maanantai 3. huhtikuuta 2017

Meidän kodin kukkaloistoa

Viime viikonloppuna oleilin yksin kotona sillä isäntä oli mökkireissulla ystävänsä kanssa. Rakastan aina välillä tällaisia yksinolon hetkiä jolloin voin huoletta ajatella vain itseäni. Sellaiset hetket ovat rikkaus parisuhteessa sillä on ilo huomata, että jo pieni hetki erossa tuo ikävän tunteen pintaan mikä saa taas vatsan kutiamaan.

Lauantaiaamu oli ihanan aurinkoinen ja ihmeellisesti se innosti minua siivoilemaan ja valokuvailemaan kotiamme. Oli ihanaa hössöttää tällaisia kaikessa rauhassa, ilman että toinen myhäilee huvittuneena vieressä.
Kukkakuosiset koristetyynyt ovat vallanneet osan vaatimattomasta kodistemme. Meidän kotimme on kuin kukkameri. Keittiössä ei kukkakuosia ole löydettävissä, mutta siellä tilan on vallannut pasuunankukkamme jonka toimme kellarista sisälle pari viikkoa sitten. Keittiössämme ei paljoa ystäviä kestitä, sillä pasuunankukkamme on järjettömän kokoisessa ruukussa keittiön pöydällä, turvassa koiramme innokkaalta puremisen vimmalta, ja kukan latvat hipovat jo kattoa. Heh. Toivon, että koittaisi lämpivät ilmat ja voisin viedä tuon komeuden ulkosalle.

Kukkiva kotimme.






   

maanantai 27. maaliskuuta 2017

MakroTex -haaste Kevään Merkkejä

Niin se kevät on hiljalleen ottanut vallan ja päivä päivältä enemmän on kevään merkkejä havaittavissa. Linnut ovat alkaneet laulaa ja riekkuvat puissa pariaan etsien. Auringon valo on lisääntynyt ja se saa pasuunankukkani heräämään eloon.  Aamulla tiet ovat niin liukkaita, että pelottaa kun taas iltapäivällä loskaiset kadut kastelevat ja rapaavat kengät, mutta tuolloin tiedän lumien saavan kyytiä ja se pistää hymyilyttämään.
Keväässä on mukava odotuksen tuntu ja siitä nautin vaikka nenä onkin tukossa ja ääni kähenä katupölyn hulmutessa.

Meidän kotimme heräsi viime sunnuntaina talviunilta ja pirteillä kukkakuoseilla kuorrutin kotimme koristetyynyt. Nyt kotimme on valmiina kevään kanssa ottamaan kesän vastaan.

Näillä kuvilla kerkeän vielä osallistumeen uusimpaan MakroTex -haasteeseen.







sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Erittäin onnistunut kirpputorireissu

Sitä tuli jälleen lauantaina herättyä aamulla varhain ja senpä vuoksi oli päivässä useita tunteja kulutettavaksi. Isännän kanssa kun aamupalaa söimme totesimme, että voisimme käydä tekemässä pienen kirpputorireissun. Yhteiset kirpputoreilumme ovat olleet aina hyvin onnistuneita ja täytyy sanoa, että niin myös tälläkin kertaa. Voisin sanoa, että mieheni on minulle kuin onnenamuletti tai jäniksenkäpälä.

Tälläiset kirpparilöydyt tuli tehtyä ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Kyllä kannatti.

Tällaisen ison, vanhan, kauniisti patinoituneen matkalaukun löysimme olohuoneeseemme muiden matkalaukkujen seuraksi. 

Tällä hetkellä meidän matkalaukkutornimme on siinä pisteessä, että se ei tarvitse yhtään ainutta laukkua lisää. Näissä on nyt hyvä säilöä kortteja, minialbumeja, leiskoja sekä kirjeitä. 

Tämä ihana laatikosto löytyi erään kirpparipöydän alahyllyltä, muiden tavaroiden takaa. Isäntä se sieltä kaivoi esiin ja oli sitä mieltä, että sellaista me tarvitsimme. Ja tottahan se olikin. 

Laatikosto kätkee sisälleen tällä hetkellä osan minun askartelutarvikkeista ja mieheni perhonsidontavermeistä.

Ihana laatikosto sopii työpisteellemme kuin nenä naamaan.

 

torstai 16. maaliskuuta 2017

Aikuisten ystäväkirja -haaste

Jokin aika sitten nappasin blogituttavani Marien sivuilta hauskan haasteen nimittäin Aikuisten Ystäväkirjan, Marie taas itse oli haasteeseen tarttunut Viherjuuria -blogin kautta.
Tässä on minun vastaukseni haasteellisiin yhdeksään kysymykseen.

