sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Highgaten haustausmaa

Lontoon reissua kun tuli suunniteltua, lähes vuodenpäivät, löytyi viime metreillä kohde jossa tahdoimme ehdottomasti vierailla. Paikka oli nimittäin täysin luonnon valtaama, aavemaisen lumoava highgaten hautausmaa.
Tämä tarunomainen hautausmaa on perustettu 1800 -luvun alussa. Sinne on haudattu noin 170 000 henkilöä, noin 53 000 eri hautaan. Hautoihin on laskettu lepoon tunnettuja henkilöitä kautta aikojen esim. kirjailijat George Eliot ja Douglas Adams. Tunnetuin hauta on varmasti Karl Marxin. George Michaelin hautakin löytyy tuolta mäeltä, mutta yksityiseltä puolelta jonne vierailijoilla ei ole mahdollisuutta mennä.
Niin, Highgaten hautausmaalta on mahdollisuus saada hautapaikka myös ihan kelle tahansa tämän päivän kulkijllekin, mutta ilmaistahan se ei ole, että ei ehkä matti meikäläisillä ole mahdollisuuksia tuolla nukkua ikuista unta.

Tämä lumoava hautausmaa jakautuu läntiseen ja itäiseen osaan. Läntiseen osaan pääsee 12 £, mutta siellä saa kulkea vain oppaan seurassa. Itäisessä osassa saa taas kulkea vapaammin ja se maksaa vain 4 £. Läntisen hautausmaan lipulla pääsee kylläkin vierailemaan  itäisessäkin osassa. Me olimme hautasmaalla vierailemassa tuolla kalliimmalla lipun hinnalla ja täytyy sanoa, että oli se sen arvoista. Läntinen osa on mielestäni kauniimpi ja monipuolisempi.
Oppaamme oli todella taidokas kertoja. Kuulimme mielenkiintoisia asioita Highgatesta.
Sieltä tuli napsittua kuvia paljon.

Highaten haustausmaalle oli helppo löytää. Löysin netistä oivalliset ohjeet ja niitä seuraamalla löysimme perille vaivattomasti. Lähin metroasema on Arcway. Tuolta asemalta on lähdettävä kävelemään loivaa mäkeä ylös kohti sairaalaa. Sairaalan kohdalta tulee kääntyä Madgala Ave:lle, jonka päästä oikealle ylös jyrkempää mäkeä pitkin Darthmouth Park Hilliä. Waterlow puiston kohdalla oikeaistaan tämän kauniin puiston lävitse toiselle puolelle, josta löytyy sisäänkäynti Highgaten hautausmaalle. Kävelymatkamme tuonne kesti noin 20 minuuttia.

Te jotka suunnittelette reissua Lontooseen, niin käykäähän tutustumassa tuohon kunnioitusta herättävään paikkaan. Tämä miljöö veti minut täysin sanattomaksi.









lauantai 10. kesäkuuta 2017

Itsetehdyt kukkasten terälehdet

Minulla ei minkään sorttista stanssauslaitetta ja en oikeastaan ole koskaan sellaisesta haaveillut. Jos olisin haaveillut, niin minulla todennäköisesti sellainen jo olisi täyttämässä askartelupöytääni. Hyvinkin moniin kortteihin tulee tehtyä kukkarykelmiä. Sellaisiin rykelmiin tarvitsee kukkien lisäksi myös terälehtiä. Terälehtiä saisi näppärästi tehtyä stanssaamalla ja sellainen olisi halvempaa. Kaupasta ostamani lehdet olen säilönyt aarteeksi laatikoiden perukoille. Joskus niitä uskallan ottaa käyttöön, mutta sydäntäni raastaa kun terälehtien määrä hupenee. Yhyy. On siis täydennettävä lehtivarastoani.  

Olen toisinaan innostunut tekemään näitä lehtiä itse. Se on ilkeää näpertämistä ja vie aikaa, mutta on se kuitenkin sen arvoista. Näitä lehtiä kun käyttää, niin ei sydämmeni vuoda verta. Hah.

