MakroTex -haaste Toukokuu

Meidän keittiöremontti valmistui nyt toukokuun aikana ja tässä teille hiukan kuvia joilla osallistun MakroTex -haasteeseen. Kuvaamisen aiheena oli Toukokuu. Lisää kuvia muuttuneesta keittiöstä voi käydä kurkkaamassa täältä.

Pieni keittiöremontti

Me olemme mieheni kanssa puhuneet jo vuosia, että keittiö olisi kiva saada uudemmaksi, paremman näköiseksi, mutta aina on tullut esteeksi kustannuskysymykset. Meidän 80-luvun keittiö on hyvin säilynyt ja ei niin kauheaa katseltavaa, joten remonttia on ollut helppo lykätä eteenpäin, mutta silti on takaraivossa kytenyt halu saada meidän näköinen keittiö.

Parisen kuukautta sitten minä törmäsi netissä tikkurilan sivuilla kirjoitukseen Maalaa keittiönkaapit nykyaikaan. Siellä oli hyvät ohjeet ja luettelo tarvikkeista joita tekemiseen tarvittiin, niinpä ajattelimme uudistaa keittiötämme maalaamalla kaappien ovet.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että maalaisimme ainoastaan alakaappien ovet, mutta tekeminen kun oli vaivatonta ja rattoisaa, päätimme maalata myös yläkaapit. Kolmen viikon aikana meillä meni illat yhdessä maalaillen pienessä keitiössämme. Hetkiin mahtui paljon iloa, naurua, jännitystä, tuohtumista, kiroilua ja onnistumisen riemua.
Remonttimusiikkina meillä kuului Olavi Uusivirtaa, The Policea ja Editorsia.
Nuo viikot olivat täynne remonttikrääsää, pölyä, erilaisia hajuja sekä roskaruokaa. Vihaan epäsiisteyttä, mutta sen kanssa oppi elämään. Hyvää kannatti odottaa.

Reilu viikko sitten kävi vanhemmat täällä laittamassa keittiön seinälle Rebel Wallsilta tilaamani tiilitapetin. Sen myötä on keittiömme vihdoin valmis.

Tässä teille hiukan kuvia.

MakroTex -haaste Ylhäällä

Maaliskuussa kävin viikon mittaisella työmatkalla Liettuassa ja reissu oli ikimuistoinen. Liettua on maa, jonne tahtoisin matkustaa vielä uudelleen. Ihastuin kovin kaupunkiin nimeltä Kaunas.

Minä olen elämäni aikana matkustellut  TODELLA vähän ja vain pari kertaa lentänyt lentokoneella, niinpä lentokoneella matkustaminen on ollut, ja tulee aina olemaan, turhankin jännittävä kokemus vaikka ne ovatkin menneet hyvin. Viimeisin lentokonematkani oli Lontooseen ja se meni oikein mallikkaasti. Matkan aikana pystyi kuuntelemaan rauhoittavaa musiikkia ja ottamaan pienet unet. Musiikki vei jännittäviä ajatuksiani pois ja sai mieleni rauhoittumaan. Niin, ja lentokoneessa kuuluvat äänet peittyivät musiikin taakse.

Liettuan reissun alussa, helsinki-vantaan lentokentällä, minulle selvisi koneemme olevan pienen pieni potkurikone. Siis mikä?! Niin, pienen pieni potkurikone. Kone näytti ulkoa- ja sisältäpäin sellaiselta,  että sillä olisi kuulunut lentään vain etelänlomalla pieneltä saarelta toiselle, ei missään nimessä satoja kilometrejä!
Tuossa koneessa ei tullut mieleeni kuunnella mitään rauhoittavaa musiikkia vaan tahtoin olla tietoinen kaikista koneesta kuuluvista äänistä sekä nytkähdyksistä. Ja kun koneen potkureiden kohdalla tuli istuttua niin kyllähän sitä herkeämättä seurasin niiden pyörimistä. Lennon aikana olin hyvin kiitollinen siitä, että minulla oli hyvää matkaseuraa ja ettei matka kestänyt kuin tunti 40 minuuttia.

