Värikkäät kalenterin aukeamat ja eloisa työyhteisö

Minä vaihdoin työpaikkaa kesäkuun alussa. Työ on minulle uutta ja ihmeellistä. Se on jotain sellaista millaiseen en ole aikaisemmin tottunut. Olen paljon oppinut uusia asioita ja sen kaiken uuden muistaminen on hiukan aiheuttanut ylimääräisiä sydämen tykytyksiä, mutta pidän siitä vastuusta mitä minulle on suotu sekä tunteestä siitä, että olen tärkeä. Se mikä paikassani on parasta on oman luovuuden käyttö ja ideoiden toteuttaminen.

Työpaikassani on monta henkilöä samanaikaisesti töissä. Ihmisten erilaisuuden kirjo on valtaisa. Löytyy niitä jotka höntyävät hurjalla energialatauksella paikasta toiseen ja niitä jotka ovat eloisia ja jotka naurun remakkaan intoutuvat silmän räpäyksessä. Työpaikaltani lötyy myös vakavan asiallisia ja hiljaisia puurtajia, niitä joiden läsnäolo tekee turvalliseksi ja joiden puoleen tulee helposti käännyttyä kun apua tarvitsee.
Minä törmään päivittäin hyvinkin värikkääseen joukkoon ja heidän seurassaan minä vielä etsin sitä  omaa paikkaa. Katsotaan milloin minä tunnen täysin kuuluvani yhteisöön riemukkaaseen.

Minun uusi arki on ihanan värikäs ja eloisa, mutta niin on myös kalenterini.
Tässä muutamia aukeamia joita en täällä ole julkaissut.
Instagramissa kylläkin nimimerkillä noksu81. 

MakroTex -haaste Tärkeä

Niin kuin monille muillekin myös minulle tärkeitä asioita elämässäni ovat perhe ja terveys, mutta tärkeää on myös harrastukset. Luovat harrastukseni saavat mieleni lepäämään ja tekevät arjestani kutkuttavan inspiroivia. Vuoden jokaisena päivänä tulee eteen hetkiä, tilanteita, tuntemuksia, tunnelmia jotka inspiroivat minua askartelemaan ja taltioimaan ne blogiini sekä instagramiin muistoihin.
Muistoja minä tallenna myös kalenteriini ja se jos mikä on minulle tärkeä asia. Kalenteri joka kertoo minulla mitä pitää tehdä, minne pitää mennä, kenet tavata, milloin ja missä. Kalenteri joka vielä vuosien päästä muistuttaa minua ikimuistoisista hetkistä, jotka juuri sinä päivänä ovat tuntuneet tärkeiltä. Minulle tärkeää on jättää muistoja jälkeeni.

Näillä kuvilla osallistun MakroTex-haasteeseen.

Kalenterini on vihdoin löytänyt suunnan

Toissa viikolla tapahtui kalenterini sivujen suhteen pienoinen layoutin muutos. Vuoden kaksi ensimmäistä viikkoa olin totutellut kalenterini infojen sijoitteluun ja hyvin nopeasti minulle valkeni, etteivät ideani käytännössä toimineet lainkaan. Tuntui hassulta huomata, kuinka uusi kalenteri koituikin haasteelliseksi niin sen toimivuuden, kuin koristelunjenkin suhteen.
Vaikka tämän vihkosen kanssa on tullut painittua on se tuottanut minulle kuitenkin iloa. Ja ilon määrä on lisääntynyt, kun olen reilu viikko sitten saavuttanut pienoisen rauhan kalenterini suhteen.
Kaikki elementit ovat löytäneet oikeat paikkansa ja kalenterini on sen vuoksi toimiva sekä käytännöllinen. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin.
Ai niin, ja parasta on se, että oikean puoleinen sivu jää kokonaan koristelujeni armoille. Ihan parasta!

Tämä aukeama koostuu pitkältä erilaisista teipeistä sekä tarroista. 

Hiukan olen hutaissut leveällä siveltimellä akryylimaalia sinne tänne aukeamaa.

Huomasin kesken kaiken, ettei kaikki kirjoittamani meinannut mahtua aukeamalla, joten tein tuollaisen minivihkosen, mikä kätkee sisälleen lauantaipäivän touhuja.

Viimeistelin sivun hiukan leimaillen.

