P*skarteluhaaste #267 -luonnos

Oi voi, vuoden alussa olen ryhtynyt pitämään itseni fyysisestä kunnosta huolta. Selkäni ryhtyi vihoittelemaan oikein kunnolla tammikuussa ja oli viimein tehtävä asialle jotain. Hieronnat ja liikunta. Ja tämä asialle jotain -tekeminen on ikävällä tavalla veroittanut blogini pitämistä.

Ei, ei! Ei tämä ole mikään postaus, että lopettaisin tämän blogin ylläpitämisen ja jättäisin teille nyt jäähyväisiä. Vaan olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja hiukan skarpata. Harmittaa, että työn, lenkkeilyn ja blogin pitäminen on ollut vaikeaa sovittaa yhteen. Pieniä järjestelyjä on tehtävä ja luulen, että voisin hiukan vähentää lenkkeilyä niin etten kävisi joka ilta, työpäivien jälkeen, kävelemässä vajaata paria tuntia. Heh. Jäisi sitten illasta aikaa muillekin touhuille.

Viime viikon p*skarteluhaasteeseen jäi osallistumatta, mutta tällä viikolla on asia toisin. Haasteen tehtävänä oli luonnos . Luonnoksen teko leiskaan tuntui vaikealta sovittaa, mutta tein jonkinlaisen ratkaisun ja koen sen olevan p*skarteluhaasteen sääntöjä nuodattava tuotos. 

Leiskan pohjana olen käyttänyt aivan älyttömän hieno kuviollista kaiser craftin paperia. Kolmen paperin muodostaman jonon jatkona komeilee valokuva. Kokonaisuutta täydentää erilaiset lippuset ja lappuset, teksit ja napit. Toivottavasti jokainen teistä löytää tuotoksesta haasteen luonnoksen pohjan.

Hiukan salmiakkia. 

  

P*skarteluhaaste #265 -bingo

Ennen kun pääsin osallistumaan tämän viikon haasteeseen, täytyi tilata hiukan valokuvia. Tilausvalokuvien joukossa oli myös viime vuoden joulukuvat, joista minun on tarkoitus tehdä minialbumi. Heh. Saa nähdä kuinka minun käy. Nyt ulkona paistaa kauniisti aamuaurinko ja ei todellakaan ole mielessä mitkään lämpimän jouluiset minialbumit. Päinvastoin. Värimaailmani on muuttunut raikkaan pastellisävyisiksi ja leiskojeni pohjana on keväiset paperiarkit. Ehkä siirrän tuon albumin teon tämän vuoden loppuun. Nyt päätin nauttia kevään tulosta.

Tämän aamun pirteää tunnelmaa nostattaan entisestään Joosua bändin debyyttialbumi Vielä Hetken, Sinun.

Tämän viikon haasteena oli bingo. Minä valitsin ruudukon ylärivin; vaaleanpunainen-revittyä-teippiä. Kaikki nuo mainittavat jutut löytyvät leiskastani, mutta revittyä reunaa ja teippiä on aika vähän. Mutta luulen, sen silti kelpaavan. Leiskan pinnalla olevassa valokuvassa esiintyy suloiset lapaset, jotka teki ystävä synttärilahjaksi. Vaalenpunainen Tein Ite -kuva on leikattu vanhasta Kodinkuva -lehdestä. Ei siis tarvitse ostella mitään leikekuvia tai tarroja tekstillä. Lehdistä löytyy paljon mukavia sanoja. Heh.

Ite tein.

Ystävänpäiväilyä

Tämän vuoden ystävänpäiväkortit tuli tehtyä ajoissa ja sain vielä laitettua paketitkin matkaan, niin että kerkesivät perille ennen viikonloppua. Kerkesin myös leipoakin, joten saan vietyä herkkuja töihin ystävänpäivän kahvitteluhetkeen. Olen tykännyt laittaa jotain persoonallista ystävänpäiväpakettiin. Viime vuonna laitoin kortin mukana aikakausilehden, joka oli jokaisen makuun sopiva. Tänä vuonna sitten laitoin matkaan ystäville muffinitaikinan alkuaineet, joihin tarvitsi lisätä vain maito. Heh. Se on oikeinkin oivallinen leipomishetki perheen äidille tai kovasti työtä tekevälle. :) Mitäköhän sitä ensi vuonna keksii.

Tämän vuoden ystäville lähti mm. tällaisia kortteja. Oikein hyvää ystävänpäivää.

Koristeiden hurmoksessa

Viime huhtikuussa olen aloittanut blogini kirjoittamisen ja sräppäyksen. Pientä epävarmuutta oli tuolloin ilmassa ja sen vuoksi aloitin leiskojen teo 8x8 kokoisille paperiarkeille. Tuntui, etten osaa isolle paperille asetella juttuja "oikein" ja iso paperi oli pelottavan kokoinen. Enemmän asiaa tutkittuani ja rohkeutta keräillen uskalsin kokeille "normaalia" 12x12 kokoa. Pari ensimmäistä kun tein, huomasin että tämä juttuhan toimii ja siitä lähtien leiskojeni koko on pysynyt vakiona. Jossakin vaiheessa näpertelyä törmäsin sanaan smash book ja tajusin itse tekeväni samanlaisia juttuja, mutta kalenteriin. Ideaa hieman jalostettua ryhdyin tuunaamaan kalenterini sivua enemmän. Joitakin aukeamia olen blogiini asti myös päästänyt.

