Kylläpäs nyt tuntuu vaivalloiselta

Jotkut ovatkin jo huomanneet, että blogiaktiivisuuteni on ollut hyvinkin vähäistä viime kuukausien aikana. Minä olen aina kirjoitellut blogipäivityksiäni läppärilläni kotimme keittiössä kahvin tuoksussa tai sitten olohuoneen sohvannurkassa koirat sylissäni. Kirjoittamisen hetket ovat olleet stressittömiä ja äärimmäisen voimaannuttavia. Marraskuun alussa kävi sitten niin, että tapahtui pieni kompastuminen ja tiputin läppärini tallialle. Se kapine ei ole sen jälkeen ollut toiminta kuntoinen.
Ongelmani ei ole suuri, sillä meillä on pöytäkone. Pystyisin siis mutkattomasti tekemään päivitykseni, mutta tämän koneen ääressä oleilu on jostain syystä tuntunut vaikealta; näppäimistö tuntuu vieraalta kirjoittaa ja se on aivan liian korkealla, joudun käyttämään hiirtä ja tuoli on huono istua. Niin ja kahvinkeitinkin on aivan liian kaukana.
Olen menettänyt turvallisen otteen tästä luovasta prosessista, mikä on ollut arkeni ilo. Apua!

Kirjoittaminen on tuon em. tapahtuneen jälkeen takkuillut oikein urakalla ja olenkin miettinyt sitä, että lopettaisin blogini kirjoittamisen kokonaan!
Kivempi Blogissa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen kirjoitelma blogiburnoutista.
Siellä oli vinkkeä 11 pykälän verran blogiburnoutin selättämiseksi. Näiden vinkkien pohjalta tein analyysin, että blogini voi hyvin vaikka onkin ollut hiljaisempaa. Kirjoittamiselleni luomat rutiinit ovat vain olleet kadoksissa ja nyt minun tehtäväni on luoda uusi sellainen, jotta saan herätettyä blogini uudestaan eloon.