Anjan Puisto

Täällä Mikkelin läheisyydessä on aivan ihastuttava paikka nimeltä Anjan Puisto. Puiston perusti Anja Laaksonen 60-luvun loppupuolella ja puisto on nykyisin hurjat 7 hehtaaria laaja alue. Tämä kohde on rakentunut Anjan kodin ympärille ja näin voi kutsua puistoa hänen elämäntyökseen. Tässä ihastuttavassa maalaismiljöössä on kymmeniä erilaisia puita ja perennoja. Osa niistä on myös harvinaisia. Tontilla myös vilistää eläimiä, jotka toiminnallaan pistävän naurattamaan. Noh, vähän pelonsekaisiakin tuntemuksia tuli myös koettua, sillä en pidä linnuista ja hitto vieköön, tuolla näin ensimmäistä kertaa kun riikinkukko lentää ja vieläpä KOHTI!! Kiljumisen jälkeen tuli helpotus ja nauru. Vaara oli ohitse.

Tänne puistoon pääsee tutustumaan kesän alussa. Auki tämä keidas on ilta seitsemään saakka ja sisäänpääsymaksu on 5e.

Se miksi tästä puistosta kerron teille, johtuneen siitä että viime sunnuntaina kävin vierailemassa Anjan pihapiirissä. Kuvia tuli otettua paljon, mutta teille näytän vain murto-osan.
Ne parhaimmat.

Näin kaunis sisääntulo on Anjan Puistoon. Eikö olekin kutsuva?

Tässä ihastuttavassa talossa Anja asustelee. Kerrassaan herttainen asumus.

Minua huvitti puiston sadat villit pupuset. Niitä vilisti joka paikassa minne vain katsoi. Pupujen koloja löytyi maastosta sieltä täältä, sai varoa ettei sellaisessa taittanut nilkkaansa.

Pupuja oli eri kokoisia ja värisiä. Osa oli jopa niin pieniä, että kämmenelle olisi mahtunut.

Nämä pupuset tosiaan ovat villejä, mutta viihtyvät Anjan puistossa erittäin hyvin. Nämä veijarit talvehtivat ulkorakennuksissa ja maan alle tekemissään onkaloissa.

Tavallisia kanoja tässä puistossa ei ole lainkaan vaan pihaa komistaa tällaiset isot vuoristo kanat.

Näillä vuoristokanoilla on hauskat sulat jaloissa. Anja kertoi niiden nukkuvan tiiviisti yhdessä kasassa. Näitä kanoja ei ainakaan kylmä pääse yllättämään.

Puistossa oli muutama riikinkukko. Yhden uroksista oli Anja joutunut laittamaan häkkiin. sillä oli käynyt kuulemma uhkaavaksi vierailijoita kohtaan. 

Muutama sorsaperhekin nähtiin. Olivat vaan niin nopeita ettei kunnollista kuvaa saanut otettua.

Tontin isäntänä toimi 14-vuotias, Repe niminen, sika. Se oli jalkavian vuoksi sisätiloilla. Koko komeutta emme siis päässeet näkemään.

Mutkalle vääntynyt pihlaja.

Näiden puiden nimiä en muista, mutta niitä oli ympäri puistoa. Loivat mukavasti varjoisia paikkoja muuten niin paahteiselle pihalle.

Tämä oli mielestäni puiston kaunein kohta.

Puistossa oli monessa kohtaa erilaisia istuin ryhmiä. Jos seuraavalla kerralla tulen käymään niin pakkaan eväät mukaan.

Mikäpä täällä olisi istuskella ja nauttia picnik -eväitä.