Tässä teille pieni ohje kukkien terälehtien tekoon. Tällaisia minä teen. Siis hyvinkin yksinkertaisia.

Akvarellipaperille teen sydämmen muotoisia lehtiä mustalla tussilla. Lehtiä voi toki tehdä ihan millaisia vain, mutta nämä ovat suhteellisen nopeat leikata irti.  

Akvarelliväreillä suorastaan hutaisen terälehtiin vähän väriä. Mitään tasaisen väristä pintaa en edes yritä saada aikaiseksi, sillä minusta tuollainen väripinta näyttää hyvältä. 

Ilkein vaihe tässä näpertämisessä on leikata terälehdet irti, mutta nopeasti se kuitenkin käy. Isoimpia lehtiä minä hiukan taivuttelen keskeltä kuperaksi. 

Sitten onkin aika sijoittaa terälehdet kukkien kanssa korttiin. 

Kukkarykelmä koristaa ystäväni syntymäpäiväkorttia.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Hiukan tuntemuksia Lontoosta

Yritän istuskella meidän kotimme terassilla, mutta ilma on ilkeän sateinen ja kolea. Vissiin toin nämä vesisateet mukanani Lontoosta tänne, mutta jos tämän postauksen ajan tarkenisin ulkoilla. Olenhan kuitenkin sateelta suojassa ja muutenkin päälläni on lämpöistä; jalkojani lämmittää mukavasti villasukat.

Eilen aamulla minä saavuin Suomeen neljän päivän Lontoon matkaltani. Se oli ensimmäinen "kunnollinen" ulkomaanmatka minkä eteen piti tehdä oikein matkavalmisteluja ja minkä vuoksi katsoin tarpeelliseksi kirjoitella tärkeitä asioita ylös vihkoon. Nyt tuo vihko on käytön jälkeen ihanan resuinen ja aivan mainio muisto säilytettäväksi. Jo ennen matkaan lähtöä tutustuin kaupunkiin oppaiden, nettisivujen ja blogien kautta. Netistä löysin suurimman osan näppäristä neuvoista.

Noin vuosi sitten heräsi ajatuksiini lähteä ystäväni matkaan Lontooseen tänä kesänä. Niinpä tartuimme ohjaksiin ja olimmekin joulukuussa ostaneet lennot ja varanneet hotellin. Samoihin aikoihin ostimme myös liput Harry Potter -elokuvastudioon sekä Tower of Londoniin. Matkamme suunnitelmiin kuului myös käydä Highgaten Haustausmaalla sekä British Museumissa. Ai niin, ja olihan meillä iltapäivähetkeenkin pöytävaraus. Ja toki kaupoissakin piti ennättää käydä.
Uskokaa tai älkää, me kerkesimme tämän kaiken kyllä tekemään, mutta äärimmäinen hoppu yllä.

Meille tuli nimittäin aika yllätyksenä välimatkojen pituus. Vaikka metroilla ja busseilla kulkeminen oli helppompaa päivä päivältä , vei meiltä kuitenkin aikaa löytää aina sopivin kulkupeli ja reitti. Tämä tällainen söi aikataulustamme paljon pois, minkä vuoksi juoksimme aika paljon tukka putkella. Tiedän jatkossa, kun matkaa suunnittelen, että Less is More.

Minä nautin suunnattomasti arkkitehtuurista ja tykkään kuvailla taloja ja katuja. Suurin osa Lontoon katujen kuvaamisesta on tapahtunut bussin yläosan ikkunoista, sillä katuja pitkin kun kiireessä käveltiin joko kello kaulassa tai vesisateessa oli valokuvaaminen vaivalloista. Vaikka tiesin, ettei kaikki kuvat tulisi onnistumaan ei se saanut tuota tunnelmaa lannistumaan. Tuntui nimittäin niin hyvältä istua, lähes tyhjässä, kaksikerrosbussin yläkerrassa ja katsoa Lontoota kiirettä. Sieltä ylhäältä näin kaupungin kauniina ja se ihmisvilinän luoma hektinen ilmapiiri ei saanut minua tavoitettua, joten vilkkaan suurkaupungin ikuistaminen oli tuolloin herkullinen hetki.