Vaikka minä lentämistä kammoan, tulen minä lentokoneella matkustamaan tulevaisuudessakin.

Tällä kuvalla minä osallistun MakroTex -haasteeseen. Kuvauksen aiheena oli kuvata jotain Ylhäällä.

Jehkotar CraftChallenge #43

Toukokuun JCC-haaste on ilmestynyt ja saan kunnian olla kuluvan kuukauden vieraileva tähti. JEE!!
Käyhän kurkkaamassa sivua ja vaikka osallistu haasteeseen.

Minä valitsin työhöni bingorivin Nappi - Kukka - Teksti. Työni olen kasannut 7 Dots Studionin skräppipaperiin. Tuo ko. paperi löytyy lehtiöstä nimeltä Hazy Days. Paperia olen hieman  leimaillut sekä mustalla akryylimaalilla "sotkenut". Työstä löytyy myös priman akryylimaalilla maalattu chipboard kehys.

Kiitoksi Tarulle ja muille JCC -tiimiläisille.

Jehkotar CraftChallenge # 42

Olen tehnyt hyvin simppelin onnittelukortin ja ajattelin sen vaiheita teille kuvin kertoa. Tällä kortilla muuten osallistun tuoreimpaan JCC haasteeseen. Sieltä valitsin bingorivin Teippi - Turkoosi - Lanka.

Tosiaan, tällaiselta se kortti sitten näyttää valmiilta....

...mutta tästä se kaikki sai alkunsa. Puisella tekstileimasimen kuvion painoin L-muotoon A5 kokoisen kortin pintaan. Ei haittaa, vaikka teksti on väärinpäin ja leimakuviot toistensa päällä. Leimamusteena käytin Archival Inkin mustaa. 

Seuraavaksi maalasin hiukan turkoosilla akryylimaalilla viivoja leimailun päälle ja annoin sen kuivua. Kuivumisen jälkeen leimasin ruutukuvioisella leimalla jälkiä akryylimaalin ja ensimmäisten leimailujälkien päälle. Leimaa en kiinnittänyt akryylipalikkaan, sillä tahdoin leimajälken olevan hento.  

Kaksi teippisuikaletta pistin korttipohjaa koristamaan. Huomaathan, että kaikkea olen tähän asti laittanut L-muotoa myötäillen. 

Vanhaa paperia ja paperisilppua olen käyttänyt luomaan korttiin lisää eloa ja kerroksellisuutta. 

Lisää paperisuikaleita ja Kaiser Craftin leikekuva. 

Lisää Kaiser Craftin leikekuvia. 

Jehkotar CraftChallenge #41

Maaliskuun JCC-haasteeseen osallistun kreivin aikaan. Hiukan jäi taas viime tippaan, mutta mukana ollaan. Haasteen inspiraatiokuva on työni aiheena. 

Jehkotar CraftChallenge #40

Näin kauniina sunnuntaipäivänä päätin osallistua helmikuun JCC-haasteeseen. Tällä kertaa nappasin askarteluni aiheeksi inspiraatiokuvan. Kuvassa minua inspiroi värit ja rosoisuus, sekä se mausteiden sekamelska. '
Minä tein pienen mixed media työn vanhan valokuva-albumin sivulle.

Milloin viimeksi....

Seurailen Karoliina Pentikäistä instagramissa ja lueskelen hänen blogiaan Kolmistaan. Blogista löysin matkaani hauskan Viimeksi minä -haasteen. Tartu sinäkin tähän haasteeseen!

Viimeksi minä...

...ilahduin

kun veljeni laittoi minulle videotervehdyksen perjantaina. Hänestä kuulee niin harvoin, sillä kolmivuorotyö ja hektinen lapsiperheen arki kuljettaa päiviä eteenpäin vauhdilla. 

...nauroin

oikein kunnolla töissä. Nauroin niin, että vatsaan sattui ja silmistä valui kyyneleet. Ei sellaista työpäivää vielä ole ollut ettetkö jossakin vaiheessa olisi purskahtanut nauramaan. 

