keskiviikko 28. lokakuuta 2015

MakroTex -haaste Piilossa

On jälleen koittanut MakroTex -haasteen aika. Nyt oli tehtävänä kuvata asioita mitkä ovat piilossa. Minä keksin kuvata meidän koiraamme Kostia, joka on uppiniskainen kolme vuotias, jonka pääkoppaan ei mahdu mitkään kiellot. Niinpä sänkyyn hypätään heti kun silmä välttää, vaikka lukuisia kertoja hänet on sängystä pois häädetty. Ovela hän luulee olevansa, kun tyynyjen väliin yrittää meiltä piiloutua.
Tai siis...totuustan on oikeasti se, ettei mieheni anna koirien olla sängyssä. Ja mies kun on poissa kotoa, niin emäntä ja koirat hyppivät ns. sängyllä.
Mikäs sen ihanampaa kun käpertyä peiton alle ja ottaa tuollainen karvainen turjake kainaloon.


maanantai 26. lokakuuta 2015

Facebookin askarteluhaaste nro 17

Hyvänen aika! Lenkille kun läksin ennen kuutta, säikähdin kuinka oli jo pimeää. Piti itsensä ihan heijastimilla kuorruttaa, että uskalsi lähteä. Ystävän kanssa tuli sitten pimeässä, kuun loisteessa, tarvottua kinttupolkuja ja kyllä täytyy sanoa, että tuntui äärimmäisen hyvältä.
Nyt on sitten lenkistä selvitty suihkun kautta sängylle makoilemaan. Loppuilta tuleekin sitten loikoiltua sängyllä läppäriä näpytellen. Tiedän, ettei se ole hyväksi, mutta jos vähän kuitenkin.

Muuten, minne nämä päivät oikein vilistävät? Minne katosi viikonloppu?  Viime perjantaina julkaisimme uuden askarteluhaasteen Facebookissa ja vasta nyt huutelen siitä täällä blogissani. Ei minun tapaistani ollenkaan. Noh, asiaan. Haasteemme koostui tällä kertaa bingoriveistä. Ja täytyy sanoa, että hyvinkin haasteellisista sellaisista.
Omakseni valitsin rivin Turkoosi - X- Teräs.
Tällainen tuotos siitä syntyi.

Valkoista 12x12 kokoista arkkia olen sabluunalla ja turkoosin värisellä musteella piristänyt.
Vanha valokuva lepäilee muutaman paperin päällä, joidenka reunoja olen hiukan ressannut ja musteella vanhentanut. Koristeena toimii tällä kertaa klemmarit, tagit, teippi ja leikekuva.


torstai 22. lokakuuta 2015

MakroTex -haaste Nostalgia

                               

                                   Nostalgia kaipaus, haikeus, esim. menneisyyden
                                               tai kotimaan kaipuu tai koti-ikävä


Tämän kertaisen MakroTex -haasteen aiheena oli nostalgia. Täytyy ihan tunnustaa, että piti ihan sivistyssanakirjasta katsoa täydellinen kuvaus sanalle. Tuon kirjan kuvaus sai minut miettimään pitkään, että mitä ihmettä minä kuvaisin? Mikä olisi jotain nostalgista? Aikani pohdittuani keksin kuvata muutamaa kaunista päiväkirjaani. Niitä on toki enemmänkin, mutta kuvaan pääsi ne silmää miellyttävimmät.

Päiväkirjoja lukiessani nousevat pintaan niin kaipaus, haikeus ja toisinaan myös koti-ikävä.



sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ilmapalloilua

Joitakin viikkoja sitten viettivät kummipoikani synttäreitä ja jouduin, ikävä kyllä, kortit tekemään hiukan hätäisesti. Vaikka hätäinen ja simppeli on kädenjälki on lopputulos miellyttävä. Pidän simppeleistä korteistä. Pidän ajatuksesta Less is more.

Kortit ovat 6x6 kokoiset. Korttien ilmapallot ovat kiinnitetty Heidi Swappin ihanan hempeisiin papereihin. Paperit ovat lehtiöstä Dreamy. Ilmapallojen pohjat olen piirtänyt ja sitten leikannut paksuhkosta paperista. Kaksi niistä olen sitten koristanut ylijäämäpaperista ja yhden päällystänyt erilaisilla teipeillä. Ilmapallojen reunat olen musteella tummentanut, jotta ne erottuisivat kätevämmin toisistaan. Yhden palloista olen kohoteipillä nostattanut.
Kortin reunat olet mustalla tussilla rajannut ja koristeena toimii muutama musta dotsi.

Kummipojille.

torstai 15. lokakuuta 2015

MakroTex -haaste Lokakuu

Lokakuu oli MakroTex -haasteen aiheena tällä kertaa ja tämän kuukauden ilonaiheena taloudessamme on ollut makuuhuoneen ilmeen uudistaminen. Se ei vielä kokonaan ole valmis, mutta puolet kylläkin. Ja sehän on parempi kun ei mitään. Nukkumanurkkauksemme on valmistunut nyt parin päivän aikana, äitini sekä isäpuoleni hurjalla tapetoimisen ammattitaidolla. Siitä paremman kuvan näet täältä.
Valtavan iso kiitos näille hulvattomille sukulaisille. Minä ja mieheni emme olisi onnistuneet urakasta ilman hetkellistä mykkäkoulua.

Tämän postauksen kuvilla pääset hiukat kurkistamaan makuuhuoneemme tunnelmaa.