1. Kuvaile itseäsi viidella sanalla.
Äkkipikainen, empaattinen, tarkka, luova ja iloinen.

2. Kolme asiaa joita ilman et voisi elää?
Rauhalliset aamut, tietokone ja muistikirja.

3. Lapsuutesi paras muisto?
Tähän on vaikeaa vastata mitään yksittäistä parasta muistoa, sillä niitä on monia. Nyt äkkiseltään tulee mieleen hauska muisto isoäidistäni joka asui pellon toisella puolella. Hänen pihassa kasvoi ihan törkeän iso koivu. Mummo opetti minut juomaan kahvia jo ala-asteikäisenä ja hänen luonaan olen saanut maailman parasta kahvia, olihan se pannukahvia. Lähes joka päivä kävin mummoa katsomassa ja kahvittelemassa. Muistan kun hän kerran sanoi minulle näin "iltakahvit keitän vain silloin, kun pihakoivuun paistaa aurinko". Niinpä tuli nautittua kahvista ja mummon seurasta toisinaan myös auringonlaskun aikaan.  

4. Takana on kauhea päivä, miten rentoudut?
Rentoudun siten, että syön jotain hyvää ja surffailen netissä tai luen.

5. Jos saisit syödä vain yhtä herkkua koko loppuelämäsi, mikä se olisi?
Se olisi ehdottomasti suklaa.

6. Mitä et missään nimessä voi sietää?
En voi sietää vastuuttomuutta enkä eriarvoisuutta.

7. Kuinka monessa paikassa/ kodissa olet asunut?
Seitsemässä eri osoitteessa olen asunut tähän ikään mennessä.

8. Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Toivon saavani kesäkuussa, erään art journal kurssin myötä, uudenlaisen tavan olla luova.

9. Salaiset paheesi?
Se pysyköön edelleen salaisuutena.




maanantai 27. helmikuuta 2017

MakroTex -haaste Mauste

Näillä kuvilla osallistun uusimpaan MakroTex -haasteeseen. Mausteet olivat kuvauskohteena.

Basilika on herkku yrtti ja äärimmäisen mainio mauste pastaruoissa. Basilikaa käytämme niin tuoreeltaan kuin kuivatettunakin. Kesäisin basilikat meillä kasvaa ulkona ruukuissa aina kesäisin. 

Mustapippuria tulee laitettua ruokaan kuin ruokaa. Joskus se riittää ruoassa ainoaksi mausteeksi, jos suolaa ei lasketa mukaan. 

Tämä Kotigastronomin sitruuna-tilli mausteseos on helppokäyttöinen. Sotkemme mausteseosta kermaviiliin, mikä käy mainiona kastikkeena kalaruoissa. 

Cayennepippuri ja curry ovat lempimausteitani. Erityisesti jälkimmäinen. 

Ruoveden Herkun Salaattimauste korvaa omissa salaateissani täysin salaatinkastikkeen.  Seos sisältää valkosipulia, suolaa, mustapippuria, kurkumaa, persiljaa sitruunaa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Pohdintoja...

Tämän viikon kalenterini aukeamaan löysin pienen ajatuksen, minkä on heittäinyt ilmoille henkilö nimeltä Patti Digh, ja se kuuluu näin "sometimes our Stop-doing List needs to be bigger than our To-Do list". Jaan tämän ajatuksen täysin hänen kanssaan.
Muutama viikko sitten minä kirjoitin blogissani Un-Do -listani ja siinä oli aika pitkälle pohdittuja aiheita. Mietin, että voisiko Stop-Doing -listaan koota jokaisen päivän kohdalle niitä pieniä arkisia asioita jotka saattavat tehdä päivästä kuormittavan. Niitä asioita joita voisinkin jättää tekemättä ja huomata, että selviäisinkin päivästä hengissä. :)

Hmmm...ehkä en vielä ensi viikolle tällaista suunnittele, mutta ehkä sitten jo seuraavalle. Kalenterini täyttyy asioista joita pitää tehdä ja niitä helpommin ylös kirjoittaakin, mutta haastan itseni ja kokeilenkin tehdä jotain ihan päinvastoin.

Aukeama tästä kuluneesta viikosta.





 



sunnuntai 19. helmikuuta 2017

MakroTex -haaste Violetti

Tuoreimman MakroTex -haasteen aiheena on Violetti. Dolce Guston chococino caramel on mitä mainoin herkku. Sopii jälkiruoaksi ihan sellaisenaan. Ikuisena nautiskelijana tykkään tämän kahvin juoda hiljalleen nojatuolissa ja hupsuihin ajatuksiini vaipuneena. Vielä ei tarvitse miettiä huomista työpäivää.