...itkin

viikko sitten, kun äitini oli joutunut luopumaan kolme vuotiaasta kissastaan. Itkin toki kissan puolesta, mutta enemmän äidin. Oli lohdutonta kuunnella oman äidin surua, kun hän oli menettänyt jotain tärkeää. Tuntuu, ettei lohduttavia sanoja löydy ja tuntuu pahalta, kun välimatkaa on niin paljon ettei pysty edes halaamaan. 

...suutuin

paikallisliikenteelle. "Ehän mie mittään mistään tajua, mut' sen miä vaan sanon että" aikatauluja voisi hiukan muuttaa löyhemmiksi, jottei olisi kuljettajilla niin valtaisa kiire. Kiire kun on, niin tapaturmia sattuu kyytiläisten joukossa ja bussipysäkkien ohitse ajetaan, kun ei ole jokaisen kohdalla aikaa pysähtyä. Odotan jo kovasti lumetonta aikaa vuodesta, milloin pääsee pyörällä joka paikkaan. 

...harmistuin

siitä, kuinka eräällä tuntemallani ihmisellä on vain asioista negatiivista sanottavaa. On surullista huomata kuinka negaation kautta joku voi asioita katsella. Sellaisen ihmisen kuunteleminen on myös puuduttavaa. 

...häkellyin

täysin, kun mieheni oli ostanut itselleen porakoneen. Hän ei todellakaan ole mikään remonttireiska jonka vuoksi olemme pieneenkin remonttiin tarvinneet ulkopuolisen apua ja minkä takia kaapeistamme ei juurikaan löydy kuin perustyökaluja esim. vasara ja ruuvimeisseli. Niinpä häkeillyin täysin kun hän laittoi minulle ylpeänä viestin, että on hankkinut porakoneen. Mitä tietenkin kysyin, että "miksi" johon hän vastasi huvittuneen "kyllä tämän ikäisellä miehellä pitää oma porakone olla". Nyt minulla on kotonani, kohta keski-ikäinen, remonttireiska ja voin pohtia minne seuraavaksi tahdon hyllyjä tai tauluja ripustaa.

...kokeilin jotain uutta

maistalla jälkiruoassa olevaa hunajakennoa. Se oli koostumukseltaan marenkimainen. Sitä syödessä maistoin tietenkin hunajan, mutta suuhuni jäi juolupiparin maku. Aika hauska, vai mitä?

...urheilin

vuosia sitten. Noloa myöntää, mutta niin se vain on. Olen aika lööperiksi heittänyt omasta fyysisestä kunnosta pitämisen. 

...luin

claire Macintoshin kirjan Anna Minun Olla loppuun. Minä en ole ollut dekkareiden ystävä juuri koskaan, mutta tämän daamin kirjoitukset ovat kolahtaneet minuun täysin. Kirjat pitävät jännityksessään koko lukukokemuksen ajan ja niiden tarinoiden yllätyksellisyys on käsittämätöntä. Odotan jo kovasti, milloin häneltä ilmestyy uusi kirja. 

...söin

Ravintolassa viime lauantaina. Täällä Mikkelissä keskustassa sijaitsevan Naisvuoren juurella on vanha työväentalo, paikkalliset kutsuvat sitä Töpäriksi. Paikka toimii tänä päivänä kuitenkin Kulttuuritalo Tempo nimellä. Tempossa on Lumo niminen ravintola mikä on miljööltään äärimmäisen kaunis ja raikas. Pari viikko sitten kävin siellä ensimmäisen kerran ja nyt lauantaina toistamiseen syömässä hiiligrilliluonaan. Ruoka oli kevyttä, erilaista ja paikan tunnelma teki ruokailusta elämyksen. Jonain päivänä tahdon käydä em. paikassa nauttimassa myös arkipäivänä lounaan.

...herkuttelin

viime viikolla, kun oli Runebergin päivä. Ne tortut ovat NIIN hyviä. 

...ostin

iittalan uuden Raami astiaston merensinisiä juomalaseja. Tahtoisin vielä niitä samallenvihreitäkin. Tämä astiasto on Jasper Morrisonin suunnittelema. 

