Kirpputorilta aarre

Ulkona on hyvinkin syksyn tuntua jo, ja niinpä katseeni löytää ympäristöstä tuolle vuodenajalla ominaisia värejä, kuten okran. Noin parisen viikkoa sitten oli torille järjestetty iso kirpputori tapahtuma, missä tuli kierreltyä eräs sunnuntainen aamupäivä. Kuinka sattuikaan... tuli tapahtumasta löydettyä aivan ihastuttava, kannellinen laatikko ja vieläpä huikean kauniilla värillä kuorrutettuna. Se löysi minun luotani itselleen uuden kodin. Tuo laatikko kätkee sisälleen erivärisi ja kokoisia paperisia kukkasia. Tuollainen komistus on mukava kantaa pöydälle kun on askartelulle sopiva hetki.

Kirpputoreilta löytyy ihastuttavia asioita. 

Pysy aina pikkuveljenä...

Minulla on neljä aivan huikaisevan upeaa pikkuveljeä ja tänään heistä yksi viettää syntymäpäiväänsä. Niinpä hänen kunniakseen tein leiskan. Veljeni on aina kulkenut hiukan omia polkujaan ja uskaltanut jopa koulukuvassa tehdä jotain uutta. Yläasteesta on kuitenkin aikaa ja kaveri on ns. asettunut aloilleen. Tämä kaveri on niin iloa täynnä, että ihan sattuu katsoa sitä onnen määrää, jonka hän jakaa ihanan perheensä kanssa.

Tässä leiskassa on pohjana valmis paperi. Koristeeksi olen laittanut, hyvin vaatimattomasti, teippiä sekä leikekuvia. Aaah, on siellä muutama tarrallinen puolihelmi.

Hyvää syntymäpäivää pikkuveli.

Sisko ja sen veli

Anski se edelleen juhlii bloginsa synttäriviikkoa jossa on sen vuoksi ollut paljon erilaisia haasteita ja arvontoja.  Blogiin oli ilmestynyt uusi haaste muutama päivä sitten. Haasteessa tuli värittää jotain askarteluun. Heh. Minä päätin akvarelliväreillä maalata 8x8 kokoisen leiskan. Siitä tuli ihanan kuluneen näköinen jolloin siihen sopi mainiosti vanhempi valokuva. Valokuvaa reunustaa paperikukat, kello kuvioiset tarrat ja itse tekemäni lehdet. Niin, ja napit.

Akvarellien inspiroimana.

Ensimmäinen haasteeni

Monet askartelublogien kirjoittelijat osallistuvat erilaisiin haastetehtäviin. Sellaiseen osallistuminen on alkanut hiljalleen muhia mielessäni ja niinpä ajattelin sellaiseen osallistua. Haaste tulee Anski nimiseltä bloggarilta jonka blogi täyttää huimat kuusi vuotta. Onnea siis Anskille.

Tällaiset haasteet antavat mukavasti potkua tehdä jotain. Yleensä on ajatus hukassa ja tuolloin ei tiedä mitä tekisi vaikka jotain haluaisikin tehdä, niinpä tällainen on oivallinen ratkaisu.
Blogin synttäriviikko: Teippitarhan haaste ja arvonta
Tehtävässä piti käyttää teippiä. En alkanut väsäämään leiskaa vaan tein hieman pienempi töisemmän tuotoksen ja niinpä koristin valkoisen reseptikirjani sivun muutamalla kaistaleella teippiä. Minulla on tapana keräillä erilaisia ruoka- ja leivontareseptejä joita sitten kirjoittelen ylös kirjaseen.
Tänään tuli resepti laitettua esille kera teipin ja haaraniittien.

Syksyä odotellessa.

Niin sitä on alkanut niin sisustus- kuin vaatekauppoihinkin tullut syksyn ja talven tuntua. On tullut muutama vaatekappala jo hankittua talvea varten. Näiden helteiden aikana on ruvennut haaveilemaan vilpoisista syysilloista. Niistä kun saa laittaa villasukat jalkaan ja istua kynttilänvalossa.

Mieleni on jo kovasti syksyssä. Olen ryhtynyt kutomaan jälleen, tarkoituksena olisi saada keväällä aloittamani tuotos valmiiksi. Kotimme sisustusta olen alkanut miettimään jo, mutta vielä en ole antanut itselleni lupaa koskea kesäisen kepeään sisustukseen...paitsi että kävin kirjastosta hakemassa muutaman kirjan, jotka laitoin olohuoneen pöydälle merkiksi syksyn tulosta. Pimeän laskeuduttua tulee syvennyttyä kirjojen lukemiseen kaksin kertaisella määrällä. Laitoin kirjat kuitenkin esille kukkien kera, jotka vielä täysin ilmoittavat kesän olemassaolosta. Kukka-asetelmissa on käytetty pelargoniaa, köynnöskrassia ja orvokkia.

