maanantai 31. lokakuuta 2016

MakroTex -haaste Keltainen

Tämä kuva on elokuussa otettu. Se oli eräs kylmä ja sateinen elokuun viikonloppu milloin talsin kumisaappaat jalassa kesämökillä juhlien, hiukan myöhässä, ystävieni kanssa juhannusta. Keltainen on kaunis väri, mutta minulle hyvinkin vieras. Sitä ei juurikaan sisustuksessamme näy eikä vaatteissanikaan, mutta kumisaappaat ovat sellaiset kengät, että ne pitää ehdottomasti olla keltaiset!

Tällä kuvalla minä osallistun MakroTex -haasteeseen. Aiheena on tällä kertaa Keltainen.


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lokakuun viimeinen viikonloppu

On vietetty lokakuun viimeistä viikonloppua ja se on ollut vain pelkästään kotona oleilua. On ollut huippua ettei ole tarvinnut kotoa lähteä minnekään. Olen vain pukeutunut mukavasti ja kuunnellut syksyisen utuista musiikkia. Viikolla olen töihin polkenut pyörällä tai kävellyt niin lumi kuin vesisateessa noin 7km ja se ei ole ollut ihan kaikkein mieleisin tapa aloittaa päivää. Nyt viikonloppuna on ollut mieluisaa katsoa sisätiloissa sateisen synkkää ilmaa ja hiukan kääriä kotiamme talvihorrokseen.

Viime vuonna minä rohkaistuin vuodenvaihteessa vaihtamaan jouluisen ja lämpimän tunnelman kotonamme ihan toisenlaiseksi, siitä olen kirjoittanut postauksessani No Tulihan Se Talvi. Viime vuosina on lumen tuloa saanut odotella tammikuulle saakka ja ainakin viime vuonna minä huomasin omassa vireystilassani, että pimeät ja sateiset kuukauden saivat oloni hyvinkin väsyneeksi ja innottomaksi. Ajattelin, että jos ulkona on synkkää ja surullista, niin sisätiloissa pitää olla ihan jotain muuta. Viime vuoden värimaailmaa olen ajatellut kokailla tänäkin vuonna, mutta hitusen verran lämpöä olen huoneisiin kuitenkin luonut.

Hei muuten, kuviani voi nähdä myös instagramissa nimimerkillä noksu81




Sänkyprojekti

Kolmisen viikkoa sitten ajattelimme, että nyt olemme valmiita luopumaan rakkaasta sängystämme mikä oli palvellut meitä jo kymmenisen vuotta. Hälytyskellot olivat soineet useita kertoja, joten tuo päätös olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Vuosien saatossa oli sänkyymme muodostuneet poterot ja lähes jokaisen yön jälkeen aamuisin tuntui selkä hyvinkin kireältä ja yöunet olivat vaihtelevan laatuisia.

Pitkän ja väsyttävän työpäivän jälkeen lähdimme sänkyä ostamaan ja suunnitelmissamme oli hankkia ihan perus jousirunkoinen jenkkisänky, mutta tulikin (järkeä käyttämättä) ostettua älyvaahdolla varustettu punkka mikä olikin sitten pienen henkilöauton hintainen. Sänky tuntui kaupassa ihanan taivaalliselta ja siinä oli mukava köllötellä. Sänky tuntui heti omalta. Myyjä vieressämme puhua pälätti jos vaikka mitä erikoisuuksia tuotteesta ja me kaksi vain kuuntelimme lumoutuneena.
Emme siinä paljoa tuumailleet kun kaupat oli jo tehty. Tyytyväisinä ja ylpeinä lähdimme liikkeestä, olimmehan sijoittaneet sievoisen summan rahaa tärkeään huonekaluun.

Noin pari viikkoa jouduimme odottamaan, että tämä unelma täyttäisi makuuhuoneemme. Tuli upeasta sängystä kehuskeltua lähipiirille ja hehkutettelimme mieheni kanssa, kuinka tuo kapistus tulisi muuttamaan elämänlaatuamme mittavasti.
Sänky saapui meille sitten viime viikon keskiviikkona. Tämä kauan odotettu ihme.

