maanantai 15. tammikuuta 2018

Varalusikan ihania aarteita

Toisinaan kun tulee lähdettyä kirpputorille pidän silmäni auki ja mieleni avoimena, jos sieltä vaikka löytäisin jotain paperiaskarteluun sopivaa. Yleensä nappaan mukaani vanhat kirjeet ja kirjekuoret, postikortit, -merkit ja erilaiset lippuset sekä lappuset. Vanhoja kirjoja ostelen myös, joissa on kauniita kuvia tai jos sivujen fontti miellyttää silmää.
Näistä kaikista tulee tehtyä taustoja kortteihin ja sekä kalenteriaukeamiin. Vanhoissa papereissa on ihanan pehmeä tuntu ja niissä ovat myös kauniisti haalistuneet ja kellastuneet jotka saavat tuotoksiin mukavan tunnelman. 

Tällä viikolla olen tutustunut nettikauppaan nimeltä Varalusikka. Kaupassa on myynnissä ihastuttavia paperisettejä. Nämä tällaiset setit pitävät sisällään vanhoja suomalaisia papereita esim. käsin kirjoitettuja kirjeitä ja kirjekuoria, kiiltokuvia, lippuja ja kasvikuvia. Varalusikan sivuilta saa myös kuukausitilauksen 12kk, 6kk tai 1kk.
Minä ryhdyin kuukausitilaajaksi vuodeksi. Ensimmäinen paketti saapuu helmikuussa. Yhden paketin hinta on 29.90e ja tuo kuukausiboksi sisältää vintagepapereita, washeja, leimasimen, kalenterikorin ja paljon muuta. Iiik! En malta odottaa ensimmäisen boksin saapumista. Kerron teille sitten lisää kun sellaisen saan käsiini. 







sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Akryylimaalien, sapluunoiden ja musteiden täyttämä kesä

Viime syyskuussa kirjoittelin postauksessani Art Journal Ja Kalenteri Samoissa Kansissa, kuinka olin kesäkuussa olevalta askartelukurssilta saanut uudenlaista eloa kalenterini kanssa touhuiluun. Kurssi oli nimeltään Art Journal Whit Simple ja sen toteutti Taru (Jehkotar) Jehkonen. Tuolla kurssilla sain tuntumaa akryylimaaleihin, musteiden monipuolisuuteen, erilaisiin tekniikoihin ja kuinka näitä kaikkia voidaan käyttää yhdessä tuotoksessa monia kerroksia tehden.
Kesän aikana tuli kokeiltua juttuja kalenterissani, mutta myös korttien teossa. Korttipohjia tein vaikka kuinka paljon. Osan sain aivan valmiiksi saakka, mutta osa jäi vielä laatikkoon odottamaan jatkokäsittelyä. Kurssi oli siis antoisa ja inspiroiva.

Tulevana lauantaina olen menossa ystäväni kanssa Jehkottaren järjestämälle kurssille uudelleen. Tällä kertaa kurssin aiheena on Kortteja Juhlaan, Kortteja Arkeen. Kortteja tehdään Mixedmenia -tyylillä. Saa nähdä kuinka neidin käy.

Tässä teille viime kesän tuotoksia näytille.






torstai 11. tammikuuta 2018

Viime vuoden kalenterini aukeamia

Tällainen kalenteri minulla oli vielä viime vuonna ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä...nyt minulla on tälle vuodelle uudenlainen sisälmys kalenterissani, joten voimme heittää hyvästit näille sivuille.
Tai ei itseasiassa kokonaan, osa sivuista on vielä koristelematta ja niitä tulee varmasti vielä tuunailtua ennen kun kalenteri painuu vanhojen kalentereiden hyvään huomaan.

Tuo iso ja kauniin värinen lintu on vahnasta lintukirjasta minkä löysin kirpputorista. Kalenterin taustaa olen "päittänyt" vanhoilla kirjekuorilla, niitäkin olen hamstrannut kirpputoreilta. Kaikkea ne sinne laittavatkin myyntiin. 

Tämänkin aukeamaa peittää vanhat sota-ajan paperit. Eräällä kirpputorilla niitä oli myynnissä paperipusseissa. Muutama niitä tarttui matkaan. Vanhoja papereita olen käyttänyt koristeina korttien ja leiskojen teossa. Tuo kaunis sinetti tule erään kirjeen mukana ja se löysi uuden paikkansa aukeamalta.