Ei tämä nyt vielä toimikaan

Olen jo muutamassa postauksessani pohtinut uuden kalenterini, Moleskine Weekly Notebookin, käyttöä. Ensimmäisen viikon aukeaman koristelu tuotti hieman vaikeuksia, sillä en meinannut millään löytää kalenterini sivuille sopivaa layouttia ja vielä oli muutenkin hakusessa kaiken infon, työtuntien, menojen ja muistamisien, laittaminen oikeille paikoille. Mutta sain kun sainkin kaiken sitten lopulta paikoillein. Koristelemani aukeama näytti silmissäni hyvältä ja siinä myös näkyi omaa tyyliäni mitä aikaisemmissakin kalentereissani, vaikka kalenteri onkin tyystin erilainen.

Koitti sitten viikko kaksi ja koristelin sen aukeaman ensimmäisen viikon layoutin mukaisesti vaikka olinkin huomannut kalenteriani käyttäessä ettei tärkeät tiedot olekaan minulle loogisilla paikoilla.  Minun täytyi siis väistämättä todeta, ettei aukeamani sommittelu ollutkaan hyvä ja sen vuoksi viikonpäivien "seuraaminen" tuntui haasteelliselta ja joukkoon oli vaikeaa lisätä uutta infoa. Pieni epätoivon hetki iski pintaan ja oli vähällä, etten napannut laatikon perukoilta peruskalenteria käyttöön, mutta en vielä luovuttanut. Niinpä tämä Moleskinen Weekly Notebook etsii vielä hetken
minulle sopivaa tyyliä.

Täytyy teitä muuten muistuttaa, että aukeamani eivät näytä tältä kun viikko on käynnissä. Jos se olisi näin kaikkea täynnä en varmasti löytäisi mitään!!
Viikonlopun aikana yleensä kalenterini aukeamiani tuunailen.

Tässä kuvia hiukan epävarmasta viikosta 2.

Viime vuoden kalenterini aukeamia

Tällainen kalenteri minulla oli vielä viime vuonna ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä...nyt minulla on tälle vuodelle uudenlainen sisälmys kalenterissani, joten voimme heittää hyvästit näille sivuille.
Tai ei itseasiassa kokonaan, osa sivuista on vielä koristelematta ja niitä tulee varmasti vielä tuunailtua ennen kun kalenteri painuu vanhojen kalentereiden hyvään huomaan.

Tuo iso ja kauniin värinen lintu on vahnasta lintukirjasta minkä löysin kirpputorista. Kalenterin taustaa olen "päittänyt" vanhoilla kirjekuorilla, niitäkin olen hamstrannut kirpputoreilta. Kaikkea ne sinne laittavatkin myyntiin. 

Tämänkin aukeamaa peittää vanhat sota-ajan paperit. Eräällä kirpputorilla niitä oli myynnissä paperipusseissa. Muutama niitä tarttui matkaan. Vanhoja papereita olen käyttänyt koristeina korttien ja leiskojen teossa. Tuo kaunis sinetti tule erään kirjeen mukana ja se löysi uuden paikkansa aukeamalta.

Aukeamaa koristaa aikakausi lehdestä leikatut kirjaimet. Lehtiäkin voi siis hyödyntää.

Omia piirrustuksia tulee töherrettyä kalenterini aukeamilla toisinaan. Tässä olen kuvannut piirtämällä Marimekosta ostamani uudet vaatteet. :) 

Kesällä 2018 minä tutustuin kaikenlaisiin mömmäihin ja niiden käyttöä olen tuonut mukaan myös kalenterituunailuun.

2018 vuoden kalenterin ensimmäinen aukeama

Viime viikolla kerroin minun uudesta kalenteristani Moleskinen Weekly Notebookista. Se on hyvin erilainen mihin olen tottunut, mutta kaipasin niin paljon uudistumista sillä saralla, että uskalsin tarttua haasteeseen ja hankkia tavallisesta poikkeava kalenterin. Minua jännitti ihan valtavasti ensimmäisen aukeaman koristelu.

Koristelin kalenteria pikku hiljaa, päivä päivältä enemmän ja enemmän. Hain ideoita pinterestistä ja instagramista toisten moleskineja ja myös traveler´s notebookkeja selatessa (ehdottomia instagram suosikkejani on birdsandplanners, essiku ja liebeistkrass) ja näiden myötä oma rohkeutani koristella aukeamaa kasvoi, joten sain siitä luotua itseni näköisen.
Uusi kalenteri tuntuu hyvältä ja odotan innolla mitä seuraava viikko tuo tullessaan.