Tämä on ollut mukavaa pientä puuhastelua arjen tohinan rinnalla ja toivon, että innostukseni asiaan säilyisi koko loppuelämäni ajan. Miinuspuolena mainittakoon, että meneehän tähän rahaa. Mutta tuudittauden kuitenkin ajatukseen, että aika monet harrastukset maksavat. Itse joskus häpeillen avaan askartelukauppojen paketteja. Tuntuu hassulta, että yli 30-vuotias nainen tilaa kotiinsa papereita ja nappeja. Heh. Ja pistää sellaiseen vielä kiitettävän verran rahaa. Joku voisi sanoa koko touhua hömpötykseksi, mutta ei onneksi oma avomieheni. Kyllähän häntä huvittaa näpertelyni ja räjähtänyt keittiönpöytä, mutta tokaiseen vain, että "se hyvä kun Hanilla on uusi harrastus".

Vaikka olen vain vajaan vuoden verran touhuillut paperiaskartelun parissa olen huomannut selvästi kausia koristeiden suhteen. On ollut;

Leikekuvakausi

Nappi- ja haaraniittikausi

Paperikukkakausi

Parhaillaan on menossa tarrakausi

Laukku täynnä pussukoita

Suosikkimakuja nimisen blogin kirjoittaja kehotti minua osallistumaan haasteeseen, missä täytyy paljastaa lukijoille oman laukkunsa sisältö. Tällainen touhu vaikutti äärimmäisen hauskalta ja jo heti aamulla purin Marimekon laukkuni meidän olohuoneen pöydälle.

Pari vuotta sitten mieheni yllätti joululahjallaan, kun kääreiden sisältä kaivautui aivan upea nahkainen olkalaukku. Laukkuun mahtuu yllättävän paljon tavaraa ja sitä on hyvin vaivaton kantaa mukana. Marimekon tuotteet ovat olleet minun sydäntä lähellä jo pitkään. Niiden valmistamia pussukoita on tullut hankittua enemmän kun laki sallii, mutta niiden sisälle on hyvä säilö jos vaikka mitä.

Isoimpaan Marimekon pussiin olen laittanut säilöön kyniä ja liimapuikon. Se kulkee mukanani aina sinne minne  kalenterini on matkalla. Meikkejä tulee säilöttyä myös kivasti, tuollaisessa pitkulaisessa pussissa ja sinne mahtuu juuri ne tarvittavat tuotteet. Kukkaromallisissa pusseissa säilön rahaa ja kortteja (henkkarit, pankkikortti jne.) sekä kännykkää. Vielä en ole käynyt katsomassa olisiko Marimekolla myynnissä pussia, minne saisit mahtumaan tabletin. Se matkustaa mukanani nyt äidin kutomassa suojassa.  Ai niin, löytyyhän minulta Marimekon pillerirasia, jossa säilön migreeni lääkkeet.

Pussukoiden hurmoksessa.

Äärimmäisen tärkeää on mukana kantaa käsirasvaa ja kuulokkeita. Niin ja pieni aski karkkeja, jos sattuu yskänpuuska yllättämään paikassa, missä se ei ole toivottavaa. 

P*skarteluhaaste #264 -ilmapalloja

Apua, apua, apua! Nyt se on tapahtunut. Olen "joutunut" tekemään elämäni ensimmäisen kortin paperiaskartelemalla. Se ei todellakaan ole minun juttuni, mutta...ajattelin kuitenkin rikkoa rajojani. Sen vuoksi olen hyvin epävarma tuotoksestani. Jouduin ystävältäni hakemaan rohkaisua kortin laittamista blogiin. Hän näytti vihreää valoa.

Ilmapallot olivat tämän viikon aiheena P*skarteluhaasteessa. Tällainen tehtävä oli joitakin kuukausia sitten Paperilla -lehden skräppäyshaasteessa ja siihen tuli osallistuttua. Nyt oli ajatus sellainen, etten tahdo tehdä toista leiskaa ilmapalloilla, joten päätin kokeilla kortin tekoa. Kortti tulee veljelleni, jolla on syntymäpäivä nyt helmikuussa. Hyvin simppeli toteutus, ehkä hieman varovainen tekele. Hiukan olen paperisilppua leikannut ja liimannut. Heh. Ei siis todellakaan mikään taidonnäyte.

Veljelle kyllä kelpaa -kortti.

Hempeitä värejä helmikuussa.

Viime viikon p*skarteluhaasteessa oli tarkoituksena käyttää kolmea pastelliväriä. Siis näitä ensimmäisessä kuvassa olevia. Yhdistelmä on varsin suloinen, mutta näihin väreihin sopivaa valokuvaa en arkistoistani löytänyt. Sen vuoksi haasteeseen osallistuminen jäi. Haaste jäi kuitenkin mieleeni pyörimään ja päätin näiden kolmen värin pohjalta tehdä kalenteriini hiukan juttuja. Siis kalenterini sai uuden, koristeellisemman aukeaman.

Aukeamassa on kolmen sivun vihkonen, joka kätkee sisäänsä ajatuksia. Vihkonen on kiinnitetty kalenterin kierteeseen kiinni hakasilla, joita olen napannut talteen vaatteissa roikkuvista lappusista. Pinterestistä löysin hauskan idean kiinnittää nappi klemmariin. Sellaisia olen muutaman jo tehnyt ja yksi löysi paikkansa kalenterini sivulta. Pieniä tekstipalasia, olen napsinut viimeisimmästä Pirkka -lehdestä. Heh.