Aukeamaa koristaa aikakausi lehdestä leikatut kirjaimet. Lehtiäkin voi siis hyödyntää.

Omia piirrustuksia tulee töherrettyä kalenterini aukeamilla toisinaan. Tässä olen kuvannut piirtämällä Marimekosta ostamani uudet vaatteet. :) 

Kesällä 2018 minä tutustuin kaikenlaisiin mömmäihin ja niiden käyttöä olen tuonut mukaan myös kalenterituunailuun.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Hiukan muistoja loppukeväästä 2017

Viime vuonna blogini oli pienessä horroksessa ja päivittelin enemmän instagramtiliäni, niinpä tuli hyvin harvakseltaan kirjoiteltua tänne vaikka monia juttuja olisinkin halunnut tallentaa blogini syövereihin. Motivaatio on ollut kadoksissa ja niin kuva-arkistoni pursuavat valokuvia ja muistikirjani on täyttynyt blogiaiheista.
Osan suunnitelluista blogipostauksista tahdon täällä kuitenkin jakaa vaikka aikaa onkin kulunut. Erityisesti askarteluun liittyvät aiheet haluan blogiini ikuistaa.
Tässä postauksessa on ensimmäinen rypäs muistoja.

Toutokuussa viime vuonna sain kokea tilauskorttien rumban. Sain kuuden kortin tilauksen hyvinkin tiheään aikatauluun. Se tuntui aluksi vaikealta, sillä "pakolla" kun yrittää jotain tehdä, niin silloin tuntuu ettei mikään onnistu ja joutuukin aloittamaan kortin teon uudestaan ja uudestaan. Tuollaiseen epätoivoon on kuitenkin auttanut pienen tauon pito. Jopa niin, että jatkaa kortin tekoa vasta seuraavana päivänä.
Tämän rumban aikana sain kokeilla ensimmäistä kertaa onnittelukorttia ylioppilaalle.

Instagramista minut löytää nimellä Noksu81

Työtoverille läksiäiskortti

Syntymäpäiväkortti

Kortti rippikoulun käyneelle

Ylioppilaskortti

Ylioppilaskortti

Syntymäpäiväkortti




maanantai 8. tammikuuta 2018

Laatuaikaa äidin kanssa

Joulukuun alussa tapasimme äidin kanssa Jyväskylässä. Tarkoituksena oli viettää naisten kesken hauska ja touhukas viikonloppu. Tuona viikonloppuna tuli ihasteltua Jyväskylän jouluisia katuja ja näyteikkunoita. Tuli nautittua myös hennosta lumisateesta, mikä lietsoi roihuavaa joulumieltämme, ja liukkaista suojateistä mitkä ylitimme käsikynkässä hipsutellen.
Viikonlopun aikana kävimme välillä kiireessä herkuttelemassa pikaruokaa, mutta kerkesimme ruokailla myös ihan rauhassa istuskellen tunnelmallisessa ravintolassa. Ai niin, ja kyllähän me kerkesimme jossakin välissä kahvilassakin käymään.
Kauppoja kuumeisesti kierrellessämme oli tarkoituksenamme ostaa muutamia joululahjoa ja saimmekin tehtävän suoritetuksi.
Iltaisin oli mukava kuunnella joululauluja ja kääriä ostoksemme  lahjapaperiin.

Jyväskylässä ollessamme tuli käytyä Toivolan Vanhassa Pihassa. Se sijaitsee keskustan laidalla Cygnaeuksenkatu 2. Pihapiirin rakennukset ovat äärimmäisen kauniita ja niillä on pitkä ja monimuotoinen historia 1800-luvun puutalorakentamisen ajoilta.
Näinä päivinä pihan Toivolan Talossa on tarjolla pieniä eriä suomalaista kädentaitoa. Päärakennuksessa tuotteitaan myy lankapuoti TitiTyy ja sen alakerrassa sijaitsee kahvila Muisto. Kahvila on saanut nimensä entisen tehtailija Herman Toivolan Muisto nimisen pojan mukaan.
Tunnelmallisessa Sepänpajassa toimii Sepänpaja sekä ManalanPaja, mikä valmistaa kuumataonnalla koriste- ja käyttötuotteita myös tilauksesta.
Tontilla on myös käsityöläismuseo. Museorakennukset ovat vanhimpia edelleen pystyssä olevia jyväskyläläistaloja.



