sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Ensimmäiset ATC -korttini

Parisen viikkoa sitten sain ensikosketuksen ATC-kortteihin. ATC on lyhenne sanoista Artist Trading Card. Kyse on siis keräilykorteista joita ei myydä vaan niitä vaihdellaan harrastajien kesken. Facebookista olen löytänyt kaksi aktiivista ATC-kortteilijoiden ryhmää (ATC-SKINNY & muut taidekortit sekä ATC, Gothic Arch, Tuumaset + Decot).
Itselläni kynnys korttien vaihteluun on vielä suuri, niinpä en ole vaihdellut vielä ainoatakaan korttia, mutta innostus tätä toimintaa kohtaan on herännyt. Edellä mainituista ryhmistä olen saanut paljon ideoita omien ATC -korttieni tekoon. Kunhan saan varmuutta touhuiluuni voi olla, että jonain päivänä tulee omia kortteja vaihdeltua ryhmäläisten kesken.

Kortit ovat tuumakooltaan 2,5 x 3,5, siispä hyvin pieniä. Kortteja voi tehdä uniikkeina yksittäiskappaleina tai ne voivat olla osa isompaa sarjaa. Korttien kääntöpuolelle tulisi kirjoittaa teoksen nimi, signeeraus, päivämäärä ja jos kortti kuuluu johonkin sarjaan niin olisi se hyvä numeroida. Kortteja tehdessä voi käyttää vaikka minkälaisia tekniikoita ja materiaaleja, vain taivas on rajana!!

Tällä viikolla minä tein ensimmäiset ATC-korttini! Innostuin tekemään neljän kortin sarja. Sarja on nimeltään Lokakuu. Minä olen korttipohjani pohjustanut distress oxide ja ink musteilla ja valkoisella gessolla. Tusseilla ja akvareilleillä tekemäni talorivit olen ensin tehnyt akvarellipaperille jonka jälkeen leikannut ja liimannut pohjustamalleni korttipohjalle. Hauskat pilvet minä olen tehnyt gessolla.




Valkoinen gesso

Tämän kesän aikana olen innostunut touhuilemaan paljon akryylimaaleilla ja musteilla. Nyt pari kuukautta sitten joukkoon kirjavaan tuli valkoinen gesso. Olen täysin ihastunut käyttämään gessoa kaikissa tekeleissäni niin skräppäilyn, kortteilun kuin kalenteri tuunauksenkin saralla.
Olen nauttinut siitä, kun olen saanut siveltimellä "sotkea" paperia valkoisella mönjällä ja peittää sillä  vaikka pätkän washiteipistä jota olen koristeeksi laittanut. Olen nauttinut siitä kuinka olen voinut tehdä erilaisia pintoja töihini ja näin saada aikaan kokeiluihini mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Ystäväni sanoi, että "musta gesso on myös ihan huippu tuote". Voi olla, että sellainenkin joskus eksyy askarteluihini.

Suosittelen teille kaikille tällaista kokemusta. Se on ihanan huoletonta, virkistävää sekä äärimmäisen koukuttavaa. Tässä muutamia juttuja, kuinka gessolla olen sohinut menemään.












perjantai 29. syyskuuta 2017

Tämän hetken kosmetiikkasuosikit

Kosmetiikkasuosikit -haasteen sain Jenniltä. Kiitos hänelle :) Tässä teille minun suosikit.

Joitakin vuosia sitten minä, aina kaupassa käydessäni, ihastelin kauniin muotoisia ja värisiä purkkeja sekä purnukoita. Aina tuli kosmetiikkatuotteita hypisteltyäni tunne, että tämä minun on pakko saada, tätä minä tarvitsen. Niinpä kaapeistani löytyi jos vaikka mitä. Kaappeihini kun tein inventaariota, löytyi kosmetiikkatuotteita joidenka olemassaolo yllätti minut. Olen hyvin pitkälti mainosten orja, mutta nyt aikuisisällä olen tullut huomattavasti harkistevaisemmaksi ostosteni kanssa. Nykyään tyydyn hyväksi havaittuun, enkä enää tuhlaa rahojani kauniisiin purnukoihin mitkä sitten koristavat kaappini kätköjä.
Enää ei löydy puolillaan olevia rasvapurkkeja sieltä täältä, eikä hajuvesivarasto täytä kylpyhuonettamme ja meikeissäkin löytyy vain se mitä tarvitsen. Heräteostoksia ei tule enää tehtyä.