Vaikka meidän matkamme oli, ehkä hitusen verran liian, toiminnantäyteinen oli se silti mieluinen kokemus. Matkakumppanit tekivät reissusta ikimuistoisen ja naurua tuo matka sisälsi paljon.

Tahdon Lontoon kokea vielä uudelleen ja uudelleen.













torstai 25. toukokuuta 2017

Voittaja on julkaistu!!

Viime viikolla minä julkaisin blogissani postauksen otsikolla Hyvää Syntymäpäivää. Blogini täytti tuolloin 3-vuotta. Oli siis juhlaan aihetta. Nyt on tullut aika julkaista arvonnan voittaja ja arpaonni suosi Kotkotin nimisen blogin pitäjää. Käykäähän kurkkaamassa tuota blogia, sieltä löytyy hyvinkin kattavasti ideoita paperiaskartelusta. On hyvinkin ahkerasta ja taitavasta askartelijasta kyse.

Onnea paljon voittajalle.

Tähän syssyyn voisin muuten mainita, että facebookin ryhmässä Paperiaskarteluhaaste on myös arvonta käynnissä. Arvonnassa olet mukana kun osallistut ryhmässä tuoreimpaan haasteeseen. Tulevana sunnuntaina kello 18.00 julkistamme voittajan. Siihen asti on siis aikaa osallistua.

Nämä kengät ovat Art merkkiset ja on moni, monia vuosia vanhat. Ne ovat lojuneet kaappini kätköissä lähes käyttämättömänä. Tänä keväänä ne tuli otettua käyttöön. On oikein näppärät jalassa. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Hyvää syntymäpäivää!!

Onneksi olkoon ja laulu kaikukoon
Kirkkaasti tiellesi päivä paistakoon
Sulle nyt tahdomme toivoa;
Paljon Onnea.

Minun blogini täyttää tänään huimat kolme vuotta. Sen vuoksi pistän käyntiin pienen arvonnan.

Tuossa kuvassa oleva kirjekuori on täynnä paperiaskarteluun liittyviä tuotteita. Tuo paketti lähtee matkaan arvonnan voittajalle. Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tätä blogipostausta. Kirjoitathan kommenttisi perään sähköpostiosoitteesi. Näin saan voittajaan näppärästi yhteyden.

Minä suoritan arvonnan ensi viikon torstaina 25. 5 kello 18.00.


tiistai 16. toukokuuta 2017

MakroTex -haaste Lautasellani

Viime viikolla työkaverini oli leiponut töihin aivan tolkuttoman hyvän makuisia daim pikkuleipiä. Ne veivät kerrassaan kielen mennessään ja sen vuoksi tuli udeltua reseptiä. Tahdoin kokeilla pikkuleipien tekoa viikonloppuna kotosalla. Vaikka en mikään leipuri olekaan ovat nämä sellaisia pikkuleipiä, ettei niiden teko voi mennä pieleen. Niinpä minäkin onnistuin!

Tässä on teillekin...

Daim Pikkuleivät

200  g  Pehmeää voita
  2    dl Sokeria
  3    tl  Vaniljasokeria
  2    tl  Leivinjauhetta
  4    tl  Siirappia
  5   dl  Vehnäjauhoja
300  g  Daim -suklaata rouhittuna

Sekoita kaikki ainekset puuhaarukalla kulhossa taikinaksi. Sen jälkeen tee taikinasta pitkiä tankoja pellille ja paista 175 asteisessa uunissa noin 14 minuuttia. Tangot leviävät uunissa melko paljon, joten kannattaa jättää kunnon välit. Leikkaa tangot heti paloiksi kun tulevat uunista. Tangot jähmettyvät koviksi hyvin nopeasti.
Kun taikinaa oli niin paljon tahdoin siitä tehdä eri muotoisia syömisiä.

