keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Taidekeskus Salmela

On keskiviikko ja ulkona sataa vettä ihan reippaasti. Ajattelin viettää päivän kotosalla ja ihastella uudistunutta olohuonettamme, kirjoitan siitä jossakin vaiheessa enemmän, ja hörppiä kahvia villasukat jalassa, ystävä saattaa tulla kahvitteluseurakseni jossakin vaiheessa.

Viikko sitten oli, hyvinkin samanlainen ilma, mutta kotona en tuolloin majaillut vaan lähdin ystäväni kanssa Mäntyharjulle Taidekeskus Salmelaan. Tämä kulttuurielämys on tarjolla ainoastaan kesäaikana ja kesällä paikka onkin kauneimmillaan. Vanhat ja puiset rakennukset järvenrannalla tekevät Salmelasta houkuttelevan.  Näyttelytiloina toimivat vanha Apteekki, Posti, Palvelijan asunto ja pienemmät piharakennukset ja tietenkin itse päärakennus. Alueella toimii myös ravintola Kesäheinä jossa söimme hulppean hienostuneen lounaan.

Näyttelyn henkilökohtaisiksi suosikeiksi nousivat kuvataiteilijoiden Essi Peltosen, joka on valittu Salmelan kesän 2017 nuoreksi taiteilijaksi, sekä Satu Laurelin maalaukset.
Peltosen rouheat sekä synkähköt maalaukset naisen kasvoista mykistivät minut täysin, kun taas Laurelin värikkäät ja yksityiskohtaiset luomukset saivat minulle hymyn kasvoille.

Mieleeni jäivät myös kuvanveistäjä Taru Mäntysen mystiset ja sadunomaiset teokset, mitkä pitivät minut otteessaan hetkisen jos toisenkin. Myös, jo edesmenneen, Nina Ternon veistokset saivat minut mietteliääksi ja oloni hiukan haikeaksi, hänen työnsä olivat persoonallisesti esillä suuressa kivinavetassa. Näiden kahden kuvanveistäjän teosten nimet jäivät mieleeni.

Näyttelyssä käynti oli onnistunut, sillä olinhan kokenut monenlaisia tunnetiloja. Näyttely oli ajatuksia herättävä.

Tässä muutama kuva suosikeistani.

Essi Peltonen

Essi Peltonen

Satu Laurel

Satu Laurel

Taru Mäntynen - Tuulentyttö

Taru Mäntynen - Kuuntervaaja

Nina Terno - Loppuunajettu




 

torstai 6. heinäkuuta 2017

Järvisydän

Ystäväni kaipasi arkeensa hetken verran poissaoloa kotoa, pienen irtioton arjesta, pienen hetken vain itselleen. Viikko sitten hän ehdotti yhteistä reissua reilun tunnin ajomatkan päähän, paljon kehuttuun kylpylään. Niinpä lähdimme viime lauantaina heti aamuseltaan ajelemaan kohti Rantasalmea paikkaan nimeltä Hotel & Spa Resort Järvisydän.
Meillä ei ollut tarkoituksena viettää yötä Järvisydämessä vaan tehdä pieni päiväretki käyden rentoutumassa Järvikylpylän puolella ja tietenkin nauttimassa luonas ravintola Piikatytössä.

Järvisydämeen kun saavuimme kuului molempien suusta vain sana "wau". Tuntui kuin olisimme tulleet lappiin. Puitteet olivat hyvinkin sen henkiset. Hetken aikaa ihastelimme vain ympäristöä, järvinäkymää ja jylhää kalliota sekä komeita rakennuksia. Kuvia yritin ottaa, mutta en minä saanut niihin vangittua samanlaista tunnelmaa, joten kännykän piilotin laukkuuni enkä siihen kiinnittänyt enää huomiota retken aikana. Tai otin minä yhden kuvan. :)
Sisätiloihin kun pääsimme yltyi ihastelumme määrä entisestään. Paikka oli uskomaton! Sisustus oli niin tarkoin mietitty, pienintä yksityiskohtaa myöten, myös valaistus oli otettu hienosti huomioon. Kallioseinät, raakapuu, tummat liuskekivi lattiat, epäsuora valaistus, pehmeä äänimaailma ja se tummanpuhuva tunnelma saivat mielemme rentoutumaan. Ajantaju katosi välittömästi ja annoit itsellesi luvan vain nauttia ja levähtää.