Ai niin, eilen join kupillisen teetä ja nautin sen uusi lehti seuranani. Kotiblogit on lehden nimi.

Kirjastosta mukaan tarttui J.R.R. Tolkienin elämänkerta, Charlotte Brontenin romaani Professori ja minulle tuntemattoman kirjailijan Mary Nicksonin Muistojen Huvila. Kirja tarttui matkaani osittain kannen perusteella. 

Kutomalla olen ajatellut tehdä torkkupeiton talveksi. Pari vuotta sitten tein isoäidin neliöistä torkkupeiton, joka on käytössä kesäisin. 

On sillä väliä mistä mukista tai lasista juo mitäkin. Marimekon Oiva/siirtolapuutarha mukista maistuu tee parhaimmalta. 

Syntymäpäivälahja

Meillä on sisällä aika kuuma, jotan tulin tänne meidän terassille. Se on näin illalla varjossa ja kun käy pieni tuuli, niin se hiukkasen vilvoittaa.

Eilisen illan ja tämän päivän olen pöydän ääressä istunut ja maalannut. Olen tehnyt syntymäpäivälahjaa 60-vuotta täyttävälle miehelle. Hänen vaimonsa otti minuun yhteyttä ja kertoi, että haluaisi yllättää miehensä maalaamallani taululla. Tauluun olisi pitänyt saada mahtumaan jos vaikka mitä, ja pääni meinasi räjähtää siitä ideoiden tulvasta. Ystävälleni asiasta valittelin, että kuinka saan tehtyä "asiakasta" miellyttävän työn ja kuinka saisi tauluun mahtumaan niin kasvihuoneen, kesämökin kun purjeveneenkin. Ystäväni ehdotti, että tekisin kolmen taulun sarjan, jotka sitten olisivat yhtä ja samaa maisemaa.

Siitä se hauska idea lähtikin. Minulle ei ole koskaan tullut mieleen tehdä jotain tuollaista ja siksi taulut tulikin valmiiksi ennätysvauhtia.

Tusseja ja akvarelleja.

Pieni ruukkikylänen

Ystävältäni kuulin paikasta nimeltä Verla. Hän kertoi paikan olleen suloisen kaunis kylä, joka oli rakentunut pahvitehtaan ympärille. Uteliaisuuttani piti siellä lähteä käymään ja ihastuin paikkaan todella. Verlankosken kauniit kalliot ja kallioiden päällä olevat pienet, punaiset torpat ihastuttivat heti kun saavuimme perille.

Tehdasrakennukset olivat upeita tiilitaloja, joidenka sisään pääsimme oppaan matkassa. Opas kertoili pahvitehtaan toiminnasta ja siellä työskentelevistä ihmisistä mukavan vitsikkäällä tavalla. Oli hauska kuulla tarinoita tiiviistä kyläyhteisöstä ja tehtaan raskaasta työstä, mitä tekivät niin naiset kuin miehetkin sekä lapset ja vanhukset.

Verlassa meni koko päivä kierrellessä erilaisissa piharakennuksissa ja syöden pienessä kahvilassa. Kylässä oli myös pieniä käsityöläisten puoteja, mistä tuli ostettua jotain pientä kotiinviemistä. 

Suosittelen tätä paikkaa kaikille. Ihana elämys.

Yrttejä, yrttejä ja vielä hiukan yrttejä

Kyllä on tämä kesä pyörinyt yrttien ympärillä ihan huolella. Yrttejä on tullut kasvatettua itse, perinteisistä yrteistä on tullut etsittyä tietoa niin kirjastosta kuin aikakausilehdistä, yrtteistä on puhuttu ystävien kanssa ja ennen kaikkea....yrttejä on tullut käytettyä paljon ruoanlaitossa. Vieläpä oman "puutarhan" antimista.

Tänään kävin mieheni ja anopin kanssa Heikkilän Yrttitilalla. Ihastuin paikkaan ja sitä ylläpitävään pariskuntaan. Mukavan leppoisan oloinen tunnelma huokui heti, kun pihaan ajettiin, vaikka kesällä maatilalla hommaa on riittämiin. Sen pienen hetken saimme siellä nauttia maaseudun rauhasta, eläinten läsnäolosta sekä yrttien tuoksusta. Tuossa herttaisessa paikassa oli pieni puoti, josta sai ostaa tilan yrteistä tehtyjä tuotteita. Ja sieltä tarttui matkaan jos vaikka mitä.