Näillä kuvilla osallistun uusimpaan MakroTex -haasteeseen.







sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Facebookin askarteluhaaste #55

Facebookin Paperiaskarteluhaaste ryhmässä on ilmestynyt jälleen uusi haaste ja tällä kertaa haasteen yhteydessä on arvonta. Kaikki jotka haasteeseen käyvät osallistuvat ovat mukana arvonnassa mikä suoritetaan kahden viikon päästä 28.5 kello 18.00. Haasteen aiheena on pastellin sävyt. Käyhän liittymässä ryhmäämme Paperiaskarteluhaaste niin pääset osallistumaan haasteeseen ja sen avulla myös osallistumaan haasteeseen. 

Minun pastellin sävyt löytyvät äitienpäiväkortista. Muutama vuosi sitten minä huvikseni laitoin äitienpäiväkorttiin oman kuvani ja siitähän syntyi oikein hittituote. Äitini on säilyttänyt kaikki kortit. Kortit ovat äidin luona milloin missäkin huoneessa tuottamassa iloa ja tyynnyttämässä ikävää, mikä äidille toisinaan iskee. Keksin ilahduttaa äitiä myös videopätkällä missä laulan äidille. Videon lähtetin matkaan WhatsAppilla :)

Hyvää äitienpäivää kaikille äidille. Olette maailman parhaita. Ainakin minun äitini on.   



maanantai 8. toukokuuta 2017

MakroTex -haaste Kevät

Keväästä nautiskeluun kuuluu vapun pastelliset värit, kuohuvat juomat ja hilpeä mieli. Näillä keväisillä kuvilla kerkeän vielä osallistumaan MakroTexin haasteeseen.

Me vietimme vapun hyvinkin tavalliseen tapaan ystäviemme parissa. Juhlahumussa me koristelimme kotimme ilmapalloin sekä viirinauhoin.
Näitä viirinauhoja tein muutaman metrin verran edellisenä päivänä. Leikkaamisessa ja liimaamisessa oli hommaa. Onneksi valmiit viirien mallit löytyivät Flow askartelukirjojen sivuilta.
Tämä Flow Book sisältää vaikka mitä ihania juttuja askarteluun.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Kuppi kahvia, kiitos.

Minä odotin lauantaille kylmää pohjoistuulta ja räntäsadetta. Tuohon sääennusteeseen olin valmistautunut jo keskiviikosta lähtien. Huonon sään vuoksi olin ajatellut viettää päivän sisätiloissa ja harmitella tietenkin kuinka ikävän ilman se meille taas toi, ja harmitella vielä kovemmin kuinka synkällä ilmalla ei jaksa millään tehdä mitään hyödyllistä.
Toisin kuitenkin kävi. Lauantain sääennusteet eivät sitten pitäneetkään paikkaansa. Räntäsateen sijasta paistoi aurinko ja lämmintä oli neljän asteen sijasta kymmenen, vaikka tuuli olikin voimakas. Ihanan keväinen sää sai minut energiseksi ja en osannutkaan olla tekemättä mitään hyödytöntä vaan reippaana osallistuin aamusta taloyhtiömme talkoisiin.
Talkoo rupeaman jälkeen olin entistä energisempi ja niinpä lähdinkin vielä tekemään pienen kävelylenkin. Olin niin iloinen auringonpaisteesta ja hymyilevistä naapureista.

Koko päivä tuli vietettyä ulkosalla ja vieläpä ihan aamusta saakka. Aamu oli mennyt ohitseni täysin huomiotta ja yllätyksekseni huomasin, että oli aamukahvikin tullut juomatta. Iltapäivällä oli siis korjattava tilanne kiireesti.

