Hetki lähempänä joulua

Parin viikon aikana on kotiimme saapunut hiukkasen joulunhenkeä. Pienen syyslomani aikana katsoin jouluisia elokuvia viltin alla hihitellen, kyynelehtien ja hymyillen leveästi. Samalla pohdin tulevaa joulua omassa perhepiirissä. Jossain vaiheessa lomaa kaivoin kaappini perukoilta vanhoja jouluaiheisia aikakausilehtiä. Niitä selaillessani, tuli tunne että on aika vaihtaa kotiimme talvisempi ilme. Niinpä ripustin olohuoneeseen joulukuusiverhon, pöydille asettelin peuroja sekä kynttilöitä käpyjen seuraksi ja makuuhuoneen sängylle levitin ihanan lämpöisen torkkupeiton mikä kutsuu luokseen.
Vielä en ole ryhtynyt kantamaan stressiä joululahjoista enkä joulukorteista, sillä tämä jouluilu on vielä siinä pisteessä, että kaikkea kokeillaan ensimmäistä kertaa vuoden tauon jälkeen. Me olemme jo uskaltautuneet maistelemaan suklaakonvehteja kahvin kera ja luumutorttujakin on tullut tehtyä viikonlopun kunniaksi. Joululauluja olen kuunnellut hitusen verran, mutta en kuitenkaan niin, että olisin mukana laulanut.
Pikkuisen varoen joulua lähestyn, sillä tahdon tämän kutkuttavan tuntemuksen vielä väreillä hetkisen. Mennään hetki kerrallaan lähemmäksi joulua. 

Jo muutaman vuoden ajalta olen säästellyt kaikki jouluiset aikakausilehtien numerot. Se on hassua, kuinka neljä vuotta sitten julkaistut jutut toimivat tänäkin vuonna inspiraation lähteenä ja tunnelmanluojana. 

Viime vuonna Jotexilta ostamani kuusiverhot ripustin paikoilleen, mutta ilman valoja. 

Äiti osti minulle viime vuonna tuon kauniin Villeroy & Bochin peuran. Tänä vuonna se saa koristaa olohuonettamme. Valkoinen, turkoosi, ruskea ja kultainen löytyvät tänäkin vuonna kotimme värimaailmasta. Viime vuosina syksyt ja talvet ovat olleet aika pimeitä vuoden aikoja, joten sisätiloissa on pakko olla jotain raikasta. Kotiamme en voi enää tummilla sävyillä kuorruttaa, sillä tulee tunne että tukehtuu.  

Viime vuonna Lidlistä sai ostettua erilaisia käpyjä, kanelitantoja ja siemenkotia.