Maatilan hurmiossa.

Hurjat yrttitilukset. 

Hassun hauska pitkäkarvainen aasi.

Yrttitilan puodin kuistilla oli soma istuinryhmä, jossa olisi voinut nauttia vaikka kahvit korvapuustin kera. 

Tällaisia ihastuttavia näkymiä oli pihapiiri täynnä.

Ostoskorin täytteet.

"Juhannuksen" jälkeen

Viikonloppuna tuli vietettyä ystäväpariskunnan kanssa "juhannusta".  Erinäisten syiden takia emme voineet sitä juhlia virallisena päivänä, joten siirsimme keskikesän juhlimista muutamalla viikolla.

Viikonloppu oli onnistunut ja jopa sää oli meidän puolellamme. Oli ihanan lämmintä ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Tuolla reissulla kastelin talviturkkini ja kuinka ollakkaan, sain sieltä ilkeän yskän. 

Niinpä "juhannuksen" jälkeinen arki tuntuu hieman kurjalta. Blogia kirjoittaessani nautin tässä kuistilla teetä enkä jäillä höystettyä mehua. Noh, oli jotain hyvääkin nimittäin huomasin kuinka kasvini kuistilla ovat heränneet eloon kun ovat saanet nauttia auringosta. Pöydällä oleva pelargonia on alkanut raottamaan nuppujaan ja yrttini maurinmalva on kasvanut jälleen pituutta sekä tehnyt lisää kukkia. Basilika oli kärsinyt veden puutteesta, mutta sain sen elvytettyä joten lehdet ovat jälleen terhakkaasti kohti taivasta. 

"Juhannuksena" tuli grillailtua niin paljon suolaista ja rasvaista ruokaa, joten päätimme kotona sitten siirtyä hiukan kevyempään ruokavalioon. Niinpä grillasimme lohta ja maissia jonka seurana oli raikas salaatti. Ihanan lämpöisen päivän johdosta nautimme päivällisen ulkona.

Arabian 24h muki seisokelee minulle tuntemattoman arabian leipälautasella.

Salaatin olen laittanut tarjolle arabian fasaani sarjan tarjoiluvadille ja hauskat Indiskasta ostetut lasinaluset tuovat kattaukseen mukavan, kesäisen tunnelman. 

Tyyntä myrskyn edellä

Joka syksy olen ottanut uuden kalenterin käsittelyyn kun käytössä olevasta kalenterista loppuu päivät. Arkeni ei toimisi ilman tuollaista apuvälinettä. Sinne tulee merkkailtua kaikki työtunnit yms. työhön liittyvät asiat, mutta myös muut tapahtumat. Sivuilla on tallessa niin synttärikortteja kuin teatterilippuja.
Älypuhelimessani olevaa kalenteria en ole ikinä kokenut omakseni, sillä tykkään kalenterin sivuille piirrellä ja kirjoitella muistoja talteen ihan kuin päiväkirjaan. Värikkäiden kansien sivuja on mukava koristella ja ennen kaikkea, se tuo ilon tunteita aina kun sivuja selailee.

Olen täytellyt jo yli 15 vuoden ajan kalentereitani enemmän vähemmän. Uuden kalenterin täytän alustavasti joka vuosi muistettavista asioista esim. syntymäpäivistä. Mutta sivuille tulee lisää "tavaraa" sitä mukaa kun päivät kuluvat esim. teatterilippuja, ostokuitteja, vaatteiden tagejä jne. Kaikki vanhemmat kalenterini ovat tallessa ja niitä on mukava lukea vuosien jälkeen. Sivuilta saattaa löytyä muisto siitä, kuka on ollut luonani kahvittelemassa ja mitä tuolloin oli tarjottavana.

Tänä aamuna olen vallannut meidän keittiönpöydän. Minulla ei valitettavasti ole omaa askartelupistettä, joten valtaan tilaa muualta asunnostamme. Askartelu tarvikkeeni asettelen aina mukavasti käden ulottuville ja kaikki on kutsuvasti esillä, mutta jo tunnin jälkeen harmonia on tiessään. Keittiön pöytä on kuin räjähdyksen jäljiltä ja miestä hirvittää moinen "sotku".

Vai että sotku! Se on luovuuden lähde.