tiistai 30. syyskuuta 2014

Iita-Neiti

Niin sitä tuli tehtyä minialbumi hauskan sähäkästä sukulaistytöstä, jonka kasvua saan seurata hyvinkin läheltä. Tyttö on siis kyllä oman albuminsa ansainnut. Hyvin vahvasti on neiti ilmaissut tykkäävänsä hevosista, pinkistä ja kaikesta bling blingistä. Näitä kaikkia on albumin sivuilla, jossakin määrin. Tyttönen on hyvinkin räiskyvä ja vilkas menijä, niinpä albumi on olemuksestaan juuri hänen näköisensä. Hiukan sikin sokin kaikki.

Leikkisää huvittelua.





















maanantai 29. syyskuuta 2014

P*skarteluhaaste #247 Luonnos

No niin, olen nyt päättänyt osallistua ensimmäistä kertaa p*skarteluhaasteen kehittelemään koitokseen. Päätin nyt kokeilla tehdä leiskaa 12x12 kokoiselle arkille ja se olikin äärettömän ilahduttava kokemus.

Leiskan värimaailma on hyvin syksyinen ja sehän sopii tähän vuoden aikaan oikein kivasti.

Aurinkoisen ruskaista.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Askartelumeri

Jokin aika sitten kotiuduin Askartelumeri tapahtumasta, jossa oli kaikkenlaisia askartelutarvikkeita myytävänä. Sydän tykytti innostuksesta NIIN paljon, että kotiin tultuani oli hiukan tasattava olotilaa ja juotava kupillinen kahvia.




Olen ostanut, ennen tätä päivää, askartelutarvikkeeni netistä ja nyt oli aivan huippua saada tekemänsä ostokset heti kotiin. Ei tarvitse odottaa postipoikaa.
Askartelumeri -tapahtumassa tuli pyörittyä kuin puolukka....mättäällä ja hypisteltyä kaikkia ihania tuotteita ja tottakai sitä piti haalia itselleen jos vaikka mitä. Jokaisen kojun kohdalla tuli tietenkin käytyä, joissakin kahdesti, ja miltein jokaisesta tuli ostettua jotain. Ostokset ovat menneet jo ihan sekaisin, etten kyllä voi muistaa minkä pöydän äärestä ostin mitäkin.

Tässä päivän saalis.


Saa nähdä saanko näillä mitään tehdyksi, mutta mielenkiintoa kyllä olisi. 





Nyt tuli ostettua ensimmäiset 12x12 leiskapohjat. Katsotaan, milloin inspiraatio iskee.

Monet ovat tehneet jo joulukortteja. Minä näistä väsään jouluisen minialbumin, mutta vielä ei ole sen aika.










keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kaksospojat

Minun elämääni on siunattu viidellä kummilapsella joista neljä on huimapäisiä poikia. Tänään on heistä kahdella syntymäpäivä, veljeksillä, suloisilla kaksospojilla. Heidän kasvuaan tulee seurattua lähes viikottain ja nyt on ollut mukavaa huomata kuinka molemmat sankarit pulputtavat lauseita suustaan.

Eilen tuli piirrettyä heille syksyiset onnittelukortit.



lauantai 20. syyskuuta 2014

Riparikesä

Eilen illalla tuli selailtua valokuvia 90-luvulta ja se pisti ihan kikattelemaan. Käteeni tarttui kuva mikä oli otettu rippileirillä kesällä 1996. Tämä tyttökolmikko oli yläasteella hyvinkin tiiviisti tekemisissä keskenään, niinpä oli luonnollista jakaa riparikesänkin tunnelmat porukalla.

Minulla on ongelma. On jäänyt hankkimatta 8x8 kokoisia paperiarkkeja. Tai on minulla sellainen muutaman kappaleen pakkaus, mutta mieluisten arkkien määrä on hyvinkin vähäinen ja mikään niistä hyvistä ei tietenkään sopinut tähän valokuvaan lainkaan. Siksi leiskan pohjana on vain valkoinen arkki.

Kesän tuo mieleen tietenkin kukkat ja perhoset. Sekä sateenkaari ja kumisaappaat. Suurin osa leikekuvista on Ephemeran Hello Sunshine -leikekuvapakkauksesta ja loput sitten KaiserCraftilta.

Rippileirillä kesäkuussa.

















perjantai 19. syyskuuta 2014

Ilahduttavaa koristelua


Minulla on ollut tapana koristella kalenterini sivuja. Sivuja koristaa lehdistä leikatut kuvat kuin kirjoituksetkin. Muistoina ovat kalenterissa myös keikka- ja elokuvaliput ja sekä tekemiäni piirrustuksia. Erityiset päivät on tullut laitettua kalenterin sivuille esille "näyttävästi" ja tietenkin niistä päivistä on tullut kirjoitettua jotain muistiinkin.