...tapasin

pari viikkoa sitten hyvää ystävääni. Kiire sekä kaamos ovat minut vieneet mukanaan ja senpä vuoksi en ole ketään juurikaan tavannut. Toivottavasti valoisammat päivä saavat minut kuoriutumaan pesästään ja olemaan aktiivisempi ystävä.

...päätin

että, viikolla olisi vain yksi herkuttelupäivä. Uskon pystyväni siihen. 

...inspiroiduin

siitä, kun työpaikkani osallistui valtakunnalliseen projektiin nimeltä 100 minuuttia taidetta. 

Mixed Media haasteita lisää!!

Olen hurahtanut täysin mixed media tyylillä tehtäviin luomuksiin niin kortteilussa, skräppäyksessä kuin planneroinnissakin. Olen ihastunut monipuolisen rentoon tekniikkaan missä vain taivas on rajana.
Askarteluystäväni Pirjo ja minä osallistuimme viime joulukuussa järjestettyyn mixed media joulukalenterin tekoon ja siitä Pirjo sai kimmokkeen luoda pienimuotoisen haasteen, missä olisimme osallisena vain me kaksi.
Haasteet antavat minulle syyn askarrella ja senpä vuoksi olin ideassa mukana oitis.

Haasteessa me molemmat annamme haasteeseen viisi aihetta jotka pitää tavalla tai toisella työstä löytyä. Yksi näistä on viidestä on sellainen minkä olemme toisillemme postitse lähettänyt. Kaikkiaan työssä tulee olla 10 erilaista elementtiä.
Eikö olekin jännittävä ja houkutteleva idea!

Tästä alkaa minun haastematka.

Minä toteutin haasteeni vanhan valokuva-albumin kanteen. Tämän albumin olen joitakin vuosia sitten ostanut kirpputorilta. Vielä minulla ei ole hajuakaan mitä kannet kätkisivät sisälleen. 

Työssä oli aiheena olla jotain koholla. Minä sain pintaa koholle laittamalla gessoa sapluunan lävitse albumin pinnalle. 

Jotain kiiltävää oli työssä löydyttävä niinpä minä maalasin gessotun pinnan Priman metallihohtoisilla maaleilla ja vahoilla. Vahat saivat pinnan kiiltämään. Pinnasta tuli jännittävän nahkamainen.

Hyödynnä aikakausilehtiä. Minä käärin vanhasta lehdestä pari sivua tällaisille rullille. Ne minä pohjustin, ennen maalaamista, mustalla gessolla.

Lehden sivuista tehdyt rullat minä maalasin Priman maaleilla ja vahoilla näin ne sulautuivat kokonaisuuteen hyvin vaikka ovatkin hassun malliset.

Minä lähetin Pirjolle tällaisen kevyen metallisen koristeen mikä pitää löytyä meidän molempien työstä. Katsotaan löydätkö sinä kätkemäni koristeen työstäni. 

Minun postittama metallinen koriste kalpeni täysin  Pirjon lähettämien elementtien saavuttuvua, hän nimittäin postitti minulle kiviä sekä simpukan kuoria. Ne olivat NIIN kauniita. Aluksi mietin, että millä ihmeellä minä saan ne liimattua kanteen kiinni.  

Haastestamme tuli löytyä myös kirjaimia/numeroita, nappeja/nappi sekä chipboard koristeita/koriste. Tässä kuvassa niistä näet jokaisen, jopa minun metallisen koristeen. Nuo hennot vanerista tehnyt kehykset minä maalasin Priman maaleilla. 

Mustesuihke oli elementti, mikä tuntui minusta kauhean vaikealta, se ei nimittäin jäänyt kiinni kun paperikukkiin sillä Priman maalit sekä vahat hylkivät nestettä. 

Haasteessa oli tarkoitus valita jokin vuodenaika ja sehän on tietenkin syksy. 

 
  

32 kysymystä ja vastausta

Minä niin kovin tykkään valtavasti haasteista ja varsinkin tällaisista missä saa vastata kysymyksiin. Minä löysin tämän haasteen Jennin blogista. Käyhän kurkkaamassa hänen vastauksiinsa ja tartu sinäkin tähän haasteeseen.