Kuppi kahvia maistuisi tosiaan.


Joulun aikoihin ostin  Lush verkkokaupasta itselleni kokeiluun virkistävän kasvovoiteen ja olen ihastunut siihen täysin. Ja myös  Lushin  toimintaperiaatteet ovat tärkeitä arvoja niin eettisistä raaka-aineista - kierrätykseen.  

Lushin Cup O'coffee niminen kasvovoide tuntuu iholla hyvältä ja sitä on mukava levittää, sillä se samalla kuorii kasvot kevyesti. Voiteen jätän hetkiseksi kasvoille minkä jälkeen pesen sen pois haalealla vedellä. Kasvojen iho tuntuu pehmeän sileältä ja näyttää eloisemmalta. Tätä tuotetta käytän noin kerran viikossa. 

Kasvovoiteen olessani kasvoilla kerkesin nautiskella kupillisen kahvia ja aloittamaan tutustumisen uuteen kirjaan. Minulla on ollut yhtenä tavoitteena lukea suomalaisen kirjailijan teos ja nyt olen löytänyt etsimäni. Sain työtoveriltani lainaan hänen ystävänsä Helena Wariksen kirjoittaman trilogian ja olen jäänyt koukkuun. Jo kirjan luvut esim. Ukonvuori, Joenyhtymä ja Sudentahto saavat minun mielenkiintoni heräämään.  
 

  

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Meidän kodin kukkaloistoa

Viime viikonloppuna oleilin yksin kotona sillä isäntä oli mökkireissulla ystävänsä kanssa. Rakastan aina välillä tällaisia yksinolon hetkiä jolloin voin huoletta ajatella vain itseäni. Sellaiset hetket ovat rikkaus parisuhteessa sillä on ilo huomata, että jo pieni hetki erossa tuo ikävän tunteen pintaan mikä saa taas vatsan kutiamaan.

Lauantaiaamu oli ihanan aurinkoinen ja ihmeellisesti se innosti minua siivoilemaan ja valokuvailemaan kotiamme. Oli ihanaa hössöttää tällaisia kaikessa rauhassa, ilman että toinen myhäilee huvittuneena vieressä.
Kukkakuosiset koristetyynyt ovat vallanneet osan vaatimattomasta kodistemme. Meidän kotimme on kuin kukkameri. Keittiössä ei kukkakuosia ole löydettävissä, mutta siellä tilan on vallannut pasuunankukkamme jonka toimme kellarista sisälle pari viikkoa sitten. Keittiössämme ei paljoa ystäviä kestitä, sillä pasuunankukkamme on järjettömän kokoisessa ruukussa keittiön pöydällä, turvassa koiramme innokkaalta puremisen vimmalta, ja kukan latvat hipovat jo kattoa. Heh. Toivon, että koittaisi lämpivät ilmat ja voisin viedä tuon komeuden ulkosalle.

Kukkiva kotimme.






   

maanantai 27. maaliskuuta 2017

MakroTex -haaste Kevään Merkkejä

Niin se kevät on hiljalleen ottanut vallan ja päivä päivältä enemmän on kevään merkkejä havaittavissa. Linnut ovat alkaneet laulaa ja riekkuvat puissa pariaan etsien. Auringon valo on lisääntynyt ja se saa pasuunankukkani heräämään eloon.  Aamulla tiet ovat niin liukkaita, että pelottaa kun taas iltapäivällä loskaiset kadut kastelevat ja rapaavat kengät, mutta tuolloin tiedän lumien saavan kyytiä ja se pistää hymyilyttämään.
Keväässä on mukava odotuksen tuntu ja siitä nautin vaikka nenä onkin tukossa ja ääni kähenä katupölyn hulmutessa.

Meidän kotimme heräsi viime sunnuntaina talviunilta ja pirteillä kukkakuoseilla kuorrutin kotimme koristetyynyt. Nyt kotimme on valmiina kevään kanssa ottamaan kesän vastaan.