Kalenterini eivät pelkästään muistuta minua menoista ja työpäivistä vaan ne ovat kuin päiväkirjoja. Sivuille tulee kirjattua ylös niin tuntemuksia kuin ajatuksiakin kuluneista päivistä, mutta olen muistiin saattanut kirjoittaa myös jonkun erityisen kirjan nimen, koskettavan sävellyksen tai vaikkapa runon. Asioita joita haluan muistaa/ muistella vuosienkin jälkeen.

Ja, ketäpä ei ilahduttaisi arkena iloisen värikäs sivu kun kalenterin aukaisee seuraavaan viikkoon.


Tällainan on uuden kalenterini kansi. Piti siihen muutama nappi laittaa.

Kannen kun aukaisee, on pirteä sivu heti ensimmäisenä vastassa.


Tällainen on minun viime viikon sivu kalenterissa.



Olihan se laitettava muistiin. Nimittäin uuden huulipunan ostopäivä. 



tiistai 16. syyskuuta 2014

Ihana tuoli

Kesällä hävitin meidän olohuoneesta ison jalkarahin, sillä se oli äärettömän vaikea pitää karvattomana. Viininpunainen kangas oli oiken valkoisen karvan kerääjä ja sitä karvaa kertyi kahdesta koirastamme. Ajattelin sitten, etten rahin tilalle hanki mitään istuinta lainkaan, mutta ikäväkseni huomasin että kyllähän se jotain tarvitsee, hyvänen aika! Istuimen puuttumisen huomasin silloin kun meillä oli vieraita kylässä sillä jutustelu mukavassa kehässä ei sitten millään onnistunut. Päätin siihen etsiä uuden istuimen.

Kolmisen viikkoa sitten, tuttavani oli muuttamassa uuteen asuntoon ja edellinen asukas oli jättänyt jälkeensä muutamia huonekaluja. Silmäni nauliutui välittömästi kauniin muotokielen omaavaan, siroon istuimen ja päätin saada sen itselleni. Tuttavani ei tuolille lämmennyt, joten sain raahata sen kotiini. Tuoli on äärimmäisen hyvässä kunnossa. Tuoli on tukeva ja kangas on ehjä. Hiukan kulumisen jälkiä jaloissa. Tuolin päällinen on siinä hilkulla, että pidänkö vai en, mutta olen ajatellut sen verhoilla uudelleen. Siis, en itse sellainen kykene vaan vien sen ihan verhoomoon. 

Vielä en ole päättänyt millaisen värisenä tahdon tuoliani ihastella seuraavat vuodet. 










Vielä on kesää jäljellä...

Tämä kesä oli hyvin viime kesän kaltainen pasuunan kukkani kannalta. Olin ottanut kaiketi kukan liian myöhään keväällä kellarista huoneen lämpöön, jolloin nuput ilmestyivät vasta aivan kesän lopulla. Ilmojen viilentyessä eivät nuput jaksaneet sitten aueta lainkaan.

Viime kesä näytti toistavan itseään. Nuppuja oli ilmestynyt miltein parisenkymmentä ja pelkäsin, etten näe tänäkään suvena kauniin valkoisia, isoja kukkia. Mutta ihme tapahtui viikonlopun aikana. Näin montaa kukkaa ei pasuunan kukassani vielä ole ollut ikinä.

Syksy voisi vielä jatkua aurinkoisena, jotta aukeaisi nuo loputkin nuppuset.












keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kilo omenoita

Sain tuttavaltani pussillisen omenoita parisen viikkoa sitten ja heti seuraavana päivänä oli pakko tehdä omena-kaurahyve. Tuo herkku on niin makea ja täyttävä, että sitä tekee mieli  hyvin harvoin ja niinpä sitä tulee tehtyä vain kerran vuoteen. Syksy on aika, jolloin tämän jälkiruoan yleensä teen, koska on saatavilla suomalaisia omenoita. Ja mikäpä syksyyn parhaiten sopiikaan kuin omenat ja kaneli.  

Tässä sinulle Omena-Kaurahyveen ohje:

1 kg    Omenoita
25 g     Voita
1/2  dl  Siirappia
1 rkl     Sitruunamehua

Kuori ja lohko omenat. Sulata voi pannulla, lisää joukkoon siirappi ja lohkotut omenat. Paista omenat pehmeiksi. Mausta sitruunamehulla ja kanelilla. Kaada seos vuokaan.

täyte:

75 g    Voita
5 dl     Kaurahiutaleita
1/2 dl  Sokeria
1/2 dl  Siirappia

Sekoita pehmeän rasvan joukkoon muut kuorrutuksen ainekset. Levitä kauraseos omenoiden päälle. Paista tuotosta 225 asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia. Tarjoile vaniljakastikkeen kera.

Nam nam.