Toivolan Talossa oli ihastuttavia suomalaisten käsityöläisten tuotteita, mutta joukkoon oli tuotu
myös Kuje nimisiä kenkiä sovitettavaksi ja nähtäväksi eriväreissä (niiden tilaaminen tapahtui kuitenkin netin välityksellä, mutta oli näppärää päästä kokeilemaan kenkiä ennen ostopäätöstä). Kujeita valmistetaan Espanjassa pienessä perheyrityksessä. Merkki valmistaa myös suomesta tulevasta kierrätysmateriaalista kenkiä. Kujeista kerroin edellisessä blogipäivityksessäni. Käyhän kurkkaamassa millaiset popot saan laittaa keväällä jalkaani.


Jyväskylän Forumissa oli aukaistu joulunajaksi pop-up-myymälä EkoTeko. Siellä oli melkein 100 suomalaista merkkiä vaatteista - kynttilöihin. Pop-upista tuli löydettyä muutamalle läheiselle joululahjaksi hauskasti narskuva Snowball. Tämän lumipallon tarkoituksena on toimia hiirikäden ehkäisijänä ja stressinpoistajana. Tämä hauska tuote saa aikaan positiivista energiaa ja synnyttää hilpeää keskustelua. Tämä nuoskalumen tuntuinen ja ääninen pallo vahvistaa myös käsilihaksia. Snowball sai minut ainakin hymyilemään, muistelemaan lapsuutta ja sen myötä poistamaan stressiä sekä mielen kireyttä. Pallo oli siis pakko ostaa kotiinkin.




Liuta Suomen Nukketaiteilijat Ry:n jäsenistä olivat laittaneet joulunäyttelyn esille kävelykadulla sijaitsevaan Suomen Käsityönmuseon näyteikkunalle. Tämä oli hurjan kaunis ja jollakin tavalla pysäyttävä. Tätä teosta kun meni lähemmäksi ihastelemaan kantautui korviini kaiuttimista kuoron laulamana Finlandia Hymni. Ikkunan komistuksia olisin voinut jäädä katselemaan pidemmäksikin aikaan, sillä niin taidokkaasti nuket olivat tehty. Tämän näyttelyn nimi oli Laulu Suomen Soi.
Suomen Käsityönmuseoon oli tuona viikonloppuna ilmainen sisäänäpääsy ja niinpä kävin siellä ihastelemassa suomalaisia kansallispukuja ja koruja.



sunnuntai 7. tammikuuta 2018

2018 vuoden kalenterin ensimmäinen aukeama

Viime viikolla kerroin minun uudesta kalenteristani Moleskinen Weekly Notebookista. Se on hyvin erilainen mihin olen tottunut, mutta kaipasin niin paljon uudistumista sillä saralla, että uskalsin tarttua haasteeseen ja hankkia tavallisesta poikkeava kalenterin. Minua jännitti ihan valtavasti ensimmäisen aukeaman koristelu.

Koristelin kalenteria pikku hiljaa, päivä päivältä enemmän ja enemmän. Hain ideoita pinterestistä ja instagramista toisten moleskineja ja myös traveler´s notebookkeja selatessa (ehdottomia instagram suosikkejani on birdsandplanners, essiku ja liebeistkrass) ja näiden myötä oma rohkeutani koristella aukeamaa kasvoi, joten sain siitä luotua itseni näköisen.
Uusi kalenteri tuntuu hyvältä ja odotan innolla mitä seuraava viikko tuo tullessaan.










Kevät! Voisit tulla jo!

Ei hitsi! Pitää teillekin kertoa! Sain joululahjaksi ihan älyttömän ihanat ja söpöt Kuje nimiset kengät joita olen salaa ihaillut jo pitkään internetissä. Välillä näitä kenkiä olen vähällä ollut tilaamassa, mutta netistä tilaaminen on mielestäni työlästä ja sen vuoksi en kenkiä ole saanut hankittua.
Mutta nyt minä saan omistaa nämä aitoa nahkaa olevat hassun hauskat, värikkäät ja minulle kujeilevat kengät, jotka  saivat minut pakahtumaan ilosta kun lahjapaperin kääreistä paljastui kenkälaatikko.
Nyt en millään malttaisi kaapissani kenkiä säilöä vaan tahtoisin ne jalkaani jo laittaa. Harmi, että sopivat kelit antavat vielä odottaa.

