Rentoja viikonloppuja lisää, kiitos.

Uusi työ ja sen tuoma säännöllisyys sopivat minulle kuin nenä päähän. Olen oppinut rakastamaan aikaisia aamuja, rauhallisia iltoja ja vapaita viikonloppuja. On ollut hassua huomata kuinka säännöllinen viikkorytmi saa kahden päivän vapaat tuntumaan "pitkiltä" ja rentouttavilta. Sen vuoksi minulla onkin tunne, että työviikko on helppo aloittaa, kun mieleni ja kehoni ovat saaneet levätä ja kun tiedän, että viiden työpäivän jälkeen on taas vapaapäivät. Pidän siitä, että arkeni rytmi on löytynyt. Ja mikä parasta, nyt on helppoa suunnitella kaikkea isännänkin kanssa, kun vapaapäivät osuvat aina kohdilleen. 

Tänä viikonloppuna minä olen askarrellut hyvin paljon, juhlinut ystäväni lapsen syntymäpäiviä ja käynyt lenkkeilemässä. Niin, ja katsonut kaksi ihastuttavaa elokuvaa; Sinkkuelämää ja Saanko Luvan. Tietenkin niitä katsellessani nautiskelin irtokarkkeja.
Mutta viime viikonlopun minä vietin seuraavasti...

Kunnollinen aamupala tai lähinnä brunssi sisälti tällä kertaa: tuoretta leipää, juustoja, kasviksia, hedelmiä, leikkeleitä ja tuoremehua. Makeana tarjoilin köyhiäritareita omenahillon kera. Aamupalaan kuului tietysti myös teetä ja kahvia.

Lauantaipäivä meni mukavasti kirpputoreja kierrellessä. Sieltä tarttui mukaan aivan ihana valaisin ja sitten pari, kovin kaunista valokuvan kehystä. Tämä kolmikko löysi paikkansa minun yöpöydältä. 

Kirpputorilta löytyi myös ostettavaksi vanhoja joulukortteja, 1800-luvun repaleinen raamattu ja sitten sota-ajan kirjekuoria. Näitä käytän paperiaskarteluissani.

Sunnuntaina minä makoilin, lähes koko illan, vain kirjeitä kirjoitellessa. Täytyy sanoa, että kirjeitä ja kuoria on kiva koristella. Kannattaa kokeilla.