Me olimme varanneet kylpyläajaksemme 10.00-12.00 ja koimme sen hyväksi, sillä kerkesimme n. tunnin verran olla keskenämme. Saimme rauhassa pulikoida altaassa virtojen meitä vieden. Uteliaisuus ja malttamattomuus valtasivat meidät jossakin vaiheessa kokeilemaan kaikkia viittä erilaista saunaa. Niissä saimme aikamme kulumaan ihan uuvuksiin saakka. Siirtymät saunojen välillä tapahtui hauskojen, viilentävien suihkujen kautta. Kylmät suihkut saivat meidät nauramaan ja hiukan kiljahtelemaankin.
Aikamme kun olimme hiippailleet hämyisissä saunoissa ja pärskytelleet vesisuihkujen alla, oli hetki käydä istahtamassa suolahuoneessa. Se oli ihastuttava kokemus. Siellä hengittäminen tuntui helpolta ja karkea merisuola lattialla saivat aikaan mukavan tunteen jalkapohjissa.
Suolahuoneessa istuskelun jälkeen koimme olevamme nesteytyksen tarpeessa. Niinpä lähdimme, suolahippuset jaloissamme, kävelemään portaita ylös tilaan minne oli katettu kylpijöille pientä purtavaa. Tarjolla oli tuoreita- sekä kuivattujahedelmiä, pähkinöitä ja yrttiteetä.
Pienen välipalan jälkeen aloitimme saunailun uudelleen. Tuli myös lilluttua poreammeessa ja makoiltua lämpimillä kivillä ja koettua hassunhauska asta-myrskyhuone. Edellä mainitusta huoneesta en kerro enempää, sen saatte itse käydä kokemassa ;)
Kun kello sitten läheni kahtatoista olimme uupuneita ja valmiita poistumaan kylpylästä.

Pukuhuoneen puolella kun valmistauduimme ulkoilmaan alkoi vatsojemme perukoissa kurnimaan joten oli oivallinen hetki siirtyä ruokailemaan ravintola Piikatyttöön. Iloisella ja kohteliaalla palvelulla meidät ohjattiin varattuun pöytään istumaan, missä paloi kynttilä ja luonnon kukat ihastuttivat maljakossa, ja kerrottii mitä lounaspöydässä oli sinä päivänä tarjolla. Rauhassa ja rentoutuneina nautimme hyvästä ruoasta. Täysin vatsoin lähimme ajelemaan, kauniissa kesäsäässä, kohti Mikkeliä.

Tällainen oli matkamme kohti mielenrauhaa.





keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

P*skarteluhaaste #349 - Bingo

Olen kesälomaa viettänyt kohta kuukauden päivät ja vielä olisi toinen mokoma jäljellä. Olen tässä jo jonkin aikaa odottanut inspiraatiota askartelun parissa touhuiluun, mutta sitä olen saanut odottaa eilis iltaan saakka. Eilen illalla olin hyvinkin tuottelias ja sain aikaiseksi kaksi leiskaa. Siitä on pieni tovi kun olen skräpännyt. Toisen leiskan tekoon hain pohjaa tuoreimmasta P*skarteluhaasteesta.
Siellä olikin bingoruudukko ja minä löysin rivikseni sapluuna - valkoinen - väritettyä.

Tämän leiskan pohjana olen käyttänyt valkoista akverellipaperia. Koko on suunnilleen 12x12. Valkoiseen paperiin olen saanut hiukan väriä ja eloisuutta värittämällä rennosti puuväreillä kehyksiä valokuvan ympärille.
Tim Holtzin sapluunalla tein kuviointeja värityksen päälle.