Täällä on tullut lunta yön aikana ihan hurjasti ja koko ajan sataa vain lisää. Ihanaa oleilla kotosalla ja olla onnellinen, ettei tarvitse lähteä minnekään. Mukavaa sunnuntaipäivää teille kaikille.


Kirpputorireissu Kouvolaan ja Kuusankoskelle

Tänään mahdollistui se, että pystyin ystäväni kanssa lähtemään kirpputoreilemaan Kouvolaan. Matka sinne kesti reilun tunnin verran, mutta se taittui nopeasti hyvässä seurassa. Juttua ja naurua riitti koko reissulle. Ystäväni näppärän kokoisella autolla kiidimme pitkin teitä ja kurvailtiin kaupungissa kuin konkarit kännykän navigaattoria apuna käyttäen. Minä sain toimia, vaihtelevalla menestyksellä, kartanlukijana.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Vadelmatarha niminen kirpputori (mansikka-aho 2). Se yllätti meidät täysin sillä siellä oli ainoastaan lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Kirppari oli hyvin viihtyisä sekä raikas. Kaikki myytävä oli laitettu esille aivan kuin kauppassa ja vaatteet olivat järjestelty näppärästi koon mukaan. Itse en sieltä mitään löytänyt, mutta kokemusta rikkaampana olen nyt. Oli virkistävää nähdä ihan uudenlainen kirpputori.

Autolla suhautimme nopeasti uuteen paikkaan. Perhekirpputori Centtilä (sepänkatu 9) tarjosi meille hyvinkin perinteisen kirpputorielämyksen. Paikka oli iso, mutta silti käytävien välit olivat mukavan leveät. Ahdasta ja tunkkaista oloa ei kirppari saanut aikaan, vaikka pöydät täynnä olivatkin. Siellä meillä kului aikaa niinkin paljon, että oli seuraavaksi aika etsiä lounaspaikka.

Lounaspaikaksi valikoitui suuren etsintöjen ja suositusten jälkeen ravintola Neville (salpausselänkatu 27). Ravintola oli viihtyisä ja lämminhenkinen. Siellä vierähtikin tovi nautiskellen hyviä lounaspöydän herkkuja. Siinä ruokaillessa pohdimme kuumeisesti mikä kirpputori olisi seuraavaksi vuorossa. Selailimme kännyköissämme sivuja Kirppikset.infoa ja Kirpputorihakua.

Meidän päivän viimeinen kirpputori olikin Kouvolan sijasta Kuusankoskella sijaitseva Kuusaan Kirppis (kiltakuja 2). Tämä kirpputori oli kohtalaisen iso ja siellä oli suhteellisen helppoa liikkua. Kirpparia suosittelen kaikille vaikka miljöö ei niin houkutteleva ollutkaan. Sieltä kuitenkin tein mukavia löytöjä.

Viimeisimmän kohteen jälkeen elelimme jo iltapäivän puolella, joten oli aika suunnata kotiin. Kotimatkamme pääsi alkamaan kunnolla kun kävimme nappaamassa Sisustus-Kahvila Kaarnasydämestä kahvit mukaamme. Ihastuttava paikka. Kaarnasydämessä oli kaunista ja ihani herkkuja tarjolla. Poiketkaa ihmeessä, jos Kouvolaan päin joskus matkaatte.

Tällaisia juttuja tarttui matkaani tällä kertaa kirpputoreilta.


Arabian leipälautasia neljä kappaletta ja tuollainen pitkä pellava pöytäliina. Ajattelin sen kesäksi laittaa keittiön pöytää koristamaan.

Vanhat taulunkehykset saavat kodissamme uuden paikan. 

Vanerista tehty kapea laatikko oli oivallinen löytö. Se saa nyt pitää kätköissään kaikki muistivihkoni ja kirjepaperit. 

Tämä oli varsinainen löytö. Vanhoja nappeja iso pakasterasiallinen.


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Ei aina tarvitse olla washiteippejä

Hyvin monet kalenteriaan tuunailevat käyttävät washiteippejä koristeena ja käytän niitä myös itsekin. Teippejä on jos vaikka minkälaisella kuosilla saatavilla ja niitä löytyy näppärästi myös Suomenkin maaperältä. Teipeillä saa huolettomasti luotua tunnelman aukeamalle ilman liimaa ja saksia. Ne myös antavat anteeksi hyvin paljon, sillä teippisuikaleet lähtevät näppärästi pois paperista, jos se tulikin asetettua väärään paikkaan.