Moleskine weekly notebook 2018

Tänä vuonna olen rikkonut, jo tylsäksi tavaksi pinttynyttä, tapaani ja hankkinut aivan uudenlaisen kalenterin vuodelle 2018. Kirjoitin tuossa aikaisemmin postauksessani, Uusi Vuosi Ja Uudet Kujeet, siitä kuinka olen jämähtänyt paikoilleni ja kuinka vuodesta toiseen olen aina ostanut kirjakaupasta sen tutun ja turvallisen kalenterin. Olen tiennyt aina minne laitan osoitteet, minne teen muistiinpanoille tilaa, kuinka merkkaa työtunnit ja kuinka sitä ryhdyn koristelemaan.

Nyt olen kuitenkin hypännyt tuntemattomaan ja ostin parisen kuukautta sitten Moleskine Weekly Notebookin. Vaikka mietin heräteostostani olin myös äärimmäisen innoissani ja odotin valtavasti vuoden vaihtumista milloin pääsisin kunnolla touhuamaan kalenterini parissa, mutta sitten tapahtui jotain....minulle iski valtava epäilys kalenterin toimivuudesta  ja jotenkin mielialani laski. Niinpä kävin hakemassa kirjakaupasta sen perinteisen kalenterimallin ja hiukan pettyneenä siihen ryhdyin rustailemaan osoitteita, työtunteja ja muita merkittäviä juttuja. Pääni täytti tunne, etten uskalla tarttua mihinkään uuteen vaan olen kaavoihin kangistunut tylsimys. Yritin kohentaa alistunutta mieltäni sillä, että etsin moleskinestä vain huonoja puolia ja sellaisella tuntemuksella lähennyin vuoden päättymistä.
Mutta ennen joulua sain kuitenkin mieleni rohkeaksi ja tuli tarve uudistua, niinpä kaivoin moleskinen laatikon perältä ja ryhdyin etsimään sitä samaa kipinää takaisin joka minulla oli silloin pari kuukautta sitten. Se kipinä löytyi uudelleen ja sain laittaa laatikon perällä tutuksi tulleen kalenterin.

Tässä pieni kurkkaus kalenteriini.

Kalenteri on hiukan kapeampi kuin A5. Kannet ovat pehmeät ja tekonahkaiset. Plussaa on tuo kuminauha mikä pitää kalenterin hyvin koossa.

Alustavasti olen kalenteriini tehnyt merkintyjä lyijykynällä, sillä en vielä tiedä kuinka ryhdyn sivuja lopulta täyttämään. Voi olla, että kaikki merkintäni vaihtavat vielä paikkaansa. Luulen, että loppuviikosta olen jo paljon viisaampi aukeamien kanssa. 

Aikaisemmat kalenterini ovat olleet näkymältää vertikaaliset ja nyt uuden myötä saan opetella horisontaaliseen viikkonäkymään. Saa nähdä kuinka saan lokeroihin istumaan esim. työjutut. Oikeanpuoleinen sivu on ihan huippu, sillä sinne on hyvä kirjoittaa pidemmästi muistoja ylös ja on myös tilaa koristella koko aukeama, jos ei kirjoitettavaa viikosta löydy.

Washiteipillä merkkaan helposti löydettäviksi osoite- ja muistiinpanosivut.

Tahdoin  kalenterini olevan edes osittain suomenkielellä, niinpä Jemina Loves Paperin -tarroilla merkkasin kuukaudet suomeksi jokaiselle aukeamalle. Kalenterissa ei myöskään ollut juhla-, pyhä- eikä liputuspäiviä, mutta ne kirjoitin aukeamille sitten itse.  

MakroTex -haaste Muistoja Vuodelta 2017

On tammikuun 1. päivä 2018. On lomaviikkoni viimeinen päivä ja vielä on motivaatiota ja aikaa päivittää blogia. Työt kun taas alkavat, luulen tänne kirjoittamisen tahdin hidastuvan. Toki toivon ettei, mutta vanhasta tottumuksesta tiedän näin käyvän, joten en laita suuria odotuksia sille, että joka viikko blogiani päivittäisin vaikka pitäisikin ja tahtoisin.
Mutta nautin nyt tästä hetkestä ja kirjoittamisen riemusta ja siitä, että voin  tänne kirjoittaa elämästäni muistoja talteen ja joita voin sitten jälkikäteen  käydä selailemassa.

Olen katsellut valokuvia viime vuoden kansioista ja ottanut niistä kuvia tänne jokaisesta vuodenajasta. Näillä kuvilla osallistun tuoreimpaan MakroTex -haasteeseen Muistoja Vuodelta 2017.

