Hiukan tuntemuksia Lontoosta

Yritän istuskella meidän kotimme terassilla, mutta ilma on ilkeän sateinen ja kolea. Vissiin toin nämä vesisateet mukanani Lontoosta tänne, mutta jos tämän postauksen ajan tarkenisin ulkoilla. Olenhan kuitenkin sateelta suojassa ja muutenkin päälläni on lämpöistä; jalkojani lämmittää mukavasti villasukat.

Eilen aamulla minä saavuin Suomeen neljän päivän Lontoon matkaltani. Se oli ensimmäinen "kunnollinen" ulkomaanmatka minkä eteen piti tehdä oikein matkavalmisteluja ja minkä vuoksi katsoin tarpeelliseksi kirjoitella tärkeitä asioita ylös vihkoon. Nyt tuo vihko on käytön jälkeen ihanan resuinen ja aivan mainio muisto säilytettäväksi. Jo ennen matkaan lähtöä tutustuin kaupunkiin oppaiden, nettisivujen ja blogien kautta. Netistä löysin suurimman osan näppäristä neuvoista.

Noin vuosi sitten heräsi ajatuksiini lähteä ystäväni matkaan Lontooseen tänä kesänä. Niinpä tartuimme ohjaksiin ja olimmekin joulukuussa ostaneet lennot ja varanneet hotellin. Samoihin aikoihin ostimme myös liput Harry Potter -elokuvastudioon sekä Tower of Londoniin. Matkamme suunnitelmiin kuului myös käydä Highgaten Haustausmaalla sekä British Museumissa. Ai niin, ja olihan meillä iltapäivähetkeenkin pöytävaraus. Ja toki kaupoissakin piti ennättää käydä.
Uskokaa tai älkää, me kerkesimme tämän kaiken kyllä tekemään, mutta äärimmäinen hoppu yllä.

Meille tuli nimittäin aika yllätyksenä välimatkojen pituus. Vaikka metroilla ja busseilla kulkeminen oli helppompaa päivä päivältä , vei meiltä kuitenkin aikaa löytää aina sopivin kulkupeli ja reitti. Tämä tällainen söi aikataulustamme paljon pois, minkä vuoksi juoksimme aika paljon tukka putkella. Tiedän jatkossa, kun matkaa suunnittelen, että Less is More.

Minä nautin suunnattomasti arkkitehtuurista ja tykkään kuvailla taloja ja katuja. Suurin osa Lontoon katujen kuvaamisesta on tapahtunut bussin yläosan ikkunoista, sillä katuja pitkin kun kiireessä käveltiin joko kello kaulassa tai vesisateessa oli valokuvaaminen vaivalloista. Vaikka tiesin, ettei kaikki kuvat tulisi onnistumaan ei se saanut tuota tunnelmaa lannistumaan. Tuntui nimittäin niin hyvältä istua, lähes tyhjässä, kaksikerrosbussin yläkerrassa ja katsoa Lontoota kiirettä. Sieltä ylhäältä näin kaupungin kauniina ja se ihmisvilinän luoma hektinen ilmapiiri ei saanut minua tavoitettua, joten vilkkaan suurkaupungin ikuistaminen oli tuolloin herkullinen hetki.

Vaikka meidän matkamme oli, ehkä hitusen verran liian, toiminnantäyteinen oli se silti mieluinen kokemus. Matkakumppanit tekivät reissusta ikimuistoisen ja naurua tuo matka sisälsi paljon.

Tahdon Lontoon kokea vielä uudelleen ja uudelleen.