Haastan mukaan Oranssia blogin kirjoittajan Veeran sekä Kepsakkaa Elämää blogin rustailijan Kaisulin. Kertokaahan meille muillekin mitkä ovat lempi kosmetiikka tuotteenne tällä hetkellä?


Apteekista saatavat Vichyn -tuotteet sopivat herkälle iholleni hyvin, niinpä sen merkin tuotteet löytyvät lavuaarin reunalta kun kasvojani puhdistan ja kosteutan. Pakko on kertoa, että Vichyn kasvovesi on kaikista kokeilemistani kasvovesistä ainoa mikä ei allergisoi herkkää ihoani. 

Geelimäiset kosteusvoiteet sopivat herkälle ja kuivalle sekaiholle.

Työssäni joudun olemaan hyvinkin "hajuton", enkä muutenkaan tykkää uida hajuvedessä. Arkituoksuksi valitsen, lähes aina, Chanelin Chance -deodorantin.
Hyvin hillityllä meikillä ehostan itseniäni lähes aina.
 Ihoni tasoitan meikkivoiteella sekä kevyesti puuterilla. Poskipäitäni piristän Lumenen poskipunalla. Se on tuollaisessa hauskassa putkilossa ja koostumus on  voidemainen ja sen vuoksi helposti levittyvä sormin.
 Lumenen nuden väristä huuliöljyä käytän myös arkimeikissäni.

Sitten kun tahdon hiukan irrotella, laitan huulilleni Cliniquen pirteän punaista huulipunaa.






sunnuntai 10. syyskuuta 2017

MakroTex -haaste Syksyn Merkkejä

Täällä savossa ei vielä ole lehdet alkaneet kellastaa eikä ensimmäinen pakkanen mehustaa puolukoita,  mutta sieniä on putkahdellut maanpinnalle runsain joukoin. Lintujen kauniit äänet ovat lakanneet ilahduttamasta ja hentoiset perhoset päättäneet lentonsa, mutta iloista mieltä saavat aikaan reippaan vikkelät oravat, jotka suussaan kanniskelevat jos vaikka minkä kokoista käpyä.

Torstaista saakka on sadellut vettä niin, että olen jumiutunut kotiin neljän seinän sisälle. Elellään jo syyskuuta ja arki on paiskannut minua avokämmenellä aika voimakkaasti. Kiireiset ja hektiset päivät töissä saavat minua kaipaamaan iltoja sekä viikonloppuja. Syksyn tullen, kun illat pimenevät ja aamulla on ilkeän hämärää herätessä, sitä etsii helposti hyppysiinsä asioita mitkä saavat aikaan mukavuuden tunteen.
Niiden asioiden ei tosiaan tarvitse olla isoja. Riittää kun pistää lämpimät villasukat jalkaan ja uppoutuu lueskelemaan kirjaa useaksi hetkeksi tai silmät ummistaen hörppää teetä ja antaa sen lämmön virrata pitkin kehoa.

Näillä kuvilla minä osallistun tuoreimpaan MakroTex -haasteeseen. Kuvauksen aiheena oli Syksyn Merkkejä.











lauantai 9. syyskuuta 2017

Art Journal ja kalenteri samoissa kansissa?

Kesäkuun alussa minä osallistuin ensimmäistä kertaa askartelukurissille. Kurssin nimi oli Art Journal Whit Simple ja sitä piti Taru (Jehkotar) Jehkonen. Kurssi oli järjestetty Konnevedelle. Sinne lähdin matkaamaan ystäväni Minnan kanssa. Nauraen ja ihastellen kauniita maalaismaisemia ohjasi navigaattori meidät perille pieniä hiekkateitä pitkin. Tämä sunnuntainen elämyksiä täynnä oleva retki huipentui ukkosmyräkkään mikä siivitti kotiinpaluutamme.