Näillä kuvilla kerkeän vielä osallistumeen uusimpaan MakroTex -haasteeseen.







sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Erittäin onnistunut kirpputorireissu

Sitä tuli jälleen lauantaina herättyä aamulla varhain ja senpä vuoksi oli päivässä useita tunteja kulutettavaksi. Isännän kanssa kun aamupalaa söimme totesimme, että voisimme käydä tekemässä pienen kirpputorireissun. Yhteiset kirpputoreilumme ovat olleet aina hyvin onnistuneita ja täytyy sanoa, että niin myös tälläkin kertaa. Voisin sanoa, että mieheni on minulle kuin onnenamuletti tai jäniksenkäpälä.

Tälläiset kirpparilöydyt tuli tehtyä ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Kyllä kannatti.

Tällaisen ison, vanhan, kauniisti patinoituneen matkalaukun löysimme olohuoneeseemme muiden matkalaukkujen seuraksi. 

Tällä hetkellä meidän matkalaukkutornimme on siinä pisteessä, että se ei tarvitse yhtään ainutta laukkua lisää. Näissä on nyt hyvä säilöä kortteja, minialbumeja, leiskoja sekä kirjeitä. 

Tämä ihana laatikosto löytyi erään kirpparipöydän alahyllyltä, muiden tavaroiden takaa. Isäntä se sieltä kaivoi esiin ja oli sitä mieltä, että sellaista me tarvitsimme. Ja tottahan se olikin. 

Laatikosto kätkee sisälleen tällä hetkellä osan minun askartelutarvikkeista ja mieheni perhonsidontavermeistä.

Ihana laatikosto sopii työpisteellemme kuin nenä naamaan.

 

torstai 16. maaliskuuta 2017

Aikuisten ystäväkirja -haaste

Jokin aika sitten nappasin blogituttavani Marien sivuilta hauskan haasteen nimittäin Aikuisten Ystäväkirjan, Marie taas itse oli haasteeseen tarttunut Viherjuuria -blogin kautta.
Tässä on minun vastaukseni haasteellisiin yhdeksään kysymykseen.

1. Kuvaile itseäsi viidella sanalla.
Äkkipikainen, empaattinen, tarkka, luova ja iloinen.

2. Kolme asiaa joita ilman et voisi elää?
Rauhalliset aamut, tietokone ja muistikirja.

3. Lapsuutesi paras muisto?
Tähän on vaikeaa vastata mitään yksittäistä parasta muistoa, sillä niitä on monia. Nyt äkkiseltään tulee mieleen hauska muisto isoäidistäni joka asui pellon toisella puolella. Hänen pihassa kasvoi ihan törkeän iso koivu. Mummo opetti minut juomaan kahvia jo ala-asteikäisenä ja hänen luonaan olen saanut maailman parasta kahvia, olihan se pannukahvia. Lähes joka päivä kävin mummoa katsomassa ja kahvittelemassa. Muistan kun hän kerran sanoi minulle näin "iltakahvit keitän vain silloin, kun pihakoivuun paistaa aurinko". Niinpä tuli nautittua kahvista ja mummon seurasta toisinaan myös auringonlaskun aikaan.  

4. Takana on kauhea päivä, miten rentoudut?
Rentoudun siten, että syön jotain hyvää ja surffailen netissä tai luen.

5. Jos saisit syödä vain yhtä herkkua koko loppuelämäsi, mikä se olisi?
Se olisi ehdottomasti suklaa.

6. Mitä et missään nimessä voi sietää?
En voi sietää vastuuttomuutta enkä eriarvoisuutta.

7. Kuinka monessa paikassa/ kodissa olet asunut?
Seitsemässä eri osoitteessa olen asunut tähän ikään mennessä.

8. Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Toivon saavani kesäkuussa, erään art journal kurssin myötä, uudenlaisen tavan olla luova.

9. Salaiset paheesi?
Se pysyköön edelleen salaisuutena.