Ihme se todellakin on ollut ja siitä on riittänyt puheenaiheita riittämiin. Harmiksenne joudun nyt kertomaan ettei uusi sänkymme ollutkaan paras mahdollinen valinta. Yhyy.
Viime perjantaina alkoi niskassani tuntua outoa kipua ja illalla alkoi päänsärky mikä jatkui läpi yön. Lauantaina meni yläselkäni jumiin totaalisesti ja hädissäni ryhdyin etsimään hierojaa, joka saisi tuskallisen selkäjumini pois. Minä olen joskus aikaisemmin kärsinyt kovista selkäkivuista ja olen ollut sellaisten vuoksi ihan sairaslomalla, mutta nyt ei kuitenkaan moiseen olisi varaa sillä jättäisin ihmisiä pulaan. Oli siis pakko saada pikaisesti apua.
Iltapäivällä sain huokaista helpotuksesta, sillä sain ajan hierojalle. Tämä mies oli niin ystävällinen, että lupasi vielä minut ottaa asiakkaaksi vaikka hänen työpäivänsä oli jo päättynyt. 45 minuuttia tämä herra teki työtään ja pientä rentoutumista selässäni oli havaittavissa, mutta ei kuitenkaan mitään merkittävää. Hieroja totesi minun selkäni olevan jumissa oikein kunnolla ja kehotti minua venyttelemään ja aloittamaan viikon kestävän tulehduskipulääkekuurin.

Kotona pohdin mieheni kanssa, että mikä olisi tällaisen tilan minussa saanut aikaan ja aikamme mietittyämme uskalsimme ajatella vian olevan uudessa sängyssämme. Pettyneinä vaihdoimme, syntisen paksun älypetarin vanhaan ja jo parin yön jälkeen sain huomata selkäni voivan paremmin. Kallis petauspatja oli koitunut harmiksemme ja niinpä oli pakko tästä hienoudesta luopua. Onneksi meillä oli kauppasopimuksessa mahdollisuus vaihtaa petari kolmen viikon aikana uuteen, jos se ei tuntuisikaan hyvältä. Mukavan asiakaspalvelun myötä olemme nyt nukkuneet yömme hyvin ja ilman selkäkipuja uudessa sängyssämme paremmalla petauspatjalla. :)

Tulipas kirjoitettua pitkästi, mutta tahdoin tämän kokemuksen jakaa kanssanne. Heh.










maanantai 24. lokakuuta 2016

Facebookin askarteluhaaste #41

Eilen julkaisimme uuden haasteen tuolla Facebookissa. Tällä kertaa haasteemme aiheena on Kolme Paperia. Osallistumaan pääset, kunhan ensin liityt ryhmäämme Paperiaskarteluhaaste. Kovasti kaivattaisiin lisää haasteisiin osallistujia, se innostaisi ylläpitäjiä jatkamaan toimintaa innostuneina.

Mutta nyt asiaan. Minun haasteeseen osallistuva tekele on tämän vuoden ensimmäinen joulukorttini. Työtoverilla on sellainen stannauslaite ja hän päätti minua hiukan ilahduttaa stanssatuilla leikekuvilla. Tähän luomukseen käytin yhtä stanssattua ikkunaa. Ikkunan takaa näkyy kauniin jouluinen kuva joka on vanhasta postikortista. Löysin kortin joskus kirpputorilta. Tämä ikkuna lepäilee kolmen, jouluisen paperin päällä. Koristeena olen käyttänyt stanssattuja lumihiutaleita. 
Ai niin, kirjakaupassa kävin viime viikolla ja sieltä matkaani tarttui pakkaus missä oli kauniin värisiä, puisia lumihiutaleita. Hiutaleita oli eri mallisia. Paljetit löysivät tiensä myös tähänkin korttiin. 

Akkuna jouluun. 



maanantai 10. lokakuuta 2016

Jehkotar CraftChallenge #12

Minä kirjoitin huhtikuussa blogissani näin "no niin, osallistun tällä tekemälläni kortilla Jehkottaren haasteeseen, mikä on muuten jo kuudes. Tällainen kerran kuussa ilmestyvä haaste on oikeinkin oivallinen rytmi, sillä silloin on mahdollisuus osallistua vaikkapa jokaiseen haasteeseen! Aikataulu kun on noin mukavan rento". Eipä olisi kannattanut mennä tuollaisia kirjoittelemaan, sillä sen jälkeen en Jehkottaren haasteisiin ole saanut aikaiseksi osallistua.
Noh, en minä siitä mitään pään vaivaa itselleni ole tehnyt, mutta silti olisi ollut kiva olla mukana jokaisessa ilmestyvässä haasteessa. Tuli kuitenkin ne kesän tohinat ja uudet työkuviot mitkä sitten sotkivat reippaalla kädellä aktiivisuuttani.

Eilen illalla minulle tuli tarve tehdä jotain luovaa ja mietin kuumeisesti mitä tekisin, niinpä tutkailin tilannetta ja päätin osallistua Jehkottaren uusimpaan CraftChallengeen. Sain napattua aiheesta idean ja siitä syntyi pirteä kortti. Tuon hauskan tarran olen ostanut kesällä Teippitarhasta.




sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Facebookin askarteluhaaste #40

Lukijat, ystävät ja kanssasisaret. On tullut aika julkistaa uusi askarteluhaasteemme tuolla facebookissa ryhmässä nimeltä Paperiaskarteluhaaste. Se on jo 40. ja se tarkoittaa sitä, että kaikkien osallistujien kesken arvomme pienen palkinnon kahden viikon kuluttua. Käy siis liittymässä ryhmään ja luo oma kyhäelmäsi aiheesta Jotain Syötävää Tai Juotavaa.