Kurssilla mukana olo tuntui minusta hurjan jännittävältä, sillä minä olen hyvin työtapojeni orja ja aika pikkutarkka tekemisissäni. Nyt jouduin, Tarun rohkeisemana, astumaan ulos laatikostani luoden jotain uutta, rohkein ja reippain ottein, ja vieläpä täysin vieraita materiaaleja käyttäen.
Nyt tuon kurssin jäljiltä olen ehkä hiukan rennompi askartelija. Opin kurssilla taidon katsoa tekemisiäni uudesta näkökulmasta. Siispä näinä päivinä tuotokseni eivät lennä roskiin yhtä helposti mitä aiemmin.
Kurssilla tahdoin oppia uudehkon tekniikan mitä voisin hyödyntää muissakin näperryksissäni ja sellaisen opin sieltä sainkin.

Itselleni tulee päiväkirjasta mieleen kauniisti kulunut, paljon mukana kanniskeltu, tärkeä kirjanen mikä on täynnä kirjoituksia elämän iloista ja suruista, mutta sellaisen ei päiväkirjan todellakaan tarvitse olla. Omia tuntemuksia kirjoittamisen sijaan voi ilmaista myös Art journalin kaltaisesti.
Tähän niin kutsuttuun taidepäiväkirjaan on tarkoituksena tehdä "taidetta". Tekniikoita ja materiaaleja on monia millä tavoin voi sivuja työstää ja se siinä rikkautena onkin. Netistä löytyy paljon kuvia ja ohjeita Art Journalin tekoon.

Itselläni ei ole "virallista" päiväkirjaa vaan kalenterini hoitaa tärkeilyn sivussa myös sen roolin mainiosti. Kalenterini aukeamia olen koristellut jo vuosia ja nyt tällainen art journal on hivuttautunut aukeamilleni tämän käymäni kurssin myötä.
Nykyisin kalenterini aukeamilta löytyy kerroksittain musteita, akryylimaaleja, vesivärejä sekä gessoja.


Tämä on aukema missä olen ottanut leimailun mukaan kalenterini sivujen koristelussa. Leimoja en pahemmin ole ennen käyttänyt, mutta kurssin rohkaisemana on leimailu alkanut tuntumaan oivalliselta tekniikalla luoda paperille pintaa, niinpä on tullut viime aikoina osteltua leimoja jonkin verran. Tässä olevat leimat olen ostanut Lontoosta.


Aukeamassa olen reunoja korostanut vihertävällä musteella (distress ink) ja mustalla (tombow) sekä vihreällä (distress marker) tussilla. Myös joukkoon olen sotkenut hiukan vesiväriä.


Tälle aukeamalle olen uskaltautunut rohkaistua ja niinpä olenkin käyttänyt akryylimaalia (amsterdam) sapluunan lävitse. Aukeaman olen pohjustanut musteella (distress oxide) mitä olen hiukan vedellä työstänyt. Kirjain leimasimen kuvioinnissa olen käyttänyt mustaa mustetta (archival ink)


Tässä aukeamassa on kirjainleimasimen kuviointi painettu mustalla musteella (archival ink). Valkoista gessoa (deco art media) olen sotkenut pitkin paperia luoden mukavan rosoisen pinnan.



maanantai 28. elokuuta 2017

MakroTex -haaste Jotain joka on pienempi kuin 2cm

Olen täällä blogissani usein kertonut kuinka tärkeä kapistus on minulla ja millaisia muistoja se kätkeekään sisälleen. Minulla on tallessa kaikki kalenterit 90-luvulta saakka ja niitä on ollut mainio selailla jälkeenpäin. Koristelen kalentereitani hyvinkin runsaasti ja se tekee selailusta entistäkin jännittävämpää.
Vaikka kalenteri toimii minulle päiväkirjana, on sen pääsääntöinen tehtävä kuitenkin muistuttaa minua työasioista ja muistakin viikon tärkeistä tapahtumista.

