tuolla kalliimmalla lipun hinnalla ja täytyy sanoa, että oli se sen arvoista. Läntinen osa on mielestäni kauniimpi ja monipuolisempi.
Oppaamme oli todella taidokas kertoja. Kuulimme mielenkiintoisia asioita Highgatesta.
Sieltä tuli napsittua kuvia paljon.

Highaten haustausmaalle oli helppo löytää. Löysin netistä oivalliset ohjeet ja niitä seuraamalla löysimme perille vaivattomasti. Lähin metroasema on Arcway. Tuolta asemalta on lähdettävä kävelemään loivaa mäkeä ylös kohti sairaalaa. Sairaalan kohdalta tulee kääntyä Madgala Ave:lle, jonka päästä oikealle ylös jyrkempää mäkeä pitkin Darthmouth Park Hilliä. Waterlow puiston kohdalla oikeaistaan tämän kauniin puiston lävitse toiselle puolelle, josta löytyy sisäänkäynti Highgaten hautausmaalle. Kävelymatkamme tuonne kesti noin 20 minuuttia.

Te jotka suunnittelette reissua Lontooseen, niin käykäähän tutustumassa tuohon kunnioitusta herättävään paikkaan. Tämä miljöö veti minut täysin sanattomaksi.









lauantai 10. kesäkuuta 2017

Itsetehdyt kukkasten terälehdet

Minulla ei minkään sorttista stanssauslaitetta ja en oikeastaan ole koskaan sellaisesta haaveillut. Jos olisin haaveillut, niin minulla todennäköisesti sellainen jo olisi täyttämässä askartelupöytääni. Hyvinkin moniin kortteihin tulee tehtyä kukkarykelmiä. Sellaisiin rykelmiin tarvitsee kukkien lisäksi myös terälehtiä. Terälehtiä saisi näppärästi tehtyä stanssaamalla ja sellainen olisi halvempaa. Kaupasta ostamani lehdet olen säilönyt aarteeksi laatikoiden perukoille. Joskus niitä uskallan ottaa käyttöön, mutta sydäntäni raastaa kun terälehtien määrä hupenee. Yhyy. On siis täydennettävä lehtivarastoani.  

Olen toisinaan innostunut tekemään näitä lehtiä itse. Se on ilkeää näpertämistä ja vie aikaa, mutta on se kuitenkin sen arvoista. Näitä lehtiä kun käyttää, niin ei sydämmeni vuoda verta. Hah.

Tässä teille pieni ohje kukkien terälehtien tekoon. Tällaisia minä teen. Siis hyvinkin yksinkertaisia.

Akvarellipaperille teen sydämmen muotoisia lehtiä mustalla tussilla. Lehtiä voi toki tehdä ihan millaisia vain, mutta nämä ovat suhteellisen nopeat leikata irti.  

Akvarelliväreillä suorastaan hutaisen terälehtiin vähän väriä. Mitään tasaisen väristä pintaa en edes yritä saada aikaiseksi, sillä minusta tuollainen väripinta näyttää hyvältä. 

Ilkein vaihe tässä näpertämisessä on leikata terälehdet irti, mutta nopeasti se kuitenkin käy. Isoimpia lehtiä minä hiukan taivuttelen keskeltä kuperaksi. 

Sitten onkin aika sijoittaa terälehdet kukkien kanssa korttiin. 

Kukkarykelmä koristaa ystäväni syntymäpäiväkorttia.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Hiukan tuntemuksia Lontoosta

Yritän istuskella meidän kotimme terassilla, mutta ilma on ilkeän sateinen ja kolea. Vissiin toin nämä vesisateet mukanani Lontoosta tänne, mutta jos tämän postauksen ajan tarkenisin ulkoilla. Olenhan kuitenkin sateelta suojassa ja muutenkin päälläni on lämpöistä; jalkojani lämmittää mukavasti villasukat.

Eilen aamulla minä saavuin Suomeen neljän päivän Lontoon matkaltani. Se oli ensimmäinen "kunnollinen" ulkomaanmatka minkä eteen piti tehdä oikein matkavalmisteluja ja minkä vuoksi katsoin tarpeelliseksi kirjoitella tärkeitä asioita ylös vihkoon. Nyt tuo vihko on käytön jälkeen ihanan resuinen ja aivan mainio muisto säilytettäväksi. Jo ennen matkaan lähtöä tutustuin kaupunkiin oppaiden, nettisivujen ja blogien kautta. Netistä löysin suurimman osan näppäristä neuvoista.

Noin vuosi sitten heräsi ajatuksiini lähteä ystäväni matkaan Lontooseen tänä kesänä. Niinpä tartuimme ohjaksiin ja olimmekin joulukuussa ostaneet lennot ja varanneet hotellin. Samoihin aikoihin ostimme myös liput Harry Potter -elokuvastudioon sekä Tower of Londoniin. Matkamme suunnitelmiin kuului myös käydä Highgaten Haustausmaalla sekä British Museumissa. Ai niin, ja olihan meillä iltapäivähetkeenkin pöytävaraus. Ja toki kaupoissakin piti ennättää käydä.
Uskokaa tai älkää, me kerkesimme tämän kaiken kyllä tekemään, mutta äärimmäinen hoppu yllä.

Meille tuli nimittäin aika yllätyksenä välimatkojen pituus. Vaikka metroilla ja busseilla kulkeminen oli helppompaa päivä päivältä , vei meiltä kuitenkin aikaa löytää aina sopivin kulkupeli ja reitti. Tämä tällainen söi aikataulustamme paljon pois, minkä vuoksi juoksimme aika paljon tukka putkella. Tiedän jatkossa, kun matkaa suunnittelen, että Less is More.

Minä nautin suunnattomasti arkkitehtuurista ja tykkään kuvailla taloja ja katuja. Suurin osa Lontoon katujen kuvaamisesta on tapahtunut bussin yläosan ikkunoista, sillä katuja pitkin kun kiireessä käveltiin joko kello kaulassa tai vesisateessa oli valokuvaaminen vaivalloista. Vaikka tiesin, ettei kaikki kuvat tulisi onnistumaan ei se saanut tuota tunnelmaa lannistumaan. Tuntui nimittäin niin hyvältä istua, lähes tyhjässä, kaksikerrosbussin yläkerrassa ja katsoa Lontoota kiirettä. Sieltä ylhäältä näin kaupungin kauniina ja se ihmisvilinän luoma hektinen ilmapiiri ei saanut minua tavoitettua, joten vilkkaan suurkaupungin ikuistaminen oli tuolloin herkullinen hetki.

Vaikka meidän matkamme oli, ehkä hitusen verran liian, toiminnantäyteinen oli se silti mieluinen kokemus. Matkakumppanit tekivät reissusta ikimuistoisen ja naurua tuo matka sisälsi paljon.

Tahdon Lontoon kokea vielä uudelleen ja uudelleen.