Pientä piristystä havaittavissa

Olen kärsinyt suunnattomasta väsymyksestä ja toimintakyvyttömyydestä. Olen nyt viikon verran sairastanut, kaulassani olevaa, pehmytkudostulehdusta ja saanut siihen antibioottikuurin sekä sairauslomaa. Älkää kysykö mistä sellainen tulehdus tulee tai mitä se edes tarkalleen ottaen on sillä en osaa sanoa, mutta sen tiedän että tulehdus on perhanan kipeä ja raastava.
Aluksi ajattelin, että minulla on vain jokin lihasjumiutuma kaulassa, että menee sitten ajastaan ohitse, mutta maanantaina tuli vain totaalinen kiintiön täyttymys tuota särkyä kohtaa ja päätin mennä lääkäriin. Siellä yllätyksekseni totesivat minulla olevan kuumetta ja hiukan myös punoitti kipeän puolen korvakin. Siispä totaalinen tulehdus toisella puolen päätä. Sen kertoi myös kohonneet tulehdusarvot. Lääkäri sitten määräsi antibiootit ja nyt neljäntenä päivänä olen huomannut niiden tehon ja oloni hiukan kohentuneen.

Rauhassa en todellakaan ole saanut sairastaa, nimittäin viime lauantaina meille kotiutui 8 viikon ikäinen havannankoira Viljo. Viljo on hyvinkin seurankipeä ja vilkas pentu. Touhua on sitten riittänyt koko vuorokaudeksi. Ensinnäkin, hän syö neljä kertaa päivässä (kello 6.30, 12.00, 17.00 ja 23.30) ja niiden syöttöjen välissä pissareissuja kotipihassa on sen 3-4 kertaa. Yöt olen sitten nukkunut Viljon kanssa lattialla ja täytyy sanoa, että nyt ymmärrän mitä on koiranunta nukkuminen.
Isännän työkuviot ovat sotkeneet arkeamme, niinpä minun vastuulleni on jäänyt tämä aikatauluihin tuijottelu, kun kotona olen sairastellut.

Viime yö oli merkittävä muutos arjessamme, nimittäin sain Viljon nukkumaan omassa kopassaan yön. Joten, minä nukuin yön sängyssä ja vieläpä suhteellisen levollisena. Toki muutaman kerran heräilin Viljon "itkuun", mutta pysyin kuitenkin järkevänä ja en rakentanut itselleni petiä Viljon kopan viereen vaan hiukan rauhoittelin sankaria silitellen, kunnes hän nukahti uudelleen.

Nyt on niin levännyt ja virkeä olo, että blogini päivittäminenkin maistuu jälleen.