Eilisen päivän minä viihdyin kalenterini parissa ja sainkin koristeltua pari aukeamaa. 

Tuoreimman MakroTex -haasteen aiheena oli kuvata Jotain Joka On Pienempi Kuin 2cm.

Tässä aukeamassa olen käyttänyt pieniä kirjaintarroja ja -leimasimia elävöittämään tekstiä.  

Pieniä tarroja olen myös liimaillut sivuille. Ne ovat mielestäni kivoja yksityiskohtia.



Tällaiselta näyttää aukeama kokonaisuudessaan. Aukeaman valkoiseen pohjaan olen saanut väriä musteilla ja akryylimaalilla, sekä washiteipeillä.



keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Taidekeskus Salmela

On keskiviikko ja ulkona sataa vettä ihan reippaasti. Ajattelin viettää päivän kotosalla ja ihastella uudistunutta olohuonettamme, kirjoitan siitä jossakin vaiheessa enemmän, ja hörppiä kahvia villasukat jalassa, ystävä saattaa tulla kahvitteluseurakseni jossakin vaiheessa.

Viikko sitten oli, hyvinkin samanlainen ilma, mutta kotona en tuolloin majaillut vaan lähdin ystäväni kanssa Mäntyharjulle Taidekeskus Salmelaan. Tämä kulttuurielämys on tarjolla ainoastaan kesäaikana ja kesällä paikka onkin kauneimmillaan. Vanhat ja puiset rakennukset järvenrannalla tekevät Salmelasta houkuttelevan.  Näyttelytiloina toimivat vanha Apteekki, Posti, Palvelijan asunto ja pienemmät piharakennukset ja tietenkin itse päärakennus. Alueella toimii myös ravintola Kesäheinä jossa söimme hulppean hienostuneen lounaan.

Näyttelyn henkilökohtaisiksi suosikeiksi nousivat kuvataiteilijoiden Essi Peltosen, joka on valittu Salmelan kesän 2017 nuoreksi taiteilijaksi, sekä Satu Laurelin maalaukset.
Peltosen rouheat sekä synkähköt maalaukset naisen kasvoista mykistivät minut täysin, kun taas Laurelin värikkäät ja yksityiskohtaiset luomukset saivat minulle hymyn kasvoille.

Mieleeni jäivät myös kuvanveistäjä Taru Mäntysen mystiset ja sadunomaiset teokset, mitkä pitivät minut otteessaan hetkisen jos toisenkin. Myös, jo edesmenneen, Nina Ternon veistokset saivat minut mietteliääksi ja oloni hiukan haikeaksi, hänen työnsä olivat persoonallisesti esillä suuressa kivinavetassa. Näiden kahden kuvanveistäjän teosten nimet jäivät mieleeni.

Näyttelyssä käynti oli onnistunut, sillä olinhan kokenut monenlaisia tunnetiloja. Näyttely oli ajatuksia herättävä.

Tässä muutama kuva suosikeistani.

Essi Peltonen

Essi Peltonen

Satu Laurel

Satu Laurel

Taru Mäntynen - Tuulentyttö

Taru Mäntynen - Kuuntervaaja

Nina Terno - Loppuunajettu




 

torstai 6. heinäkuuta 2017

Järvisydän

Ystäväni kaipasi arkeensa hetken verran poissaoloa kotoa, pienen irtioton arjesta, pienen hetken vain itselleen. Viikko sitten hän ehdotti yhteistä reissua reilun tunnin ajomatkan päähän, paljon kehuttuun kylpylään. Niinpä lähdimme viime lauantaina heti aamuseltaan ajelemaan kohti Rantasalmea paikkaan nimeltä Hotel & Spa Resort Järvisydän.
Meillä ei ollut tarkoituksena viettää yötä Järvisydämessä vaan tehdä pieni päiväretki käyden rentoutumassa Järvikylpylän puolella ja tietenkin nauttimassa luonas ravintola Piikatytössä.

