perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kirjeenvaihtoa

Kyllä sitä ollaan kovaa vauhtia menossa kohti nuoruutta ja lapsuutta. Ensin ryhdyin askartelmaan ja täyttämään laatikoitani kaikenlaisilla pikkuasioilla mitä vaan voi askastelussa käyttää. Ja nyt sitten olen aloittanut kirjeenvaihdon. Kohta minulla on varmaan lukolliset päiväkirjat ja tarralenkkarit.

No ei sentäs.

Minä olen viimeiset käsinkirjoitetut kirjeet kirjoittanut noin kymmennen vuotta sitten. Olin vielä tuolloin kirjeenvaihdossa vanhojen opiskelutovereiden kanssa, mutta pikku hiljaa kirjoitteleminen vähentyi kun jokainen löysi paikkansa elämässä ja arki rutinoitui. Toki asiaan vaikutti sähköpostittelu sekä halvat tekstiviestit ja puhelinsoitot. On toki harmillista ajatella, etten tullut luoneeksi sellaisia ystävyyssuhteita ikinä, mitkä olisi kestänyt tuon kaiken muutoksen.

Yläasteen aikainen kirjeenvaihto oli huvittavaa, näin jälkikäteen ajateltuna, sillä kirjeitä tuli vaihdettua ystävien kanssa joita näin päivittäin koulussa. Tuolloin kirjeiden kirjoittaminen oli rentoa ja luovaa. Muistan, kuinka erään ystäväni kanssa piirsimme kirjeisiimme pohjapiirroksia omista huoneistamme ja kerroimme millainen uusi sisustus oli tullut keksittyä. Oli hauska myös kirjeessä kertoa missä laatikoissa sekä purkeissa säilytimme mitäkin. Tämän samaisen ystävän kanssa me keräsimme erilaisia kirjepapereita ja kuoria. Niitä kertyi kolmen vuoden aikana noin 500 kappaletta. Siis pelkkiä papereita. Tähän päivään mennessä olen ne kaikki jo kerennyt käyttämään.
Peruskoulun jälkeen, kun on tullut opiskeltua jos vaikka missä, oli haaviin tarttunut montakin ystävää joidenka kanssa tuli kirjoitteltua useampi vuosi. Tuohon aikaan liityin postimerkkikerhoon, sen myötä sain joka kuukausi upean hienoja postimerkkejä kasan ja niitä ylpeänä liimailin kirjekuorien kulmiin.

Haikeana muistelen tuota aikaa ja harmittelen tosiaan, ettei kenenkään kanssa olla yhteyksissä enää muuta kuin Facebookin välityksellä. Noh, eipä tämän enempää hautauduta muisteloihin vaan ryhdytään tekemään uusia muistoja. Hih. Viime viikolla uusi tuttavuus ehdotti minulle kirjeenvaihtoa hänen kanssaan ja suostuin oitis. Ihan uskomatonta!! Minä sain ilokseni kirjoittaa ensimmäisenä ja jo tällä viikolla postilaatikkooni kolahti vastakirje. Ette uskokaan kuinka mukavalta tuntui saada laskun sijasta ihka oikea kirje.




6 kommenttia:

  1. Ihana postaus. Minäkin rakastan käsinkirjoitettuja kirjeitä ja kaikenlaista
    paperitavaraa :) Nykyään vaan tulee harvemmin harrastettua. Vanhemmilleni
    kirjoittelen vielä vanhanaikaisia kirjeitä koska heillä ei ole nettiä eikä
    kännyköitä.

    Leppoisaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih. Ihana kuulla, että vanhemmillesi kirjoittelet. Mukavaa viikkoa sinulle Rita.

      Poista
  2. Lapsellisena olo on oikein mukavaa, tarrat on mun heikko kohta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarrat ovat kyllä kivoja. Itse olen huomannut, että nyhyajan tarroissa on huono liimapinta. Sen vuoksi liimaan tarras aina kiinni askartelemiini juttuihin.

      Poista
  3. Ehdottomasti. Nyt tahdon kirjeenvaihtokavereita lisää.

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus tosiaan. Ei ole etanapostin voittanutta! :)

    VastaaPoista