Aamupäivän iloja

Jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi niin pidän hyvin paljon kukista. Kukkia olen jonkin verran istustanut meidän kuistille, mutta ulkona ei niiden loistosta ole pahemmin voinut nauttia, sillä ulkona on ollut sateista ja kylmää.  Toisinaan hennon näistä kesäkukista napsasta oksia ja laittaen ne sitten maljakkoon. Näin saan kukista nauttia sisällä kun ulkona näyttää liian syksyiseltä tähän vuodenaikaan.

Olohuoneemme tummaa pöytää piristää Pentikiltä hankittu tarjotin. Siinä on hyvin usein syksyllä ja talvella kynttilöitä, mutta nyt kesällä sitä koristaa kukkameri. Isomman maljakon hankin kirpputorilta 1e viime viikolla. Siihen olen laittanut muutaman Kuunliljan, joilla on kaunis vahva varsi. Kuunliljojen varsiin tukeutuu hennot Kerrotut Marketat sekä Enkelipelargoniat. Meidän pihan on vallannut, mielestäni kaunis kasvi, Elämänlanka. Tuo köynnöskasvi elostuttaa rönsyilyllään maljakon kylkiä.
Kaksi pienempää kukka-asetelmaa olen laittanut Iittalan kartio juomalaseihin. Näihin olen laittanut myös markettaa ja Pelargonioita.

Tyttömäistä kukastelua.

Pieniä juttuja

Kotiutin eilen porukat, mutta ennen sitä tuli pyöriskeltyä hiukan Jyväskylän kaupoissa. Ystäväni ehdotti minulle Sinelliä ja siellä päätin käydä, vaikka se ei keskustassa sijaitsekaan. Sinellistä matkaani tarttui perhoskuvioisia tarroja, tietenkin haaraniittejä (jotka eivät kuvassa kovin hyvin näy), äärettömän pieniä nappeja sekä söpön sekalainen nappipussi. Ystävälleni toin sadepäivän iloksi myös tarroja ja hyöheniä. Katsotaan keksiikö hän niistä mitään. Saattaa ollaa, että se pussillinen höyheniä jaetaan meidän kahden kesken.

Kauppoja kun oli kierrelty muutama tunti ja oli käyty syömässä sekä kahvittelemassa, oli aika lähteä kotia kohti, mutta...ennen sitä oli käytävä vielä yhdessä putiikissa. Putiikissa jossa olen käynyt lähes aina Jyväskylässä ollessani nimittäin Harjun Paperi.
Siellä on vaikka mitä ihania juttuja. Tällä kertaa minun ostoskassiini eksyi pieni pöllöllä kuvitetta vihko ja muutama teippirulla.

Jyväskylän tuliaisia.

Koirat ja sohva

Koirat ja sohva on erittäin huono yhdistelmä. Luulen, ettei sellaista sohvaa ole olemassakaan mikä sopisi koiraperheen arkeen. Kangaspäälysteinen sohva kerää kivasti karvaa ja imee itseensä niin pennun tekemän pissan kuin oksennukset. Nahkapäällysteistä sohvaa en uskalla edes ajatella millainen se olisi meidän koirien käsittelyn jälkeen. Meidän kodista löytyy kaksi havanankoiraa Ella 7v ja Kosti 2v.

Äitini miesystävä osti itselleen Kärcherin Professionalin painehuuhtelukoneen ja arvatkaan saimmeko sitä käyttää. KYLLÄ!! Meidän sohva on nyt äärettömän puhdas ja ihanan tuoksuinen. Heti piti kaupasta käydä ostamassa viltti ja lisää tyynyjä, jotta saisin mahdollisimman pitkään pitää sohvan hyvässä kunnossa. erittäin hyvä syy ostaa.  Mutta kun sohva on vuorattu kaikella ylimääräisellä niin eihän se likaannu, eihän?

Olen ihastunut musta-valkoiseen, mutta en kuitenkaan niin paljon että olisi hylännyt muut värit.

Ella ja Kosti

Hyvää syömistä ja söpöjä kattauksia

Äitini ja hänen miesystävänsä ovat olleet meillä reilun viikon. On tullut grillattua ruokaa ja tehtyä salaatteja oman keitaan antimista.
Minulle osa syömisestä nauttimista ovat kattaukset. Ruokailun täytyy olla mielestäni kaikkia aisteja viihdyttävä, jotta hetki olisi onnistunut.
Yhtenä päivänä me päätimme grillata maustettuja makkaroita jotka olivat Roinilan tilan antimia. Näitä tuotteita sai ostettua Mikkelin Kenkäveron myymälästä. Näiden tulisten makkaroiden lisukkeeksi oli juuresnyyttejä sekä raikasta salaattia.

Jälkiruoaksi paistoimme hirmuisen läjän lettuja, jotka sitten nautimme viime kesäisten mansikoiden kanssa.

Ja ehdottomasti, jos vain on mahdollista, niin kukkia pöytään. Minun pöytiäni on koristanut joskus ihan vain rikkakasvit. Näissä kuvissa ei näy, mutta iloa kattauksiin tuo myös servetit ja lasinaluset.

Arabian kulhoon tehtyä salaattia koristaa Maurinmalvan kukka. 