Järvisydämeen kun saavuimme kuului molempien suusta vain sana "wau". Tuntui kuin olisimme tulleet lappiin. Puitteet olivat hyvinkin sen henkiset. Hetken aikaa ihastelimme vain ympäristöä, järvinäkymää ja jylhää kalliota sekä komeita rakennuksia. Kuvia yritin ottaa, mutta en minä saanut niihin vangittua samanlaista tunnelmaa, joten kännykän piilotin laukkuuni enkä siihen kiinnittänyt enää huomiota retken aikana. Tai otin minä yhden kuvan. :)
Sisätiloihin kun pääsimme yltyi ihastelumme määrä entisestään. Paikka oli uskomaton! Sisustus oli niin tarkoin mietitty, pienintä yksityiskohtaa myöten, myös valaistus oli otettu hienosti huomioon. Kallioseinät, raakapuu, tummat liuskekivi lattiat, epäsuora valaistus, pehmeä äänimaailma ja se tummanpuhuva tunnelma saivat mielemme rentoutumaan. Ajantaju katosi välittömästi ja annoit itsellesi luvan vain nauttia ja levähtää.

Me olimme varanneet kylpyläajaksemme 10.00-12.00 ja koimme sen hyväksi, sillä kerkesimme n. tunnin verran olla keskenämme. Saimme rauhassa pulikoida altaassa virtojen meitä vieden. Uteliaisuus ja malttamattomuus valtasivat meidät jossakin vaiheessa kokeilemaan kaikkia viittä erilaista saunaa. Niissä saimme aikamme kulumaan ihan uuvuksiin saakka. Siirtymät saunojen välillä tapahtui hauskojen, viilentävien suihkujen kautta. Kylmät suihkut saivat meidät nauramaan ja hiukan kiljahtelemaankin.
Aikamme kun olimme hiippailleet hämyisissä saunoissa ja pärskytelleet vesisuihkujen alla, oli hetki käydä istahtamassa suolahuoneessa. Se oli ihastuttava kokemus. Siellä hengittäminen tuntui helpolta ja karkea merisuola lattialla saivat aikaan mukavan tunteen jalkapohjissa.
Suolahuoneessa istuskelun jälkeen koimme olevamme nesteytyksen tarpeessa. Niinpä lähdimme, suolahippuset jaloissamme, kävelemään portaita ylös tilaan minne oli katettu kylpijöille pientä purtavaa. Tarjolla oli tuoreita- sekä kuivattujahedelmiä, pähkinöitä ja yrttiteetä.
Pienen välipalan jälkeen aloitimme saunailun uudelleen. Tuli myös lilluttua poreammeessa ja makoiltua lämpimillä kivillä ja koettua hassunhauska asta-myrskyhuone. Edellä mainitusta huoneesta en kerro enempää, sen saatte itse käydä kokemassa ;)
Kun kello sitten läheni kahtatoista olimme uupuneita ja valmiita poistumaan kylpylästä.

Pukuhuoneen puolella kun valmistauduimme ulkoilmaan alkoi vatsojemme perukoissa kurnimaan joten oli oivallinen hetki siirtyä ruokailemaan ravintola Piikatyttöön. Iloisella ja kohteliaalla palvelulla meidät ohjattiin varattuun pöytään istumaan, missä paloi kynttilä ja luonnon kukat ihastuttivat maljakossa, ja kerrottii mitä lounaspöydässä oli sinä päivänä tarjolla. Rauhassa ja rentoutuneina nautimme hyvästä ruoasta. Täysin vatsoin lähimme ajelemaan, kauniissa kesäsäässä, kohti Mikkeliä.

