MakroTex -haaste Muistoja Vuodelta 2017

On tammikuun 1. päivä 2018. On lomaviikkoni viimeinen päivä ja vielä on motivaatiota ja aikaa päivittää blogia. Työt kun taas alkavat, luulen tänne kirjoittamisen tahdin hidastuvan. Toki toivon ettei, mutta vanhasta tottumuksesta tiedän näin käyvän, joten en laita suuria odotuksia sille, että joka viikko blogiani päivittäisin vaikka pitäisikin ja tahtoisin.
Mutta nautin nyt tästä hetkestä ja kirjoittamisen riemusta ja siitä, että voin  tänne kirjoittaa elämästäni muistoja talteen ja joita voin sitten jälkikäteen  käydä selailemassa.

Olen katsellut valokuvia viime vuoden kansioista ja ottanut niistä kuvia tänne jokaisesta vuodenajasta. Näillä kuvilla osallistun tuoreimpaan MakroTex -haasteeseen Muistoja Vuodelta 2017.

Hyvää vaihtunutta vuotta teille kaikille.

                                                                            KEVÄT

Ensimmäisen kevätkuukauden kalenterin aukeamissa alkoi esiintymään raikkautta ja pastellinsävyjä

Viime vuoden kevätpuolella oli kiireisin aika korttitilausten parissa ja selviydyin niistä kaikista kunnialla.

Koivunoksat maljakossa alkoivat tehdä tahmeita hiirenkorvia. 

Kirpputorilta läysin kauniin pellavaliinan keittiönpöydälle ja mukin alle ihastuttavan arabian asetin.

                                                                          KESÄ

Kesän kohokohta oli ehdottomassa käynti Lontoossa. Siellä sain kokea oikeaoppisen teehetken. 

Kesän askartelukurssilla sain uusia ideoita korttien ja leiskojen tekoon. 

Kesällä uudistimme hiukan olohuonettamme vanhalla kirjoituspöydällä. Löysimme sen kirpputorilta 50e. Pöytä on niin tukeva, että sen päällä seisten sain taulut lyötyä seinälle kiinni. Pöydän  ääressä rustaan kirjeitä ja blogia. 

Kesällä, kaiken ilon keskellä, jouduimme kokemaan myös surua. Jouduimme luopumaan koirastamme Kostista 12.8.2012 - 26.7.2017) aivan liian varhain. Ikävä tulee toisinaan pintaan ja se saa silmät kostumaan kyynelistä.

                                                                                   SYKSY

Ilman koiraa ei taloutemme kuitenkaan jäänyt, vaikka Kostista jouduimmekin luopumaan, vaan päiviämme piristää vilkas ja huomionkipeä Viljo. Hän täytti kesällä 2-vuotta.

Anopin kutomat sukat. Ihanat! Sopii hvin meidän sisustukseen. Hah. 

Tuli käytyä Jyväskylässä Valon Kaupunki -tapahtumassa. Kirkkopuisto oli täynnä mitä upeimpia valoteoksia. Tämä oli suosikkini.

Satoihan se lopulta maahan ensilumen. Sain laittaa uudet Riekerin talvikengät jalkaan.

                                                                                TALVI

Itsenäisyyspäivänä hiukan ulkoilua koirapuistossa. Viljo sai laittaa päälleen uuden villapaidan. Sopii hyvin Suomi100 tunnelmaan.

Se ainainen urakka lahjojan paketointi jää aina viime tinkaan. Silti se on mukavaa ajanvietettä. 

Uuden Vuoden juhlien kattauksemme. Maukas ruoka ansaitsee arvoisensa näyttämön. Saimme maistaa mieheni kanssa tavinrintafilettä ja hirvenvasanulkofilettä.