Tämä valokuva on otettu Pärnussa kaksi kesää sitten. Tuli käveltyä rannalla paljain jaloin, ihanan pehmeällä hiukalla.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Highgaten haustausmaa

Lontoon reissua kun tuli suunniteltua, lähes vuodenpäivät, löytyi viime metreillä kohde jossa tahdoimme ehdottomasti vierailla. Paikka oli nimittäin täysin luonnon valtaama, aavemaisen lumoava highgaten hautausmaa.
Tämä tarunomainen hautausmaa on perustettu 1800 -luvun alussa. Sinne on haudattu noin 170 000 henkilöä, noin 53 000 eri hautaan. Hautoihin on laskettu lepoon tunnettuja henkilöitä kautta aikojen esim. kirjailijat George Eliot ja Douglas Adams. Tunnetuin hauta on varmasti Karl Marxin. George Michaelin hautakin löytyy tuolta mäeltä, mutta yksityiseltä puolelta jonne vierailijoilla ei ole mahdollisuutta mennä.
Niin, Highgaten hautausmaalta on mahdollisuus saada hautapaikka myös ihan kelle tahansa tämän päivän kulkijllekin, mutta ilmaistahan se ei ole, että ei ehkä matti meikäläisillä ole mahdollisuuksia tuolla nukkua ikuista unta.

Tämä lumoava hautausmaa jakautuu läntiseen ja itäiseen osaan. Läntiseen osaan pääsee 12 £, mutta siellä saa kulkea vain oppaan seurassa. Itäisessä osassa saa taas kulkea vapaammin ja se maksaa vain 4 £. Läntisen hautausmaan lipulla pääsee kylläkin vierailemaan  itäisessäkin osassa. Me olimme hautasmaalla vierailemassa tuolla kalliimmalla lipun hinnalla ja täytyy sanoa, että oli se sen arvoista. Läntinen osa on mielestäni kauniimpi ja monipuolisempi.
Oppaamme oli todella taidokas kertoja. Kuulimme mielenkiintoisia asioita Highgatesta.
Sieltä tuli napsittua kuvia paljon.

Highaten haustausmaalle oli helppo löytää. Löysin netistä oivalliset ohjeet ja niitä seuraamalla löysimme perille vaivattomasti. Lähin metroasema on Arcway. Tuolta asemalta on lähdettävä kävelemään loivaa mäkeä ylös kohti sairaalaa. Sairaalan kohdalta tulee kääntyä Madgala Ave:lle, jonka päästä oikealle ylös jyrkempää mäkeä pitkin Darthmouth Park Hilliä. Waterlow puiston kohdalla oikeaistaan tämän kauniin puiston lävitse toiselle puolelle, josta löytyy sisäänkäynti Highgaten hautausmaalle. Kävelymatkamme tuonne kesti noin 20 minuuttia.

Te jotka suunnittelette reissua Lontooseen, niin käykäähän tutustumassa tuohon kunnioitusta herättävään paikkaan. Tämä miljöö veti minut täysin sanattomaksi.









lauantai 10. kesäkuuta 2017

Itsetehdyt kukkasten terälehdet

Minulla ei minkään sorttista stanssauslaitetta ja en oikeastaan ole koskaan sellaisesta haaveillut. Jos olisin haaveillut, niin minulla todennäköisesti sellainen jo olisi täyttämässä askartelupöytääni. Hyvinkin moniin kortteihin tulee tehtyä kukkarykelmiä. Sellaisiin rykelmiin tarvitsee kukkien lisäksi myös terälehtiä. Terälehtiä saisi näppärästi tehtyä stanssaamalla ja sellainen olisi halvempaa. Kaupasta ostamani lehdet olen säilönyt aarteeksi laatikoiden perukoille. Joskus niitä uskallan ottaa käyttöön, mutta sydäntäni raastaa kun terälehtien määrä hupenee. Yhyy. On siis täydennettävä lehtivarastoani.  

Olen toisinaan innostunut tekemään näitä lehtiä itse. Se on ilkeää näpertämistä ja vie aikaa, mutta on se kuitenkin sen arvoista. Näitä lehtiä kun käyttää, niin ei sydämmeni vuoda verta. Hah.

Tässä teille pieni ohje kukkien terälehtien tekoon. Tällaisia minä teen. Siis hyvinkin yksinkertaisia.

Akvarellipaperille teen sydämmen muotoisia lehtiä mustalla tussilla. Lehtiä voi toki tehdä ihan millaisia vain, mutta nämä ovat suhteellisen nopeat leikata irti.  

Akvarelliväreillä suorastaan hutaisen terälehtiin vähän väriä. Mitään tasaisen väristä pintaa en edes yritä saada aikaiseksi, sillä minusta tuollainen väripinta näyttää hyvältä. 

Ilkein vaihe tässä näpertämisessä on leikata terälehdet irti, mutta nopeasti se kuitenkin käy. Isoimpia lehtiä minä hiukan taivuttelen keskeltä kuperaksi. 