Minun kyhäelmäni oli kuulkaas aikamoisen työtaakan takana. En vieläkään ole tyytyväinen tähän, mutta deadline koitui kohtalokseni ja sen vuoksi tekeleeni sai tällaisen muodon. Olin koko projektin jättänyt tarkoituksella viikonlopulle, sillä ajattelin luovuuteni olevan suurimmillaan silloin,  sillä sainhan olla yksin kotosalla. Laitoin inspiroivan musiikin soimaan ja välittömästi mieluinen tunnelma täytti koko kehoni. Keitin oikein kahvia ja ryhdyin pöydälle kasailemaan tarvikkeita joita korttiini tarvitsisin. Minulla oli siis selvä visio siitä, millainen siitä tulisi.
Noh, tilanne ei kuitenkaan mennyt toivotulla tavalla ja niinpä kaksi ensimmäistä korttia päätyi roskakoriin. Hätäisesti aloitin tekemään kolmatta samalla tyylillä, jotain pientä tietenkin muuttaen, mutta välittömästi alkoi epätoivo ja ahdistus kalvamaan sisuksiani. Tuolloin tiesin, että nyt on aika lopettaa uurastus ja jatkettava joskus toiste. Hörppäsin kahvin (hiukan kiukkuisesti), sammutin musiikin ja suuntasin lenkille.

Lenkiltä kun palasin ajattelin, että en tee korttia loppuun lainkaan lauantai-iltana, joten päätin jättää sen sunnuntaille. Se oli tietenkin virhe; kortti on nyt pakollinen suoritus ja siksi en täysin pidä siitä, mitä sain aikaan, mutta on tämä parempi kuin ne kaksi edellistä :D Tämä sentään kestää päivänvalon.

Kuitenkin...Kortin pohjana olen käyttänyt vanhan raamatun sivuja sekä sota-ajan lippusia ja lappusia. Papereiden reunoja olen ressannut ja musteella vanhentanut. Koristeena toimivat vanhat postimerkit, dotsit, klemmari leikekuvat ja teipit.








sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Rentoja viikonloppuja lisää, kiitos.

Uusi työ ja sen tuoma säännöllisyys sopivat minulle kuin nenä päähän. Olen oppinut rakastamaan aikaisia aamuja, rauhallisia iltoja ja vapaita viikonloppuja. On ollut hassua huomata kuinka säännöllinen viikkorytmi saa kahden päivän vapaat tuntumaan "pitkiltä" ja rentouttavilta. Sen vuoksi minulla onkin tunne, että työviikko on helppo aloittaa, kun mieleni ja kehoni ovat saaneet levätä ja kun tiedän, että viiden työpäivän jälkeen on taas vapaapäivät. Pidän siitä, että arkeni rytmi on löytynyt. Ja mikä parasta, nyt on helppoa suunnitella kaikkea isännänkin kanssa, kun vapaapäivät osuvat aina kohdilleen. 

Tänä viikonloppuna minä olen askarrellut hyvin paljon, juhlinut ystäväni lapsen syntymäpäiviä ja käynyt lenkkeilemässä. Niin, ja katsonut kaksi ihastuttavaa elokuvaa; Sinkkuelämää ja Saanko Luvan. Tietenkin niitä katsellessani nautiskelin irtokarkkeja.
Mutta viime viikonlopun minä vietin seuraavasti...


Kunnollinen aamupala tai lähinnä brunssi sisälti tällä kertaa: tuoretta leipää, juustoja, kasviksia, hedelmiä, leikkeleitä ja tuoremehua. Makeana tarjoilin köyhiäritareita omenahillon kera. Aamupalaan kuului tietysti myös teetä ja kahvia.
Lauantaipäivä meni mukavasti kirpputoreja kierrellessä. Sieltä tarttui mukaan aivan ihana valaisin ja sitten pari, kovin kaunista valokuvan kehystä. Tämä kolmikko löysi paikkansa minun yöpöydältä. 
Kirpputorilta löytyi myös ostettavaksi vanhoja joulukortteja, 1800-luvun repaleinen raamattu ja sitten sota-ajan kirjekuoria. Näitä käytän paperiaskarteluissani.
Sunnuntaina minä makoilin, lähes koko illan, vain kirjeitä kirjoitellessa. Täytyy sanoa, että kirjeitä ja kuoria on kiva koristella. Kannattaa kokeilla.