Ihanan kotoista ja kutsuvaa tunnelmaa luo sängyssä, rennosti asetellut. pitsi- ja torkkupeitot. Tuollaisen virkatun peiton löysin kesällä kirpputorilta.
Ennen viihdyin sängyssä todella paljon ja nyt varmasti vielä enemmän! Siellä tulee varmasti jatkossakin päivitettyä blogia sekä syötyä iltapala. Tiedän, ei sängyssä saa syödä, mutta jos lupaan olla murustelematta.
Huonekalujen järjestys vaihtui myös makkarissamme, ja jouduin keksimään itselleni uuden yöpöydän. Niinpä päätin ottaa eteisestämme jakkaran. Tämä ihastuttavasti patinoitunut jakkari suoritti virkaansa eteisessämme ja ennen sitä kesämökin saunassa.


Pientä pintaremonttia

Siitä asti, kun kiinnostuin paperiaskartelusta, olen haaveillut työskentelynurkkauksesta ja järkevistä säilytysratkaisuista. Tällä hetkellä kaikki askartelutarvikkeeni sijaitsevat makuuhuoneessamme erilaisissa laatikoissa sekä purnukoissa ja sen vuoksi ilme on hyvinkin epäsiisti. Niin, ja kun minä suoritan luovat hetkeni keittiön pöydän ääressä, on tavaroiden roudaaminen huoneesta toiseen ärsyttävää. Näin ei voi siis jatkua! On saatava tähän toimintaan jokin järki!
Ja mieheni on samaa mieltä.
Me molemmat kun teemme pikkutarkkoja tuotoksia käsillämme; minä askarrellen ja mieheni perhoja väkertäen, on sitä tavaraa vaikka muille jakaa. Olemme päättäneet lyödä ideamme yhteen ja luoda makuuhuoneestamme toimivan harmooninen kokonaisuus.

Meidän ratkaisumme näihin ongelmiin on siis se, että teemme pienen harrasteurkkauksen makuuhuoneeseemme. Jotta tekemisemme olisi mielekästä on ympäristön oltava raikas ja valoisa. Niinpä vanhat, luumun väriset tapetit, vaihtuivat eilen raikkaaseen wallilan kuosiin. Hyvin hillittyyn sävyyn.

Makuuhuoneemme muutostyö ei ole vielä valmis, mutta puolessa välissä. Työskentelypisteemme vielä jää odottamaan vuoroaan, mutta nukkumanurkkauksemme on jo valmis. Ja se jo kummasti piristää huoneen ilmettä.

Tässä siitä pienoinen kuva.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Facebookin askarteluhaaste nro 16

Taas on pari viikkoa ehtinyt vierähtämään, niinpä oli aika julkaista facebookissa uusi haasteemme. Tällä kertaa aiheenamme on höyhenet. Haasteeseen pääset osallistumaan liittymällä facebookissa ryhmään paperiaskarteluhaaste.

Minun luomukseni haasteeseen on syksyn sävyinen leiska. Höyheniä kurkkii kukkarykelmän kolosista.

Aurinkoista sunnuntaipäivää jokaiselle.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Suuri suru...

Niin ne tilanteet saattavat muuttua hyvinkin ripeään tahtiin. Tänään on suru puristanut rintaamme, sillä kävimme saattamassa vanhimman koiramme Ellan viimeiselle matkalleen. Ella sairastui imusolmukesyöpään elokuussa ja taudin eteneminen on ollut hyvinkin nopeaa.
Turvonneita imusolmukkeita syntyi kuin sieniä sateella ja ystävämme hengitys kävi päivä päivältä raskaammaksi.
Eilen illalla pikkuisen tila heikkeni niin, että oli pakko katsoa totuutta silmiin ja tehdä isoin ja vaikein päätös. Niinpä päästimme Ellan kivuista, nukkumaan ikiunta.

Ellaa kovasti ikävöiden.

Nuku rauhassa pikkuinen.

9.2.2007-10.10.2015

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

MakroTex -haaste Keittiössäni

Hei blogini lukijat!Tämän talouden arkea on varjostanut koiramme sairaus. Toiselta koiraltamme löytyi elokuussa muutama turvonnut imusolmuke ja nyt niitä on ilmestynyt lisää. Pientä muutosta koiran olotilassa on ilmaantunut ja se on lisännyt huoltamme suunnattomasti. Niinpä on täytynyt alkaa tekemään ratkaisuja. Tämä tilanne on saanut mieleni apeaksi ja blogia olen sen vuoksi päivittänyt hitaammalla tahdilla. Jospa yrittäisin hiukan ryhdistäytyä. Onhan koiramme sentään elossa. 

Tämän viikkoiseen MakroTex -haasteeseen tartuin innolla. Kuvauskohteena piti olla keittiö. Meidän keittiöstämme löytyy vanha vaaka. Ja se on mielestäni valokuvauksen arvoinen. Löysin sen viime kesänä kirpputorilta ja pidän löydöstäni hyvinkin paljon.
Minä olen vuosia pitänyt valtaa keittiössämme, mutta nyt parin vuoden aikana on mieheni innostunut ruoanlaitosta ja täytyy sanoa, että hänen tekemät ruokansa ovat parempia. Hän nimittäin uskaltaa kikkailla erilaisilla mausteilla. Hän on keittiössä rohkeampi.
Leivonnasta mieheni ei ole innosunut, joten saan nuolla jatkossakin taikina kauhan...ja kaapia kulhon.