Ilahdu sinäkin ja käy tutustumassa tai vaikka ostamasi omasi täältä

Näiden kenkien väri on appelsiinipuu.

tiistai 2. tammikuuta 2018

MakroTex -haaste Talven Ihmemaa

Iiih, täällä on tänään satanut vettä, joten se siitä talvisesta ihmemaasta. Ulkoillessani sai vesisade otsahiukseni kihartumaan pipon reunoilta ja olkapääni kastuivat, kun takin kangas antoi kosteudelle periksi. Jalkakäytävistä on tullut liukkaita ja hiekoitushiekka on painunut osittain pehmeän jään syliin. Tässä pohdin huomista aamua, että laitankon icebugit jalkaani kun lähden reippaillen töihin kävelemään. Luultavasti.

Tämän viikon MakroTex -haasteen aiheena oli kuvata Talvinen Ihmemaa. Minun silmääni ei tämän hetkinen maisema näytä siltä, jotan osallistun haasteeseen parin vuoden takaisilla kuvilla. 




Moleskine weekly notebook 2018

Tänä vuonna olen rikkonut, jo tylsäksi tavaksi pinttynyttä, tapaani ja hankkinut aivan uudenlaisen kalenterin vuodelle 2018. Kirjoitin tuossa aikaisemmin postauksessani, Uusi Vuosi Ja Uudet Kujeet, siitä kuinka olen jämähtänyt paikoilleni ja kuinka vuodesta toiseen olen aina ostanut kirjakaupasta sen tutun ja turvallisen kalenterin. Olen tiennyt aina minne laitan osoitteet, minne teen muistiinpanoille tilaa, kuinka merkkaa työtunnit ja kuinka sitä ryhdyn koristelemaan.

Nyt olen kuitenkin hypännyt tuntemattomaan ja ostin parisen kuukautta sitten Moleskine Weekly Notebookin. Vaikka mietin heräteostostani olin myös äärimmäisen innoissani ja odotin valtavasti vuoden vaihtumista milloin pääsisin kunnolla touhuamaan kalenterini parissa, mutta sitten tapahtui jotain....minulle iski valtava epäilys kalenterin toimivuudesta  ja jotenkin mielialani laski. Niinpä kävin hakemassa kirjakaupasta sen perinteisen kalenterimallin ja hiukan pettyneenä siihen ryhdyin rustailemaan osoitteita, työtunteja ja muita merkittäviä juttuja. Pääni täytti tunne, etten uskalla tarttua mihinkään uuteen vaan olen kaavoihin kangistunut tylsimys. Yritin kohentaa alistunutta mieltäni sillä, että etsin moleskinestä vain huonoja puolia ja sellaisella tuntemuksella lähennyin vuoden päättymistä.
Mutta ennen joulua sain kuitenkin mieleni rohkeaksi ja tuli tarve uudistua, niinpä kaivoin moleskinen laatikon perältä ja ryhdyin etsimään sitä samaa kipinää takaisin joka minulla oli silloin pari kuukautta sitten. Se kipinä löytyi uudelleen ja sain laittaa laatikon perällä tutuksi tulleen kalenterin.

Tässä pieni kurkkaus kalenteriini.

Kalenteri on hiukan kapeampi kuin A5. Kannet ovat pehmeät ja tekonahkaiset. Plussaa on tuo kuminauha mikä pitää kalenterin hyvin koossa.

Alustavasti olen kalenteriini tehnyt merkintyjä lyijykynällä, sillä en vielä tiedä kuinka ryhdyn sivuja lopulta täyttämään. Voi olla, että kaikki merkintäni vaihtavat vielä paikkaansa. Luulen, että loppuviikosta olen jo paljon viisaampi aukeamien kanssa. 

Aikaisemmat kalenterini ovat olleet näkymältää vertikaaliset ja nyt uuden myötä saan opetella horisontaaliseen viikkonäkymään. Saa nähdä kuinka saan lokeroihin istumaan esim. työjutut. Oikeanpuoleinen sivu on ihan huippu, sillä sinne on hyvä kirjoittaa pidemmästi muistoja ylös ja on myös tilaa koristella koko aukeama, jos ei kirjoitettavaa viikosta löydy.