Näiden muutaman vuoden aikana on pientä paperisilppua kertynyt laatikkoon askartelujen lomassa. Paperit ovat mielestäni kalliita ja äärimmäisen kauniita, ettei niitä henno heittää roskiin vaan yrittää käyttää arkeista kaiken mahdollisen minkä vaan voi. Ajattelin tämän viikon aukeaman tehdä ilman teippejä ja tehdä paperisilpuista teippimäisiä koristuksia.

Tällainen on viimeisin aukeamani. Ai niin, nyt käytin ensimmäistä kertaa askartelussani kirjasta leikattuja kuvia. Nämä hiirulaiset ovat aika sööttejä.




tiistai 7. helmikuuta 2017

Luomistyön kulku

On monia erilaisia tapoja tuunailla kalenteria ja jokainen ajastaan löytää sen oman tyylinsä. Itse olen kalenteria tuunaillut monia vuosia, mutta n. kolmisen vuotta sitten, kun aloitin paperiaskartelun skräppäilyn merkeissä, on sieltä tullut vaikutteita omien kalenteriaukeamien tuunailuun (vaikka en valokuvia pahemmin kalenterissani säilö) ja oma tyylini on vahvistunut sen myötä.  Koristelen aukeamia hyvinkin runsaalla kädellä ja niinpä se näpertely tapahtuu, hyvin usein, jälkikäteen. Ja monesti kun kirjoitan ylös asioita päivien kuluessa olisivat vain edessä ennalta tehdyt koristukset.
Tahdon teille hiukan kertoa omasta luomistyöstäni ja kuinka oikein aloitan sen kaiken.

Tämä postaus on muuten julkaistu Kalenterimanian Facebookryhmässä. Käykäähän liittymässä sinne. Siellä on muuten mielettömän mainio tunnelma. Kalenterimaailmaan hurahtaneita akkoja koko ryhmä täynnä.

Tältä näytti minun viime viikon kalenteriaukeama ennen koristeluja. Hyvinkin selkeä ja tylsä. Kaipaa siis ehdottomasti jotain piristystä. Kalenterini tuunailu alkaa siitä, että kasailen pöydälle pinoihin asioita joita tahdon aukeamalle.
Viime viikon aukeamassa tahdoin nääitä ihanuuksia käyttää. Nämä olen napannut matkaani kirpputorilta. Kirpputoreja tulee kierreltyä toisinaan ja siellä olen oppinut katsomaan kaikkea mahdollista sillä silmällä, että voisiko jotain käyttää askartelusta. Viime syksynä löysin kirpparikierrokselta vanhoja, leimattuja kirjekuoria sekä muitakin vanhoja lippusia ja lappusia.   

Toisinaan tahdon luoda tunnelman aukeamaan kuin se olisi sekainen paperipino . Niinpä yritän sinne saada aikaiseksi kerroksia joissa elementit ovat sikinsokin. Nämä valitsemani leikekuvat, tagit ja klemmarit saavat olla pieninä yksityiskohtina luomassa sellaista mielikuvaa.

Harvoin on sellaista aukeamaa etteikö siellä olisi washiteippejä lainkaan. Niinpä teippejä tuli myös tällekin aukeamalle. Teipit ovat kivoja ja monikäyttöisiä. Niillä pääset mukavasti tukemaan luomaasi värimaailmaa.  

Nyt nämä em. elementit olen saanut kasattua kalenterin aukeamalle. Ennen liimaamista sovittelen koristuksilla erilaisia kokonaisuuksia ja katson mikä toimisi parhaiten. Sen jälkeen, kun olen asetelmaani tyytyväinen, otan siitä kuvan kännykälläni ennen liimausta. Näin on helpompaa luoda sama takaisin kun on liimailun aika. Näppärää.  
Kun olen pohjan luonut aukeamalle, on aika valita tarroista jotain kivoja pieni yksityiskohtia. Tälle aukeamalle valitsin paljon tekstitarroja. Ne kertovat aina jotain kuluneesta viikosta. Dotseja käytän myös aika usein. Ne tuovat minusta mukavaa ryhdikkyyttä koristeluun. jotenkin rajaavat asetelmaa.  

No niin, tällaisella tavalla minä työskentelen luomistyöni aikana. Mielestäni on hyvä ottaa jo valmiiksi esille tarvittavat elementit, näin ei nälkä kasva syödessä ja on helpompi luoda kun aihe on rajattu.