keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Hiukan haikeaa

Kotoa kun olen muuttanut pois nuorena, on silti jouluista 99% tullut vietettyä porukoillani Keski-Suomessa. Nyt viimeisten 14 vuoden aikana on mieheni ollut riennoissa mukana ja voiko joulu enää parhaimmalta tuntua?! Paria päivää ennen aattoa, olemme koiriemme kanssa matkanneet joulun viettoon lapsuusmaisemiini ja niinä parina päivänä kerkeämme äidin kanssa leipomaan ja näpertelmään jotain hyvää jouluiseen kahvipöytään.

Aattoaamu "valkenee" varhain. Äidin kanssa olemme aikaisin hereillä. Hämärässä keittiössä istumme kynttilän valossa, uuntelemme joululauluja ja odotamme kun riisipuuro keittyy hiljalleen. Vähitellen alkavat muutkin heräilemään juhlapäivään.

Joulupuuro täyttää vatsamma pitkälle iltapäivään, niinpä jouluateria on tarjolla kahden aikoihin. Sen jälkeen lähdemme hiljentymään jouluhartauteen. Käymme myös viemässä haudalle kynttilät. Tuolta reissulta kun saavumme, on aika jouluisen kahvitteluhetken. Se on hyvinkin pikainen toimitus, sillä pukki on tuonut lahjasäkin olohuoneeseen.
Kahvin virkistäminä ja herkkuja oleva vatsamme pullollaan, siirrymme olohuoneeseen kaikki aukaisemaan pakettimme. Se on hassua, että vaikka kuinka olemme kaikki jo aikuisia, on pakettien aukaisu aina yhtä kutkuttavaa.

Rutiinit kun on aattona "hoidettu" pois alta, alkaa juhlan rennompi osuus. On saunomista ja glögin juontia. Niin ja tietenkin lautapelien pelaamista. Niiden parissa touhutessa vierähtää tunti jos toinenkin. Yöllä myöhään käy jääkaapin ovi, pariinkiin otteeseen, sillä suussa sulava kinkku kutkuttelee makuhermoja.
Tuo yhdessä olon riemu on hilpeää ja sitä tunnetta alkaa odottamaan jo ajoissa.

Tänä jouluna on tilanne kuitenkin toinen. En ole mieheni kanssa matkaamassa porukoilleni jouluksi, sillä meillä on koiranpentu ja äidilläni nuori kissa, jotka eivät tule toimeen keskenään. Tämä joulu on pakko viettää erillään ja täytyy sanoa, että päivä päivältä oloni on käynyt ahdistuneemmaksi. Luultavasti sen takia epilepsiani nosti viikonlopun aikana päätään. Höh.
Joulun tuoma ilo on tipotiessään ja sen vuoksi ei joulukortit valmistu ajoissa, enkä ole joulutarvikelaatikkoa hakenut varastosta.

Nyt minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja etsiä niitä positiivisia asioita joulusta, jonka vietänkin mieheni kanssa tällä kertaa kahden. Hmmm.. Onhan siinä se oma jännitys ja tunnelma. Noh, uskon tämän tästä riemuksi vielä muuttuvan. En ole ajatellut masentua. :)

Selailin tuossa vanhoja valokuvia. Laitoin niitä tänne blogiini. Valitettavasti kuvat ovat otettu huonolla kameralla ja sen vuoksi ne ovat suttuisia, mutta tahdoin jakaa teidän kanssanne nämä muistot.

Parisen vuotta sitten tein ystävilleni tällaiset pienet, jouluiset purnukat.

Kolme vuotta sitten tein isoimman piparkakutalon porstualla.

Joku vuosi sitten tein kaksi pikkuista piparitaloa.

Parin vuoden takaisen pikkujoulujemme kattaus. Oli oikein kolmen lajin illallinen.

8 kommenttia:

  1. Otatte rauhallisesti, rentoisasti joulun kaksinkin vastaan! Herkuttelette, käytte joulusaunassa, kävelyllä, kuuntelette joululauluja nautitte toisistaan. ;)
    Toisaalta itsekin nauttisin, josko joskus vois kaksin joulua viettää. Menisin ehkä hotelliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kata rohkaisusta. Tuntui hyvältä saada pientä tsemppiä tulevaan jouluun. :)

      Poista
  2. Kyllä se joulu tulee, kun avaa sille oven! Kynttilöitä, piparin tuoksua, suklaata ja kinkkua. Eiköhän se joulumieli kohene.

    Mietin, että saattaahan olla että karvakamut tulevat lopulta toimeen ensisäntäilyn jälkeen? Käytte viikonloppuna visiitillä? Taidokkaita nuo sinun piparisi!

    VastaaPoista
  3. Kaikesta huolimatta rauhallista ja mukavaa joulun odotusta! Varmasti saatte joulusta kaksinkin kivan ja tunnelmallisen. :)

    Me vietimme viime joulua mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan pakon sanelemista syistä. Olimme nimittäin ihan kaameessa influenssassa ja kyllähän se mielen matalaksi veti kun ei oikein jaksanut mitään ja paketitkin vaihdettiin pikaisesti vain oven raosta, mutta toisaaltaan nautittiin sitten kuitenkin siitäkin että meidän ei tarvinut lähteä mihinkään, saatiin ottaa ihan vaan rennosti.

    Tällaisesta eronneesta perheestä kun olen niin toisaaltaan stressaa sekin, että me ollaan aina sitten niitä jotka juoksee pitkin kyläpaikkoja kun joulun aika nimenomaa pitäisi olla sellaista rauhoittumen aikaa ja tietenkin perhejuhla.. Asioissa on puolensa ja puolensa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Olen huomannut, että asioilla on puolensa ja ne hyvät puolet olet päättänyt tästä joulusta löytää. :)

      Poista
  4. Ihanalta kuulostaa tuo joulumuistelosi, mutta toisaalta joulu kahdestaankin voi tehdä hyvää ja voitte keksiä jonkun uuden ihanan jouluisen tavan tai perinteen. Toivottavasti löydät joulumielen <3 PS. Tuo piparkakkutalo on upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista. Tässä on alkanut hyvä mieli jo nousta. Ehkä se joulu kahdestaan mieheni kanssa, ei niin paha asia olekaan. Jokin yhteinen perinne voitaisiin keksitä.

      Poista