Sitten onkin aika sijoittaa terälehdet kukkien kanssa korttiin. 

Kukkarykelmä koristaa ystäväni syntymäpäiväkorttia.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Hiukan tuntemuksia Lontoosta

Yritän istuskella meidän kotimme terassilla, mutta ilma on ilkeän sateinen ja kolea. Vissiin toin nämä vesisateet mukanani Lontoosta tänne, mutta jos tämän postauksen ajan tarkenisin ulkoilla. Olenhan kuitenkin sateelta suojassa ja muutenkin päälläni on lämpöistä; jalkojani lämmittää mukavasti villasukat.

Eilen aamulla minä saavuin Suomeen neljän päivän Lontoon matkaltani. Se oli ensimmäinen "kunnollinen" ulkomaanmatka minkä eteen piti tehdä oikein matkavalmisteluja ja minkä vuoksi katsoin tarpeelliseksi kirjoitella tärkeitä asioita ylös vihkoon. Nyt tuo vihko on käytön jälkeen ihanan resuinen ja aivan mainio muisto säilytettäväksi. Jo ennen matkaan lähtöä tutustuin kaupunkiin oppaiden, nettisivujen ja blogien kautta. Netistä löysin suurimman osan näppäristä neuvoista.

Noin vuosi sitten heräsi ajatuksiini lähteä ystäväni matkaan Lontooseen tänä kesänä. Niinpä tartuimme ohjaksiin ja olimmekin joulukuussa ostaneet lennot ja varanneet hotellin. Samoihin aikoihin ostimme myös liput Harry Potter -elokuvastudioon sekä Tower of Londoniin. Matkamme suunnitelmiin kuului myös käydä Highgaten Haustausmaalla sekä British Museumissa. Ai niin, ja olihan meillä iltapäivähetkeenkin pöytävaraus. Ja toki kaupoissakin piti ennättää käydä.
Uskokaa tai älkää, me kerkesimme tämän kaiken kyllä tekemään, mutta äärimmäinen hoppu yllä.

Meille tuli nimittäin aika yllätyksenä välimatkojen pituus. Vaikka metroilla ja busseilla kulkeminen oli helppompaa päivä päivältä , vei meiltä kuitenkin aikaa löytää aina sopivin kulkupeli ja reitti. Tämä tällainen söi aikataulustamme paljon pois, minkä vuoksi juoksimme aika paljon tukka putkella. Tiedän jatkossa, kun matkaa suunnittelen, että Less is More.

Minä nautin suunnattomasti arkkitehtuurista ja tykkään kuvailla taloja ja katuja. Suurin osa Lontoon katujen kuvaamisesta on tapahtunut bussin yläosan ikkunoista, sillä katuja pitkin kun kiireessä käveltiin joko kello kaulassa tai vesisateessa oli valokuvaaminen vaivalloista. Vaikka tiesin, ettei kaikki kuvat tulisi onnistumaan ei se saanut tuota tunnelmaa lannistumaan. Tuntui nimittäin niin hyvältä istua, lähes tyhjässä, kaksikerrosbussin yläkerrassa ja katsoa Lontoota kiirettä. Sieltä ylhäältä näin kaupungin kauniina ja se ihmisvilinän luoma hektinen ilmapiiri ei saanut minua tavoitettua, joten vilkkaan suurkaupungin ikuistaminen oli tuolloin herkullinen hetki.

Vaikka meidän matkamme oli, ehkä hitusen verran liian, toiminnantäyteinen oli se silti mieluinen kokemus. Matkakumppanit tekivät reissusta ikimuistoisen ja naurua tuo matka sisälsi paljon.

Tahdon Lontoon kokea vielä uudelleen ja uudelleen.













torstai 25. toukokuuta 2017

Voittaja on julkaistu!!

Viime viikolla minä julkaisin blogissani postauksen otsikolla Hyvää Syntymäpäivää. Blogini täytti tuolloin 3-vuotta. Oli siis juhlaan aihetta. Nyt on tullut aika julkaista arvonnan voittaja ja arpaonni suosi Kotkotin nimisen blogin pitäjää. Käykäähän kurkkaamassa tuota blogia, sieltä löytyy hyvinkin kattavasti ideoita paperiaskartelusta. On hyvinkin ahkerasta ja taitavasta askartelijasta kyse.