Terveenä jälleen

Nyt on ollut blogin kirjoittamisessa aikamoinen tauko. Pari päivää ennen juhannusta minun epilepsiani näytti sen ikävämmän puolen, jonka vuoksi jouduin viettämään juhannuksen sairaalassa. Juhannusviikon perjantaina oli porukat tulossa meille juhlimaan keskikesän juhlaa, mutta päivä saikin ikävämmän käänteen. Äiti lähti perjantai-illaksi kanssani sairaalaan, sillä oloni oli huolestuttava.

Minun täytyy olla hyvinkin kiitollinen miehelleni ja ennen kaikkea äidilleni jotka täällä meillä pyöritti kotia sen muutaman päivän sairaalassa ollessani. Äitini hössötti jopa niinkin paljon, että pisti sunnuntaina pystyyn siivouspäivän, sillä vahvasti uskoimme minun pääsevan maanantaina kotiin. 

Ja niinhän sitä kotiin pääsin tuolloin. Olen saanut nauttia äitini ja hänen miesystävänsä läsnäolosta reilun viikon. Viime viikolla olin keskiviikkona jo siinä kunnossa, että pystyin kiertelemään kahdessa kirpputorissa. Äidin kanssa niistä tulee löydettyä turhaa, esim. ensi syksyn verhot, mutta myös aarteita. Käteeni tarttui pari arabian lautasta, verhot mutta myös älyttömän hieno vaaka. Joka nyt koristaa keittiömme pöytää omenat seuranaan. 

Vanhoja valokuvia

No niin, nyt on tullut lajiteltua valokuvat siten, että toisessa pinossa on kuvat joista ei leiskaa saa aikaiseksi. Ainakaan vielä. Sitten on iso pino kuvia mistä pidän kovasti ja joista tahdon leiskan saada aikaiseksi. Ja kolmas pino on kuvia joista en vielä tiedä kumpaan pinoo ne kuuluvat.
Suosikeiksini, suorastaan pomppasi, vanhat valokuvat. Valokuvat ajalta, kun minä olen ollut pieni. Näissä 80-luvun alkupuolen kuvissa on ihanat värit ja sameus. Ja kuvien koko sopii juuri 8x8 leiskaan.
Nyt kun katson leiskoja päivää myöhemmin, huomaan kuinka olen hakenut värimaailmaa valokuvasta. Ja siksi herääkin kysymys, ovatko kuvat yhtä mössöä ja erottuuko kuva lainkaan edukseen?

Tässä siis vanjoja valokuvia kasarihenkeen.

Postia

En ole varmasti ikinä ennen tilannut nettikaupoista näin tiuhaan tahtiin tavaraa mitä olen nyt kahden kuukauden aikana tehnyt. Ja rahaa on mennyt ihan kiitettävän paljon. Mutta on sitä mukava tulla töistä kotiin kun paksu kirje odottaa postilaatikossa avaajaansa. Ihania juttuja. Ja paljon. Niin....ja aina ei muista edes kaikkea mitä tulikaan tilattua.

Mutta täytyy sanoa, että kaikkein paras paketti mikä on postilaatikosta tullut ja vieläpä kesähelteillä on mummon lähettämä. Se sisälsi kirjeen ja kaksi paria villasukkia. Pakkohan se oli kiitoskortti tehdä.

Kesäisiä leiskoja lisää

Nyt kun on löytänyt skräppäyksen ihmeellisen maailman, niin valokuvia katsoo ihan toisella tavalla.

Valokuvien tunnelman, kuvauspaikan ja värimaailman mukaan tulee valittua paperit ja koristeet niin minialbumeihin kuin leiskoihin.   

Olen muutamien viikkojen ajan katsellut valokuvia tosiaan uusin silmin ja huomaan, että niissä on enemmän tunnearvoa mitä aikaisemmin. On riemukasta, että olen löytänyt harrastuksen jolla saan nostettua arvoonsa valokuvien mukanaan tuomat hetket. 

Näissä kuvissa viihdytään tivolissa mikä tuli Saarijärven koulun pihaan vuonna 2006.

Ensimmäinen leiskani

Eilen illalla sen aloitin ja hauskaahan se oli. Tein nimittäin ensimmäisen leiskani. Okei, se ei ole kooltaan 12x12 vaan hiukan pienempi 8x8, mutta näin aloittelijalle oikeinkin sopiva koko.
Tuolla Facebookin Skräppääjät ryhmässä on alkanut jonkin asteinen haastetehtävä ja tämän kuukauden haasteena oli Kesä. Katselin sitten eilen vanhoja valokuvia ja hyvin monet olivat kesällä otettuja ja siitä se ajatus sitten lähti. Tuli mieleeni idea ja rohkeus kokeilla.

Sorsaperhe juhannuksena 2006.

Huolestuttavaa?

Niin sitä on tullut hullaannuttua täysin kaikista ihanista papereista, kukista ja leikekuvista, että niille tulee etsittyä paikkoja jo minialbumisivujen ulkopuolelta. Tässä on muutamia kohteita joita olen mennyt turmelemaan innostuksellani. Olen koristellut paperikukkasilla koivunoksat, napeilla läppärin kannen ja tehnyt taulun leikekuvista, teipistä, kuviopaperista sekä tarroista.
Toivottavasti tämä jossain vaiheessa hidastaisi tahtia ettei meidän kodissamme ole joka nurkka täynnä askartelukrääsää.