Hyvää vaihtunutta vuotta teille kaikille.

                                                                            KEVÄT

Ensimmäisen kevätkuukauden kalenterin aukeamissa alkoi esiintymään raikkautta ja pastellinsävyjä

Viime vuoden kevätpuolella oli kiireisin aika korttitilausten parissa ja selviydyin niistä kaikista kunnialla.

Koivunoksat maljakossa alkoivat tehdä tahmeita hiirenkorvia. 

Kirpputorilta läysin kauniin pellavaliinan keittiönpöydälle ja mukin alle ihastuttavan arabian asetin.

                                                                          KESÄ

Kesän kohokohta oli ehdottomassa käynti Lontoossa. Siellä sain kokea oikeaoppisen teehetken. 

Kesän askartelukurssilla sain uusia ideoita korttien ja leiskojen tekoon. 

Kesällä uudistimme hiukan olohuonettamme vanhalla kirjoituspöydällä. Löysimme sen kirpputorilta 50e. Pöytä on niin tukeva, että sen päällä seisten sain taulut lyötyä seinälle kiinni. Pöydän  ääressä rustaan kirjeitä ja blogia. 

Kesällä, kaiken ilon keskellä, jouduimme kokemaan myös surua. Jouduimme luopumaan koirastamme Kostista 12.8.2012 - 26.7.2017) aivan liian varhain. Ikävä tulee toisinaan pintaan ja se saa silmät kostumaan kyynelistä.

                                                                                   SYKSY

Ilman koiraa ei taloutemme kuitenkaan jäänyt, vaikka Kostista jouduimmekin luopumaan, vaan päiviämme piristää vilkas ja huomionkipeä Viljo. Hän täytti kesällä 2-vuotta.

Anopin kutomat sukat. Ihanat! Sopii hvin meidän sisustukseen. Hah. 

Tuli käytyä Jyväskylässä Valon Kaupunki -tapahtumassa. Kirkkopuisto oli täynnä mitä upeimpia valoteoksia. Tämä oli suosikkini.

Satoihan se lopulta maahan ensilumen. Sain laittaa uudet Riekerin talvikengät jalkaan.

                                                                                TALVI

Itsenäisyyspäivänä hiukan ulkoilua koirapuistossa. Viljo sai laittaa päälleen uuden villapaidan. Sopii hyvin Suomi100 tunnelmaan.

Se ainainen urakka lahjojan paketointi jää aina viime tinkaan. Silti se on mukavaa ajanvietettä. 

Uuden Vuoden juhlien kattauksemme. Maukas ruoka ansaitsee arvoisensa näyttämön. Saimme maistaa mieheni kanssa tavinrintafilettä ja hirvenvasanulkofilettä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Melkein 20 vuoden aikana on mukanani kulkenut joko Ajaston tai Burden kalenteri. Näiden merkkien kalenterit ovat olleet tarpeisiini riittävät, selkeät ja suomenkieliset. Vuosien saatossa kalenterin kokoa olen vaihdellut pienestä isompaan ja joinakin vuosina kansien väri on ollut muutakin kun vain musta, mutta se minkä olen aina halunnut olla pysyvä ominaisuus on "peruskalenterin" vertikaalinen viikkonäkymä. Silloin kun minä olen kalentereita ryhtynyt käyttämään, ei pienen kaupungin kirjakaupoissa ollut muuta tarjolla kun ns. peruskalentereita, joten sellaisen omistamisesta on tullut jo ihan tapa. Päähänpinttymä.

Valitsemassani kalenterityylissä on ollut kaikki siis hyvin ja samalla kaavalla meinasin jatkaa tulevankin vuoden,  mutta toisin kävin. Reilu pari kuukautta sitten kiertelin kirjakaupassa ja mieleeni tulikin ajatus hankkia ajoissa kalenteri vuodelle 2018. Hetken pyöriskeltyäni yllätin itseni ja Ostin Moleskine Weekly Notebookin. Sitä olen nyt pyöritellyt käsissäni innoissani, mutta myös epäileväisesti. Mukautuuko kalenteri minun tarpeisiini sitten kuitenkaan? Onko se liian erilainen? Osaanko sellaisen kalenterin aukeamia koristaa lainkaan?
Nämä ovat kysymyksiä joita olen tuumaillut ja joihin saan vastauksia tammikuun alussa.
Pitää tuntemuksista sitten kirjoittaa teillekin, kun saan ensimmäisen aukeaman valmiiksi :) Apua.

Hyvää uutta vuotta teille jokaiselle!!