Washiteipillä merkkaan helposti löydettäviksi osoite- ja muistiinpanosivut.

Tahdoin  kalenterini olevan edes osittain suomenkielellä, niinpä Jemina Loves Paperin -tarroilla merkkasin kuukaudet suomeksi jokaiselle aukeamalle. Kalenterissa ei myöskään ollut juhla-, pyhä- eikä liputuspäiviä, mutta ne kirjoitin aukeamille sitten itse.  

maanantai 1. tammikuuta 2018

MakroTex -haaste Muistoja Vuodelta 2017

On tammikuun 1. päivä 2018. On lomaviikkoni viimeinen päivä ja vielä on motivaatiota ja aikaa päivittää blogia. Työt kun taas alkavat, luulen tänne kirjoittamisen tahdin hidastuvan. Toki toivon ettei, mutta vanhasta tottumuksesta tiedän näin käyvän, joten en laita suuria odotuksia sille, että joka viikko blogiani päivittäisin vaikka pitäisikin ja tahtoisin.
Mutta nautin nyt tästä hetkestä ja kirjoittamisen riemusta ja siitä, että voin  tänne kirjoittaa elämästäni muistoja talteen ja joita voin sitten jälkikäteen  käydä selailemassa.

Olen katsellut valokuvia viime vuoden kansioista ja ottanut niistä kuvia tänne jokaisesta vuodenajasta. Näillä kuvilla osallistun tuoreimpaan MakroTex -haasteeseen Muistoja Vuodelta 2017.

Hyvää vaihtunutta vuotta teille kaikille.

                                                                            KEVÄT

Ensimmäisen kevätkuukauden kalenterin aukeamissa alkoi esiintymään raikkautta ja pastellinsävyjä

Viime vuoden kevätpuolella oli kiireisin aika korttitilausten parissa ja selviydyin niistä kaikista kunnialla.

Koivunoksat maljakossa alkoivat tehdä tahmeita hiirenkorvia. 
Kirpputorilta läysin kauniin pellavaliinan keittiönpöydälle ja mukin alle ihastuttavan arabian asetin.


                                                                          KESÄ

Kesän kohokohta oli ehdottomassa käynti Lontoossa. Siellä sain kokea oikeaoppisen teehetken. 

Kesän askartelukurssilla sain uusia ideoita korttien ja leiskojen tekoon. 

Kesällä uudistimme hiukan olohuonettamme vanhalla kirjoituspöydällä. Löysimme sen kirpputorilta 50e. Pöytä on niin tukeva, että sen päällä seisten sain taulut lyötyä seinälle kiinni. Pöydän  ääressä rustaan kirjeitä ja blogia. 

Kesällä, kaiken ilon keskellä, jouduimme kokemaan myös surua. Jouduimme luopumaan koirastamme Kostista 12.8.2012 - 26.7.2017) aivan liian varhain. Ikävä tulee toisinaan pintaan ja se saa silmät kostumaan kyynelistä.


                                                                                   SYKSY

Ilman koiraa ei taloutemme kuitenkaan jäänyt, vaikka Kostista jouduimmekin luopumaan, vaan päiviämme piristää vilkas ja huomionkipeä Viljo. Hän täytti kesällä 2-vuotta.

Anopin kutomat sukat. Ihanat! Sopii hvin meidän sisustukseen. Hah. 

Tuli käytyä Jyväskylässä Valon Kaupunki -tapahtumassa. Kirkkopuisto oli täynnä mitä upeimpia valoteoksia. Tämä oli suosikkini.

Satoihan se lopulta maahan ensilumen. Sain laittaa uudet Riekerin talvikengät jalkaan.


                                                                                TALVI

Itsenäisyyspäivänä hiukan ulkoilua koirapuistossa. Viljo sai laittaa päälleen uuden villapaidan. Sopii hyvin Suomi100 tunnelmaan.

Se ainainen urakka lahjojan paketointi jää aina viime tinkaan. Silti se on mukavaa ajanvietettä. 

Uuden Vuoden juhlien kattauksemme. Maukas ruoka ansaitsee arvoisensa näyttämön. Saimme maistaa mieheni kanssa tavinrintafilettä ja hirvenvasanulkofilettä.