keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

P*skarteluhaaste #323 - Bingo

Huoh. En ole vain jostain syystä saanut inspiraatiota osakseni, niinpä on jäänyt P*skarteluhaasteisiin osallistuminen vähemmälle. Nyt vietän kesälomaani ja jonkin asteinen innostus askarteluun on tullut takaisin ja vieläpä uuden haasteen aihekin oli kiva, joten idea syntyi hetkessä. Pari päivää tätä tosin turasin. Minä valitsin bingorivikseni Piirustelua - Vihreä - Ei Kortti.

Minä en tehnyt tosiaankaan korttia vaan koristin yhden kalenterini aukeamista. Vihreätä aukeamasta löytyy enemmän kuin laki sallii ja itse olen piirtänyt pieniä juttuja (mm. bussi, kahvikuppi, muuttoauto) sivuja koristamaan. Olen siis täyttänyt bingorivini vaatimukset. 

Ai niin, pitää muuten mainita, että Kalenterimania blogisivuilla on kirjoittamani juttu. :) Tuonne blogiin käyn satunnaisesta jotain rustailemassa. Kalenterimanialla on myös facebooksivu ja instagramista löytää tämän yhteisön myös. 



tiistai 28. kesäkuuta 2016

Hassu synttärikortti

Juhannusviikolla tuli tilaus synttärikortille ja tällaiseen tilaisuuten tartuin hyvinkin mielelläni. Aihe oli hiukan haasteellinen ja tuotti päänvaivaa muutamaksi päiväksi, mutta onnistuin tehtävässäni.




maanantai 20. kesäkuuta 2016

5 ihaninta kesäpuuhaa

Kivempi Blogi nimiseen sivustoon törmäsin bloggari Marie H:n pienellä vinkillä. Blogista löytyy paljon blogitietoutta, mutta myös hauska listahaaste joka kuukaudelle.
Nyt kesäkuussa listan aiheena on Viisi Ihaninta Kesäpuuhaa.

Tässä on minun listani.

1. Hakea kassillinen hömppäkirjoja kirjastosta.
2. Nauttia kiireettömät aamukahvit terassilla.
3. Kesäloman aikana voi kaikessa rauhassa tuumailla blogipäivityksiä.
4. Huolettomasti voi askarrella vaikka aamusta - iltaan. Onhan kesäloma.
5. Saa laittaa uudet kesäkengät jalkaan.



perjantai 17. kesäkuuta 2016

Anjan Puisto

Täällä Mikkelin läheisyydessä on aivan ihastuttava paikka nimeltä Anjan Puisto. Puiston perusti Anja Laaksonen 60-luvun loppupuolella ja puisto on nykyisin hurjat 7 hehtaaria laaja alue. Tämä kohde on rakentunut Anjan kodin ympärille ja näin voi kutsua puistoa hänen elämäntyökseen. Tässä ihastuttavassa maalaismiljöössä on kymmeniä erilaisia puita ja perennoja. Osa niistä on myös harvinaisia. Tontilla myös vilistää eläimiä, jotka toiminnallaan pistävän naurattamaan. Noh, vähän pelonsekaisiakin tuntemuksia tuli myös koettua, sillä en pidä linnuista ja hitto vieköön, tuolla näin ensimmäistä kertaa kun riikinkukko lentää ja vieläpä KOHTI!! Kiljumisen jälkeen tuli helpotus ja nauru. Vaara oli ohitse.

Tänne puistoon pääsee tutustumaan kesän alussa. Auki tämä keidas on ilta seitsemään saakka ja sisäänpääsymaksu on 5e.

Se miksi tästä puistosta kerron teille, johtuneen siitä että viime sunnuntaina kävin vierailemassa Anjan pihapiirissä. Kuvia tuli otettua paljon, mutta teille näytän vain murto-osan.
Ne parhaimmat.

Näin kaunis sisääntulo on Anjan Puistoon. Eikö olekin kutsuva?
Tässä ihastuttavassa talossa Anja asustelee. Kerrassaan herttainen asumus.
Minua huvitti puiston sadat villit pupuset. Niitä vilisti joka paikassa minne vain katsoi. Pupujen koloja löytyi maastosta sieltä täältä, sai varoa ettei sellaisessa taittanut nilkkaansa.
Pupuja oli eri kokoisia ja värisiä. Osa oli jopa niin pieniä, että kämmenelle olisi mahtunut.
Nämä pupuset tosiaan ovat villejä, mutta viihtyvät Anjan puistossa erittäin hyvin. Nämä veijarit talvehtivat ulkorakennuksissa ja maan alle tekemissään onkaloissa.
Tavallisia kanoja tässä puistossa ei ole lainkaan vaan pihaa komistaa tällaiset isot vuoristo kanat.
Näillä vuoristokanoilla on hauskat sulat jaloissa. Anja kertoi niiden nukkuvan tiiviisti yhdessä kasassa. Näitä kanoja ei ainakaan kylmä pääse yllättämään.
Puistossa oli muutama riikinkukko. Yhden uroksista oli Anja joutunut laittamaan häkkiin. sillä oli käynyt kuulemma uhkaavaksi vierailijoita kohtaan. 
Muutama sorsaperhekin nähtiin. Olivat vaan niin nopeita ettei kunnollista kuvaa saanut otettua.
Tontin isäntänä toimi 14-vuotias, Repe niminen, sika. Se oli jalkavian vuoksi sisätiloilla. Koko komeutta emme siis päässeet näkemään.
Mutkalle vääntynyt pihlaja.
Näiden puiden nimiä en muista, mutta niitä oli ympäri puistoa. Loivat mukavasti varjoisia paikkoja muuten niin paahteiselle pihalle.
Tämä oli mielestäni puiston kaunein kohta.
Puistossa oli monessa kohtaa erilaisia istuin ryhmiä. Jos seuraavalla kerralla tulen käymään niin pakkaan eväät mukaan.
Mikäpä täällä olisi istuskella ja nauttia picnik -eväitä.






















perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kirjeenvaihtoa

Kyllä sitä ollaan kovaa vauhtia menossa kohti nuoruutta ja lapsuutta. Ensin ryhdyin askartelmaan ja täyttämään laatikoitani kaikenlaisilla pikkuasioilla mitä vaan voi askastelussa käyttää. Ja nyt sitten olen aloittanut kirjeenvaihdon. Kohta minulla on varmaan lukolliset päiväkirjat ja tarralenkkarit.

No ei sentäs.

Minä olen viimeiset käsinkirjoitetut kirjeet kirjoittanut noin kymmennen vuotta sitten. Olin vielä tuolloin kirjeenvaihdossa vanhojen opiskelutovereiden kanssa, mutta pikku hiljaa kirjoitteleminen vähentyi kun jokainen löysi paikkansa elämässä ja arki rutinoitui. Toki asiaan vaikutti sähköpostittelu sekä halvat tekstiviestit ja puhelinsoitot. On toki harmillista ajatella, etten tullut luoneeksi sellaisia ystävyyssuhteita ikinä, mitkä olisi kestänyt tuon kaiken muutoksen.

Yläasteen aikainen kirjeenvaihto oli huvittavaa, näin jälkikäteen ajateltuna, sillä kirjeitä tuli vaihdettua ystävien kanssa joita näin päivittäin koulussa. Tuolloin kirjeiden kirjoittaminen oli rentoa ja luovaa. Muistan, kuinka erään ystäväni kanssa piirsimme kirjeisiimme pohjapiirroksia omista huoneistamme ja kerroimme millainen uusi sisustus oli tullut keksittyä. Oli hauska myös kirjeessä kertoa missä laatikoissa sekä purkeissa säilytimme mitäkin. Tämän samaisen ystävän kanssa me keräsimme erilaisia kirjepapereita ja kuoria. Niitä kertyi kolmen vuoden aikana noin 500 kappaletta. Siis pelkkiä papereita. Tähän päivään mennessä olen ne kaikki jo kerennyt käyttämään.
Peruskoulun jälkeen, kun on tullut opiskeltua jos vaikka missä, oli haaviin tarttunut montakin ystävää joidenka kanssa tuli kirjoitteltua useampi vuosi. Tuohon aikaan liityin postimerkkikerhoon, sen myötä sain joka kuukausi upean hienoja postimerkkejä kasan ja niitä ylpeänä liimailin kirjekuorien kulmiin.

Haikeana muistelen tuota aikaa ja harmittelen tosiaan, ettei kenenkään kanssa olla yhteyksissä enää muuta kuin Facebookin välityksellä. Noh, eipä tämän enempää hautauduta muisteloihin vaan ryhdytään tekemään uusia muistoja. Hih. Viime viikolla uusi tuttavuus ehdotti minulle kirjeenvaihtoa hänen kanssaan ja suostuin oitis. Ihan uskomatonta!! Minä sain ilokseni kirjoittaa ensimmäisenä ja jo tällä viikolla postilaatikkooni kolahti vastakirje. Ette uskokaan kuinka mukavalta tuntui saada laskun sijasta ihka oikea kirje.




keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Facebookin askarteluhaaste #33

Viime viikonloppuna julkaisimme, tavallisen kahden viikon tauon jälkeen, uuden haasteen. Aiheena oli hyvinkin yksinkertainen luonnos. Luonnoksen pääset näkemään ja haasteeseen osallistumaan, kun liityt facebookissa ryhmään Paperiaskarteluhaaste.
Nyt kun kesä on koittanut olemme ajatelleet ystäväni kanssa pitää hiukan rennomman otteen haasteiden parissa, niinpä kesäajan haasteet ovatkin aina kuukauden voimassa. Toivottavasti monella olisi aikaa innostua uusista haasteista ja olisi sitä uskallusta julkaista oma luomuksensa.

Ystävälläni oli viime sunnuntaina syntymäpäivä ja eilen sitten tapasimme kahvittelun merkeissä kaupungissa. Päätin häntä ilahduttaa kukkaiselle kortilla. Kortti oli mieluinen. Tämä kortti on tehty haasteen luonnoksen pohjalta.

Täällä muuten sataa vettä ja keli on ahdistavan harmaa. Silti olen rohkeana tyttönä päättänyt uhmata luontoa ja kävellä töihin. Töissä kun on kuitenkin mahdollisuus vaihtaa kuivat vaatteet päälle rauhassa ja aloittaa reippaana työpäivä, että mikäs sitä vesisateessa urheillessa.