Onnea paljon voittajalle.

Tähän syssyyn voisin muuten mainita, että facebookin ryhmässä Paperiaskarteluhaaste on myös arvonta käynnissä. Arvonnassa olet mukana kun osallistut ryhmässä tuoreimpaan haasteeseen. Tulevana sunnuntaina kello 18.00 julkistamme voittajan. Siihen asti on siis aikaa osallistua.

Nämä kengät ovat Art merkkiset ja on moni, monia vuosia vanhat. Ne ovat lojuneet kaappini kätköissä lähes käyttämättömänä. Tänä keväänä ne tuli otettua käyttöön. On oikein näppärät jalassa. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Hyvää syntymäpäivää!!

Onneksi olkoon ja laulu kaikukoon
Kirkkaasti tiellesi päivä paistakoon
Sulle nyt tahdomme toivoa;
Paljon Onnea.

Minun blogini täyttää tänään huimat kolme vuotta. Sen vuoksi pistän käyntiin pienen arvonnan.

Tuossa kuvassa oleva kirjekuori on täynnä paperiaskarteluun liittyviä tuotteita. Tuo paketti lähtee matkaan arvonnan voittajalle. Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tätä blogipostausta. Kirjoitathan kommenttisi perään sähköpostiosoitteesi. Näin saan voittajaan näppärästi yhteyden.

Minä suoritan arvonnan ensi viikon torstaina 25. 5 kello 18.00.


tiistai 16. toukokuuta 2017

MakroTex -haaste Lautasellani

Viime viikolla työkaverini oli leiponut töihin aivan tolkuttoman hyvän makuisia daim pikkuleipiä. Ne veivät kerrassaan kielen mennessään ja sen vuoksi tuli udeltua reseptiä. Tahdoin kokeilla pikkuleipien tekoa viikonloppuna kotosalla. Vaikka en mikään leipuri olekaan ovat nämä sellaisia pikkuleipiä, ettei niiden teko voi mennä pieleen. Niinpä minäkin onnistuin!

Tässä on teillekin...

Daim Pikkuleivät

200  g  Pehmeää voita
  2    dl Sokeria
  3    tl  Vaniljasokeria
  2    tl  Leivinjauhetta
  4    tl  Siirappia
  5   dl  Vehnäjauhoja
300  g  Daim -suklaata rouhittuna

Sekoita kaikki ainekset puuhaarukalla kulhossa taikinaksi. Sen jälkeen tee taikinasta pitkiä tankoja pellille ja paista 175 asteisessa uunissa noin 14 minuuttia. Tangot leviävät uunissa melko paljon, joten kannattaa jättää kunnon välit. Leikkaa tangot heti paloiksi kun tulevat uunista. Tangot jähmettyvät koviksi hyvin nopeasti.
Kun taikinaa oli niin paljon tahdoin siitä tehdä eri muotoisia syömisiä.

Näillä kuvilla osallistun uusimpaan MakroTex -haasteeseen.







sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Facebookin askarteluhaaste #55

Facebookin Paperiaskarteluhaaste ryhmässä on ilmestynyt jälleen uusi haaste ja tällä kertaa haasteen yhteydessä on arvonta. Kaikki jotka haasteeseen käyvät osallistuvat ovat mukana arvonnassa mikä suoritetaan kahden viikon päästä 28.5 kello 18.00. Haasteen aiheena on pastellin sävyt. Käyhän liittymässä ryhmäämme Paperiaskarteluhaaste niin pääset osallistumaan haasteeseen ja sen avulla myös osallistumaan haasteeseen. 

Minun pastellin sävyt löytyvät äitienpäiväkortista. Muutama vuosi sitten minä huvikseni laitoin äitienpäiväkorttiin oman kuvani ja siitähän syntyi oikein hittituote. Äitini on säilyttänyt kaikki kortit. Kortit ovat äidin luona milloin missäkin huoneessa tuottamassa iloa ja tyynnyttämässä ikävää, mikä äidille toisinaan iskee. Keksin ilahduttaa äitiä myös videopätkällä missä laulan äidille. Videon lähtetin matkaan WhatsAppilla :)

Hyvää äitienpäivää kaikille äidille. Olette maailman parhaita. Ainakin minun äitini on.