                                                           

Avioliitto?

Olen elänyt avoliitossa 15-vuotta. Saa nähdä tulenko koskaan menemään naimisiin.

Lapsia?

Ei ole meidän parisuhteeseen siunaantunut ja olen sitä mieltä, ettei lapsiperhearki olisikaan istunut parisuhteeseemme sittenkään. Toisinaan lapsettomuus nostaa päätään, mutta näin on tarkoitettu olevan.

Lemmikkejä?

Tällä hetkellä meillä on havannankoira Viljo. Hän on kolme vuotias. Havannankoiria meillä on ollut myös kaksi edeltävääkin, Ella ja Kosti. 

Leikkauksia?

Ei ole tehnyt.

Tatuointeja?

Ei ole, enkä pystyisikään ottamaan. Niin kauhean kipuherkkä kun olen.

Lävistyksiä?

Minulla on ollut korvikset viimeksi 20 vuotta sitten ja ne ovat kasvaneet umpeen. Viime joulukuussa kävin lävistyttämässä korvanlehteni uudelleen ja tulevana lauantaina saan laittaa uudet korvikset korviini. Olen innoissani. 

Muuttoja?

Olen elämäni aikana muuttanut 6 kertaa, joista neljä on tapahtunut opiskeluaikana.

Ampunut aseella?

En ole.

Ottanut lopputilin?

Reilu pari vuotta sitten otin lopputilin ja vaihdoin työpaikkaa "parempaan" vaikka olikin vain kahden vuoden pestistä kyse. Tuo työ johdatti polkua nykyiseen työhöni, josta olen hyvinkin onnekas.

Ollut saaressa?

Kyllä, mökkeilemässä.

Autosi?

Minulla ei ole autoa, vaikka sellaisesta punaisesta, pienestä ministä toisinaan haaveilenkin. 

Ollut lentokoneessa?

Pari vuotta sitten, kun lensin Lontooseen. Työssäni paasen matkustamaan maaliskuussa viikoksi Liettuaa ja lentokoneella matka käy jouten.

Onko joku itkenyt vuoksesi?

Pitkässä parisuhteessa on tullut itkettyä puolin ja toisin toisen vuoksi.

Ollut rakastunut?

Kyllä, varpaankärkiä myöten.

Ollut ambulanssissa?

Minä olen sairastanut epilepsiaa 20 vuotta ja sen vuoksi olen lukuisia kertoja matkannut sairaalaan ambulanssin kyydissä. 

Luistellut?

Viimeksi yläasteella. 

Surffannut?

Mikä kysymys tämä nyt oikein on?

Ollut risteilyllä?

On tullut oltua. Tukholman risteilyt ovat parasta. Sellaiselle olen menossa jälleen pääsiäisenä.

Ajanut moottoripyörällä?

En ole.

Ratsastanut hevosella?

Joskus lapsuudessa. 

Lähes kuollut?

En.

Ollut sairaalassa?

Epilepsian takia olen ollut lyhyitä ja hiukan pidempiäkin aikoja.

Suosikki hedelmä?

Vesimelooni, vaikka siitä tuleekin vatsa kipeäksi.

Aamu vai ilta?

Aamu. Menen vasta yhdeksään töihin, mutta olen ollut jo viideltä hereillä. Rakastan rauhallisia ja pitkiä aamuja kahvikupin äärellä.

Lempiväri?

Okra, vaikka sitä ei näy vaatteissani juuri lainkaan. 

Viimeisin puhelu?

Äitini kanssa.

Viimeisin viesti?

Työkaveri kysyi, onko minulla kairaa. 

Nähnyt jonkun kuolevan?

Koiramme Kostin kuoleman näin. Pidin sitä pikkuista sylissäni, koko sen ajan kun elämä hänestä loittoni.

Kahvi vai tee?

Ehdottomasti kahvi.

Paras piirakka?

Omenapiirakka vaniljakastikkeen kanssa nautittuna.

Kissa vai koira?

No, koira.

Paras vuodenaika?

Jos pakko on valita, niin syksy. Vaikka jokaisessa niissä on jotain, mitä kovasti aina odottaa.