Tällainen oli matkamme kohti mielenrauhaa.





keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

P*skarteluhaaste #349 - Bingo

Olen kesälomaa viettänyt kohta kuukauden päivät ja vielä olisi toinen mokoma jäljellä. Olen tässä jo jonkin aikaa odottanut inspiraatiota askartelun parissa touhuiluun, mutta sitä olen saanut odottaa eilis iltaan saakka. Eilen illalla olin hyvinkin tuottelias ja sain aikaiseksi kaksi leiskaa. Siitä on pieni tovi kun olen skräpännyt. Toisen leiskan tekoon hain pohjaa tuoreimmasta P*skarteluhaasteesta.
Siellä olikin bingoruudukko ja minä löysin rivikseni sapluuna - valkoinen - väritettyä.

Tämän leiskan pohjana olen käyttänyt valkoista akverellipaperia. Koko on suunnilleen 12x12. Valkoiseen paperiin olen saanut hiukan väriä ja eloisuutta värittämällä rennosti puuväreillä kehyksiä valokuvan ympärille.
Tim Holtzin sapluunalla tein kuviointeja värityksen päälle.

Tämä valokuva on otettu Pärnussa kaksi kesää sitten. Tuli käveltyä rannalla paljain jaloin, ihanan pehmeällä hiukalla.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Highgaten haustausmaa

Lontoon reissua kun tuli suunniteltua, lähes vuodenpäivät, löytyi viime metreillä kohde jossa tahdoimme ehdottomasti vierailla. Paikka oli nimittäin täysin luonnon valtaama, aavemaisen lumoava highgaten hautausmaa.
Tämä tarunomainen hautausmaa on perustettu 1800 -luvun alussa. Sinne on haudattu noin 170 000 henkilöä, noin 53 000 eri hautaan. Hautoihin on laskettu lepoon tunnettuja henkilöitä kautta aikojen esim. kirjailijat George Eliot ja Douglas Adams. Tunnetuin hauta on varmasti Karl Marxin. George Michaelin hautakin löytyy tuolta mäeltä, mutta yksityiseltä puolelta jonne vierailijoilla ei ole mahdollisuutta mennä.
Niin, Highgaten hautausmaalta on mahdollisuus saada hautapaikka myös ihan kelle tahansa tämän päivän kulkijllekin, mutta ilmaistahan se ei ole, että ei ehkä matti meikäläisillä ole mahdollisuuksia tuolla nukkua ikuista unta.

Tämä lumoava hautausmaa jakautuu läntiseen ja itäiseen osaan. Läntiseen osaan pääsee 12 £, mutta siellä saa kulkea vain oppaan seurassa. Itäisessä osassa saa taas kulkea vapaammin ja se maksaa vain 4 £. Läntisen hautausmaan lipulla pääsee kylläkin vierailemaan  itäisessäkin osassa. Me olimme hautasmaalla vierailemassa tuolla kalliimmalla lipun hinnalla ja täytyy sanoa, että oli se sen arvoista. Läntinen osa on mielestäni kauniimpi ja monipuolisempi.
Oppaamme oli todella taidokas kertoja. Kuulimme mielenkiintoisia asioita Highgatesta.
Sieltä tuli napsittua kuvia paljon.

Highaten haustausmaalle oli helppo löytää. Löysin netistä oivalliset ohjeet ja niitä seuraamalla löysimme perille vaivattomasti. Lähin metroasema on Arcway. Tuolta asemalta on lähdettävä kävelemään loivaa mäkeä ylös kohti sairaalaa. Sairaalan kohdalta tulee kääntyä Madgala Ave:lle, jonka päästä oikealle ylös jyrkempää mäkeä pitkin Darthmouth Park Hilliä. Waterlow puiston kohdalla oikeaistaan tämän kauniin puiston lävitse toiselle puolelle, josta löytyy sisäänkäynti Highgaten hautausmaalle. Kävelymatkamme tuonne kesti noin 20 minuuttia.

Te jotka suunnittelette reissua Lontooseen, niin käykäähän tutustumassa tuohon kunnioitusta herättävään paikkaan. Tämä miljöö veti minut täysin sanattomaksi.